Henri Hautamäki on Suomen Sisun tuleva puheenjohtaja ja huhtikuussa järjestettävän Awakening-konferenssin suomalainen puhuja. 
1. Tervehdys Henri! Kuvaile itseäsi kolmella vapaavalintaisella lauseella!
Olen ollut nationalisti teini-ikäisestä lähtien, kokien aiemmalla iällä hyvin erilaisia vaiheita aatteellisessa kehityksessäni. Nationalismin pysyessä osana identiteettiäni, olen muuttunut ihmisenä hyvin paljon, ja olen nykyään paljon aikaisempaa aggressiivisempi ja varmempi siitä mikä on oikein, ja mikä väärin. Olen intohimoinen ihminen, ja vastapainona nationalistiselle öyhötykselle, pidän kauniiden naisten seurasta ja luonnossa liikkumisesta.
2. Olet vastikään tullut valituksi Suomen Sisun käräjien seuraavaksi puheenjohtajaksi. Minä vuonna liityit Sisun jäseneksi ja miten valintasi tulee muuttamaan järjestön toimintaa seuraavan kolmen vuoden aikana?
Olen liittynyt Sisuun vuonna 2016, joten olen suhteellisen tuore jäsen suhteessa asemaani. Oma valintani näkyy todennäköisesti siten että minulla on luultavasti edeltäjääni enemmän aikaa näkyä ja vaikuttaa järjestön operatiivisessa toiminnassa, sikäli kun en ole kansanedustaja. Suurimmat muutokset tulevat todennäköisesti koskettamaan lähinnä viestinnän yhtenäistämistä, ja koherentin strategian käyttöönottoa järjestön toiminnassa. Järjestön perusluonne ei todennäköisesti tule muuttumaan aikanani kovinkaan paljoa, ellei jäsenistö niin halua.
3. Sisun lisäksi olet myös Perussuomalaisen puolueen ja sen nuorisojärjestön toiminnassa aktiivisesti mukana. Miten kuvailisit näiden kolmen eri järjestön keskinäisiä suhteita ja miten niitä tulisi mielestäsi kehittää tulevaisuudessa? Mikä näistä järjestöistä on mielestäsi tärkein yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa?
Nimellisesti Suomen Sisu vaikuttaa mm. lobbaamalla mainituissa kahdessa muussa järjestössä, mutta nämä kaksi muuta eivät Sisussa. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, vaan kaikki suhteet ovat vastavuoroisia, jolloin niiden yksilöiden painotukset, jotka kuuluvat useampaan järjestöön saattavat vaihdella siinä mitä tahoa he suosivat. Suomen Sisun toiminta liittyen Perussuomalaisiin on perustunut lähinnä onnistuneeseen yritykseen saada valituksi Sisun jäseniä kansanedustajiksi Perussuomalaisten listoilta. Tämä on sinänsä hyvä strategia, mutta se ei saa olla järjestön ainoa tapa vaikuttaa, eikä välttämättä edes pääasiallinen. Suhteet Perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin Nuoriin on syytä pitää hyvänä, mutta on muistettava, ettei Sisu ole puoluepoliittisesti sitoutunut, ja että kaikkien panosten pelaaminen samoihin organisaatioihin ei välttämättä ole poliittisesti kestävää. Lyhyellä aikavälillä näen PS:n ottavan näistä kolmesta järjestöstä suurimman roolin muutokseen pyrkimisessä, mutta pitkällä aikavälillä näen Sisun roolin merkittävimpänä.
4. Mitä kansallismielisyys sinulle tarkoittaa ja miksi olet itse kansallismielinen?
Minulle kansallismielisyys tarkoittaa sen orgaanisen kansakunnan edun, vapauden ja olemassaolon vaalimista mihin henkilö kuuluu. Se on riippumaton siitä, onko tällä kansakunnalla itsenäistä valtiota hallussaan vaiko ei. Itse olen kansallismielinen koska koen itseni suomalaiseksi, esi-isäni olivat suomalaisia ja haluan jatkossakin elää suomalaisten ympäröimänä suomalaisten omassa maassa.
