Aamulehti kirjoittaa 27.7. pääkirjoituksessa otsikolla:
”Ajan outo henki: Rajat kiinni yli rajojen – ja kansallismielisyyttä kansainvälisesti”.
Teksti tuntuu väkisin punnerretulta, mutta kyllä sillä on selvä sanoma. Teksti alkaa seuraavasti:
”Rajat ylittävä yhteistyö kansallismielisten liikkeiden kesken kuulostaa jo lähtökohtaisesti epäloogiselta ajatukselta.
Siinä on jotain samaa huvittavuutta kuin sitoutumattomien järjestäytymisessä. Sekin ilmiö on toki koettu suomalaisessa politiikassa.”
Eihän kansallismielisyys ja kansallisten arvojen korostaminen tarkoita sitä, että halutaan kieltää kansainvälinen yhteistyö tai -toiminta. Aikaisemmin, ennen kuin puhuttiin globalisaatiosta ja Euroopan liittovaltiosta, valtioissa vallitsi voimakas kansallisuuden korostus, mutta samalla pyrittiin kehittämään kansainvälistä yhteistyötä. Globalisaation myötä on ryhdytty hyljeksiä kansallisuusaatteita. Siihen on olemassa selkeät syyt. Taustalla on ennen kaikkea raha.
Globalisaation rinnalla myös EU:n yhdentymisen kannattajat näkevät kansallisuuden korostamisen tuhoavana mörkönä. Varmasti näin jossakin mielessä onkin. Ylikansalliset toimijat kokevat kansallisuudet ja rajat haitallisina ja toimintaa jarruttavina. Jos rajoja ei olisi, kansainvälisten toimijoiden ja pääoman kenttä olisi vapaa ja toiminta optimaalista. EU:n yhdentymisen tiellä on samat esteet. Kansallisuudet estävät keskushallinnon vapaan päätöksenteon. Se on toistaiseksi ja ehkä kaiken kaikkiaan totaalinen este EU:n liittovaltion synnylle.
Suomessa globalisaation ja yhdentymisen kannattajiksi lukeutuvat kaikki perinteiset puolueet paitsi perussuomalaiset. Oikeiston ja myös keskustan osalta tämä on ymmärrettävää. Nämä puolueet tukevat pääomapiirejä ja katsovat sen edistävän heidän asiaansa. Siten myös globalisaatio ja syvempi liittoutuminen on heidän asiansa. Vasemmiston kohdalla sen sijaan joudutaan kysymään, että mikä on heidän todellinen motiivinsa olla mukana tässä menossa.
”Euroopassa laitaoikeistolaisia liikkeitä yhdistää luontevimmin kansainvälisen yhteistyön, etenkin EU-integraation, vastustaminen. Kun britit päättivät 2016 brexit-kansanäänestyksellä erota unionista, kansallismieliset saivat joululahjan keskellä juhannusta.”
Toimittajan kirves osuu tässä pahan kerran kiveen. Kansallisia arvoja korostavat eivät ole laitaoikeistolaisia, jos heitä halutaan tällä huonosti sopivalla mittarilla asemoida. Silloinhan heidän pitäisi olla kiihkoglobalisteja. Jakolinja menee kokonaan muualla kuin oikeisto – vasemmisto -akselilla. Tulevaisuuden jakolinja on enneminkin globalisti – lokalisti -asetelma.
Eivät kansalaiset huvikseen vastusta globalisaatiota tai liittovaltiota. Siihen on selkeät syyt. Ylikansalliset yhtiöt, vapaa liikkuvuus ja kansainvälisyys on johtanut työpaikkojen siirtymiseen halvempien kustannusten maihin. Tästä syystä myös Donald Trump korostaa kansallista identiteettiä. Amerikkalaiset, jos ketkä ovat antaneet työpaikkojensa siirtyä kansainvälisessä hengessä muualle. Tällainen kehitys ei voi loputtomasti jatkua. Kansallisen edun korostaminen tarkoittaa ensisijaisesti omista kansalaisista huolehtimista. Sellainen ei kuulu globalistien ajatusmaailmaan. Omien kansalaisten edun ajaminen ei ole vastustamista vastustamisen vuoksi niin kuin toimittaja yrittää esittää.
EU:n yksi ongelma on euro. Se edistää lähinnä Saksan taloutta. Sille euron vaihtokurssi on edullinen. Monissa maissa tilanne on päinvastoin. Liittovaltion syveneminen johtaa heikompien alueiden näivettymiseen ja keskusalueen suhteettomaan vaurastumiseen. Tämä taas johtaa suuriin tuloeroihin ja epätasa-arvoiseen kehitykseen.
Tällä kohtaa voi kysyä, että miksi meillä vasemmisto kannattaa globalisaatiota tai syvempää liittovaltiota. Sen maksumiehiksi joutuvat nimenomaan heidän kannattajansa. Se pitää paikkansa, että kansainvälinen työnjako tuottaa taloudellista etua, ja sillähän sitä kovin perustellaan. Mitalin toinen puoli on kuitenkin se, että hyödyn korjaavat kovin pienet lähinnä pääomaa omistavat piirit. EU:n kohdalla toimii pitkälle sama logiikka. Mikä arvo sillä on, että talous yleisesti kasvaa kohisten, mutta entistä suurempi osa kansalaisista elää toimeentulon rajoilla ja jää kasvaneen hyödyn ulkopuolelle tai menettävät työnsä globaaleille markkinoille.
Monissa Euroopan maissa on alettu herätä tajuamaan, että kansainvälisen vapaan toiminnan ihanuus onkin pettävää. Italian poliittinen asetelma on tässä suhteessa pitkällä. Samaa henkeä on Puolassa, Unkarissa Tsekissä jne. Jopa Ruotsissa ruotsidemokraatit voitaneen katsoa tähän joukkoon. Vain meillä Suomessa on toisin.
”Liberaalien ja demokratiaa arvostavien puolueiden kannattaa mieltää ajoissa se, että kevään vaalikamppailuissa ei olla enää tekemisissä kotikutoisten populismi-ilmiöiden kanssa. Kansallismielisten verkosto alkaa vaikuttaa määrätietoiselta ylikansalliselta operaatiolta, jolla tähdätään epävakauden lietsomiseen kaikkialla Euroopassa.”
Tästä ei elitismiä puutu. Kansallisuutta korostavat leimataan roskasakiksi, joka lietsoo epävakautta. Onhan se osin tottakin. Hyvät pisnekset ja rahan kahmiminen voi pieneltä joukolta vaikeutua, jos ja kun kansallismielisistä tulee varteenotettava poliittinen voima Suomessa ja laajemminkin.
Aamulehti/Pääkirjoitus 27.7.2018
https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/ajan-outo-henki-rajat-kiinni-yli-rajojen-ja-kansallismielisyytta-kansainvalisesti-201100265/