5. Sinua on kuvailtu nuorisojärjestön etnonationalistiseen siipeen kuuluvaksi henkilöksi, ja nyt oletkin tulossa puhumaan konferenssiin, jota on vuonna 2018 mainostettu ”Suomen ensimmäiseksi etnonationalistiseksi konferenssiksi”. Miten itse kuvailisit kansallismielisessä liikehdinnässä esiintyviä jakolinjoja ja omaa asemaasi tässä kokonaisuudessa?
Kansallismielisten jakolinjat ns. etnonationalismin ja kulttuurinationalismin välillä ovat minusta tietyllä tapaa omituisia. Alkujaan varsinkin suomalaisessa nationalismissa sukujuurten eli heimon merkitys on ollut pitkälti kiistaton. Siksi näitä jakolinjoja ei pitäisi oikeastaan edes olla olemassa. Toisen maailmansodan jälkeinen arvoilmapiiri ja siirtyminen liberalistis-marxilaiseen universaaliin ihmiskäsitykseen on kuitenkin luonut toimintaympäristön jossa etnisyyden merkityksen korostamista pidetään jonkinasteisena ensiaskeleena kohti uutta holokaustia. Itselläni ei ole tässäkään tilanteessa ongelmia tunnustaa sukujuurten ja etnisyyden merkitystä, sikäli kun koen että koko kansakunnan käsite on ilman niitä tyhjä. Tämä tietenkin tarkoittaa, etten ole ”neutraali” näiden jakolinjojen suhteen, mutta sellainen asema on ennen pitkää täysin mahdoton pitää, joten en aio sellaista esittää.
6. Mitä suomalaisuus sinulle merkitsee ja minkälainen ihminen voi mielestäsi kutsua itseään suomalaiseksi?
Suomalaisuus merkitsee minulle henkilökohtaisesti sitä, että henkilö periytyy suomalaisista heimoista, on osa suomalaista kulttuuria ja puhuu suomea. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että suomalaiseksi synnytään, eikä tulla. Saivartelun varalta todettakoon, että Teneriffan lomalla suomalaisille vanhemmille syntyvä Niilo-Petteri on toki suomalainen, vaikka ei olisikaan tullut ulos äitinsä kohdusta Suomen kamaralla. Eri etnisyyttä olevien ihmisten jälkipolvet voivat assimiloitua suomalaisiin, mutta esimerkiksi Suomen kansalaisuuden saaminen ei tee minun silmissäni afrikkalaisen maahanmuuttajan kansallisuudesta suomalaista. Vallitseva juridiikka ja henkilön etnisyys ovat kaksi eri asiaa.
7. Monet konferenssin puhujista mieltävät oman kansallisen identiteettinsä valkoisuutensa kautta, joka voi näkökulmana olla monelle suomalaiselle hieman vieras. Miten itse ymmärrät valkoisuuden, ja koetko että sillä on käyttöä myös suomalaisessa nationalismissa?
Valkoisuus merkitsee minulle sitä, että valkoisen ihmisen sukujuuret ovat peräisin jostakin perinteisesti eurooppalaiseksi mielletystä populaatiosta. Valkoisuus on käsitteenä ollut varsin käyttökelpoinen niillä alueilla missä eurooppalaisperäinen väestö on ollut kanssakäymisessä ns. värillisen väestön kanssa, mutta sen merkitys tulee kasvamaan globalisaation myötä, sikäli kun jopa Suomessa on puhuttu ”ruskeista tytöistä” ja ”white privilegestä”. Vaikka valkoisuus on osalle suomalaisista outo käsite, on ymmärrettävä, että esimerkiksi kiinalainen tai gambialainen ei todennäköisesti suomalaisen nähdessään totea, että siinäpä menee suomalainen tai rotuneutraali ihminen, vaan hän toteaa vastaan tulevan valkoisen. Valkoisuus on siis käytännössä perinteisten eurooppalaisten kansakuntien eräänlainen kollektiivinen identiteetti, sekä omassa että vieraassa käytössä. Sen valossa sillä tulee olemaan oma roolinsa yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja varsinkin läntisen kulttuuripiirin nationalistien yhteistyössä.
8. Sait aikoinaan suhteellisen suurta näkyvyyttä kannanotollasi, jossa vaadit Karjalan palauttamista takaisin Suomen yhteyteen. Kerro kuinka kyseinen palauttaminen tulisi käytännössä toteuttaa!
Toisin kuin vuonna 1941, meillä ei ole sotilaallinen tilanne ja kansakunnan tahtotila huomioiden mahdollisuutta ottaa menetettyjä alueita takaisin voimakeinoin. Siksi paras mihin tällä hetkellä pystymme, on virallinen aluevaatimus, jonka toteuttaminen jää todennäköisesti diplomatian varaan. On toki mahdollista, että Suomi joskus joutuu tai saa miehittää menetetyt alueet, mutta se vaatisi käytännössä Venäjän federaation luhistumista ja muutosta suomalaisten asenteessa aluepalautusten suhteen. Alueiden palauttamisen mielekkyyttä on kyseenalaistettu infrastruktuurin huonon kunnon ja paikallisen venäläisväestön takia. Itse näen, että infrastruktuuria voidaan uusia porrastetusti kustannusten rajoittamiseksi, ja miehitetyt alueet on luovutettava Suomelle siten, kun ne luovutettiin Neuvostoliitolle: tyhjänä.
9. Olet myös aiemmin ottanut aktiivisesti kantaa Venäjän toimiin Ukrainassa ja muissa naapurimaissa. Miten kuvailisit omaa suhtautumistasi Venäjään?
Pidän Venäjän federaationa sotilaallisena uhkana lähialueensa maille. Koen myös vastenmieliseksi sen, miten maa joka käytännössä on monikulttuurinen federaatio ja kleptokratia, yrittää omia itselleen perinteisten arvojen ja eurooppalaisuuden puolustamisen auran. Venäjä omalla tavallaan luo valheellisen vastakkainasettelun, joka kiihdyttää liberaalien hyökkäyksiä nationalismia kohtaan, ja myös manipuloi eurooppalaisia nationalisteja palvelemaan sen imperialistisia intressejä. NL:n romahtamisen jälkeinen strategiamuutos Venäjän kansainvälisessä tiedustelu- ja vaikutustoiminnassa on johtanut siihen, että yhteistyö ja vaikutuskohteiksi on valikoitu aiempien kommunistien ja sosialistien sijaan erinäisiä nationalistisia tahoja, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä on kuitenkin äärimmäisen vahingollinen vaikutus kaikelle nationalistiselle ja antiliberaalille toiminnalle, koska yhteistyössä Venäjän kanssa toimiminen sekä tahraa liikkeiden mainetta että ohjailee niiden toimintaa väärille raiteille.
10. Miten suhtaudut YK:n, EU:n ja Naton kaltaisiin poliittisiin, taloudellisiin ja sotilaallisiin liittoihin? Koetko, että niiden jäsenyys hyödyttää Suomea?
Lähtökohtaisesti haluaisin välttää kaikkea Suomea sitovaa kansainvälistä toimintaa. Reaalipolitiikan nimissä kuitenkin yhteistyö saattaa usein olla perusteltua. YK on pääasiassa toisen maailmansodan voittajavaltioiden aseman pönkittämiseen luotu organisaatio, ja siten jo perustamisvaiheessa hyvin ristiriitainen rakenne. YK:n ideaalit ja sen henkilöstön ideologia eivät yleisesti ottaen juuri palvele meidän asemaamme kansainvälisesti. Järjestöllä on oma roolinsa tiettyjen globaalien ongelmien ratkaisemisessa, mutta se pitäisi käytännössä rakentaa täysin uudelleen, mikäli haluaisimme oikeudenmukaisen järjestelmän, joka ei ruoki turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden tyranniaa.
Euroopan Unionista haluaisin yksiselitteisesti eroon, sillä se tulee tulevaisuudessa laajentamaan kaikki Euroopan reuna-alueiden ongelmat koskettamaan meitä ja sitomaan meidät kriisialueiden rahoittamiseen sekä Saksan ja Ranskan väliseen valtataisteluun taantuvan mantereen herruudesta.
Mitä Natoon tulee, kannatan yhteistyötä Naton kanssa sikäli, kun se hyödyttää meitä liittyen Venäjän uhkaan. Jäsenyys sotilasliitossa on mahdollisuus, mutta Nato tuskin tulee olemaan pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu, ja siksi meidän puolustusratkaisumme täytyy perustua mahdollisimman vahvaan omaan sotavoimaan ja diplomaattiseen opportunismiin. Sopimusperusteinen maailmanjärjestys on järkkymässä, ja se tulee vaatimaan Suomelta entistä aktiivisempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
11. Mitkä kolme asiaa muodostavat tällä hetkellä suurimmat yksittäiset uhat Suomen itsenäisyydelle ja kansalliselle olemassaololle?
Globalisaatio, yhteiskunnan pirstoutuminen sekä Venäjä. Kaksi ensimmäistä ovat laajoja ilmiöitä, jotka tuovat mukana omia lieveilmiöitään kuten massamaahanmuuton, globaalien kriisien vaikutukset sekä yhteiskunnan sisäisen luottamuksen ja koheesion tuhoutumisen. Venäjä taas on perinteisempi uhka, joka on ollut niskassamme vuosisatoja, ja joka ei ole ikinä luopunut imperialismistaan.
12. Tulevan konferenssin teema on ”Nova Europa”, eli uusi eurooppalaisen järjestys. Oletko vielä ehtinyt miettimään sitä, mistä tulokulmasta aiot lähestyä kyseistä aihetta puheessasi? Koetko, että tarvittava kansallinen muutos on toteutettavissa parlamentaarisin keinoin?
Tulen käsittelemään asiaa suomalaisesta näkökulmasta, käsitellen sitä mitä muutos yhteiskunnassa vaatii, ja mitä haasteita me kohtaisimme uudesta järjestyksestä huolimatta. Koen että kansallinen muutos voi tapahtua teoriassa parlamentin kautta, mutta se tulee silloin perustumaan parlamentin ulkopuolisiin tapahtumiin ja liikehdintään.
13. Mikä on suhtautumisesi uskontoon? Koetko olevasi kristitty, suomenuskoinen vai uskonnoton? Minkälaisen merkityksen näet uskonnolla modernissa maailmassa?
En ole uskonnollinen ihminen, vaikka käytänkin usein suomenuskoon viittaavia symboleita. En kuitenkaan myöskään omaa minkäänlaista ateistista identiteettiä, ja näen että sekä muinaisuskossa että suomalaisessa kristinuskossa on aspekteja, jotka ovat olleet ratkaisevan tärkeässä asemassa suomalaisen kulttuurin ja identiteetin muodostumisessa. Uskonnolla on merkittävä asema myös nykymaailmassa, vaikka länsimainen ihminen onkin hyvin maallistunut. Länsimaiden ulkopuolella ihmiset ovat hyvinkin uskonnollisia, ja länsimainenkin ihminen edelleen oireilee uskonnon rapistumisesta, ja yrittää hädissään tarttua universaalien ihmisoikeushyveiden kaltaisiin korvikkeisiin. Tervein korvike olisi ehkä kuitenkin eräänlainen kansankirkko, nationalistisista lähtökohdista luotu uskonnollis-ideologinen instituutio joka palvelisi kansakuntaa ja sen yhteisöllisyyttä.
14. Kuvitellaan tilanne, että saisit yksin päättää miltä Suomi näyttäisi vuonna 2050. Minkälainen tämä Suomi olisi? Mitkä asiat olisivat toisin nykyiseen verrattuna?
Suomen väestöstä entistä suurempi osa koostuisi kantasuomalaisista, ja syntyvyys olisi nykyistä korkeampi. Maan yhteiskuntajärjestelmä olisi rakennettu mahdollisimman riippumattomaksi ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, kuitenkin siirtymättä eristäytymispolitiikkaan. Turvallisuusviranomaisten resurssit ja rooli olisivat nykyistä suuremmat. Suomen poliittinen järjestelmä olisi nykyistä meritokraattisempi, mutta ruohonjuuritasolla heikoista pidettäisiin yhä huolta hyvinvointivaltion nimissä, ja lähtökohtaisesti kansalaiset olisivat tasa-arvoisia. Järjestelmä kuitenkin selkeästi palkitsisi ne, jotka tekisivät eniten yhteisönsä eteen. Suomen sodassa menettämät alueet olisi palautettu, ja suuri osa niistä korvamerkitty luonnonsuojelualueiksi. Arvoiltaan maa korostaisi kestävyyttä, yhteisöllisyyttä, maanpuolustushenkeä sekä luonnon ja perinteiden kunnioittamista.
15. Koetko, että kansamme historiasta löytyy ns. kultainen ajanjakso, johon meidän tulisi pyrkiä palaamaan?
En varsinaisesti. Suomen kehityssuunta oli ennen toista maailmansotaa huomattavasti nykyistä parempi, mutta minään kultakautena en sotia edeltävää aikaa (tai Jatkosodan aikaista nationalistista hurmosta) pitäisi, kuten en myöskään mitään muuta aikakautta historiallisella tai esihistoriallisella ajalla. Kultakausi koittaa korkeintaan tulevaisuudessa.
16. Perussuomalaisten nuorisojärjestö otti vähän aikaa sitten voimakkaasti kantaa feminismiä vastaan. Miten itse suhtaudut moderniin sukupuoliradikalismiin, ja mihin suuntaan haluaisit kehittää miesten ja naisten välisiä suhteita?
Moderni sukupuoliradikalismi perustuu lähinnä marxilaiseen yritykseen tuhota aikaisempia hierarkioita, kuitenkin korvaamatta niitä millään kestävällä. On selkeää, että aikaisempien hierarkioiden ja yhteisöjen korvaaminen individualismilla ja hedonismilla ei ole kestävä ratkaisu, mutta se ei tämän siirtymävaiheen aikana feministejä juuri kiinnosta. Itsestäänselvyytenä voidaan todeta, että yhteiskunta ei toimi ilman miesten ja naisten yhteistyötä, ja että emansipaatiokehitys ei ole tapahtunut ilman ongelmia. Miehillä ja naisilla on jo biologisesti eri roolit yhteiskunnassa mm. isinä ja äiteinä. Tämän kyseenalaistaminen makrotasolla on lähinnä pseudotiedettä, vaikka täysin reaktionäärinen ”naiset keittiöön”-mentaliteetti ei tätä asiaa enää ratkaisekaan. Todennäköisesti vasta vakava kriisi tulee asettamaan sukupuolten suhteet kestäville raiteille, joilla saadaan yhdistettyä moderni yhteiskunta perheiden kannalta kestävään asenneilmapiiriin.
17. Niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolellakin on käyty kiihkeää keskustelua siitä, ketkä kaikki saavat toimia osana kansallismielistä liikettä. Tulisiko kansallismielisen liikkeen olla mielestäsi mahdollisimman inklusiivinen eri vähemmistöidentiteettejä kohtaan, vai pyrkiä sulkemaan nämä tietoisesti liikkeen ulkopuolelle?
Kansallismielisen liikkeen tulee olla liike, jolla kansakunnan edustajat palvelevat kansakuntaa. En itse näe tarpeellisena tehdä liikkeestä inklusiivista. Inklusiivisuus on minusta lähinnä nykysosialistisen paradigman mukaista toimintaa, ja siten jo sodassa sen seikan kanssa, että nationalistit tuppaavat näkemään kansakunnan erillisenä orgaanisena entiteettinä jonka jäsenyys on suljettua, tai ainakin rajoitettua. Jos liike on auki kaikille ryhmille, miten tullaan kestävästi perustelemaan rajojen sulkemista tietyiltä ihmisiltä?
18. Jos sinun pitäisi valita suurin suomalainen mies ja suurin suomalainen nainen, ketä he olisivat?
Valinnat ovat vaikeita, joten valitsen intuitiolla Lauri Törnin ja Fanni Luukkosen. Mennään siis hyvin militaristisella otteella.
19. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?
Otto Cariuksen ”Tigerit mudassa”. Kyseessä on toisen maailmansodan muistelmateos, joka käsittelee pääasiassa Saksan itärintaman panssaritaisteluja.
20. Kerro kolme yllättävää asiaa itsestäsi!
- Juoksin tarhaikäisenä perhosten perässä, kun muut pojat pelasivat jalkapalloa
- Olen kasvanut monikulttuurisella alueella
- Olen pitänyt partaa 16-vuotiaasta saakka, lukuun ottamatta vuoden asepalvelusta
Tuukka Kuru
Ilmoittaudu konferenssiin osoitteessa:
Awakeningfinland@protonmail.com
