Jokin aika sitten menin työpaikalla sanomaan, että en usko Venäjän hyökkäävän Ukrainaan, koska en usko Putinin olevan hullu. No. En vieläkään usko Putinin olevan hullu, mutta muilta osin olin kyllä pahasti väärässä.
Ukrainasta taikka Itä-Ukrainasta, jonka venäläisvähemmistöä Moskova väittää vapauttavansa, en tiedä juuri mitään. Paitsi sen, että Itä-Ukrainassa todella on huomattava venäläisvähemmistö, joka toimii venäläisten silmissä oikeutuksena alueiden miehittämiseksi. Se mitä alueen väestö oikeasti ajattelee, on ainakin minulle täysi mysteeri, mutta luulen, että moni alueen asukas olisi ollut valmis tyytymään Kiovankin komentoon. Enkä myöskään usko, että läpi aikojen jatkuneiden poliittisten mullistusten, karkotusten, sotien, väestönsiirtojen ja ristiin naimisen jälkeen tuon alueen ihmisille itsellekään on täysin selvää, missä kulkee raja ukrainalaisen ja venäläisen välillä. Toisaalta en usko sitäkään, että ukrainalaiset olisivat viimeisen 20 vuoden ajan kohdelleet venäläisvähemmistöään kuin herran enkelit, sillä niin paljon kuin me haluammekin jakaa maailman mustavalkoisesti hyviksiin ja pahiksiin, niin eivät Itä-Ukrainan kaltaiset separatistiliikkeet yleensä aivan tyhjästäkään synny.
Oleellista Ukrainan venäläisvähemmistössä ei olekaan, mitä tämä tai tuo Ukrainassa asuva venäläinen Moskovasta tai Kiovasta todella ajattelee, vaan oleellista on, että tuon vähemmistön pelkkä olemassaolo tarjoaa tekosyyn vihollisuuksien aloittamiselle.
Ja menemättä nyt sen syvemmälle vähemmistöihin, niin mainitaan nyt kuitenkin, että Suomessa asuvat vähemmistöt, niin venäläiset kuin muutkin ovat olleet viime vuosina kasvamaan päin. Ukraina voi tuntua meistä kaukaiselta paikalta, mutta Suomea ja Ukrainaa yhdistää venäläisvähemmistön lisäksi myös se, että kumpikaan maista ei kuulu Natoon, kumpikin on ollut osa Venäjän imperiumia ja kummallakin on pitkänlainen raja Venäjän kanssa.
Kysymykseen siitä, mitä meidän pitäisi nyt tehdä, voidaan vastata, joko Suomen taikka koko Euroopan kannalta, mutta kummassakin tapauksessa vastaus on sama. Jos sinä ajattelet, että Venäjä on uhka ja haluat panna kovan kovaa vastaan, on sinun itse oltava kova. Ei siitä muuten mitään tule. Ja ollaksemme kovia ja uskottavia venäläistenkin silmissä tulisi meidän olla mahdollisimman itsenäisiä ja riippumattomia muista. Meidän pitäisi kyetä esimerkiksi tuottamaan mahdollisimman itsenäisesti oma ruokamme ja energiamme. Mutta pystymmekö me siihen?
Esimerkiksi Saksa on hyvin riippuvainen venäläisestä kaasusta, osittain siksi, että se päätti Merkelin johdolla luopua ydinvoimasta. Päätös perustui vuoden 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen, joka oli siitä mukava ydinvoimalaonnettomuus, että se ei vaatinut lainkaan uhreja. Vertailun vuoksi WHO on laskenut, että ilmansaasteisiin, joita tuo Venäjän kaasun polttaminenkin tuottaa, kuolee noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuodessa.
Säteilyyn ei käsitteekseni kuole kukaan.
Angela Merkelin päätös luopua ydinvoimasta Fukushiman jälkimainingeissa olikin ajallemme tyypillistä itsetuhoista idiotismia, joka ei tietenkään estänyt saksalaisia äänestämästä Merkeliä valtaan valtiopäivävaaleissa vuonna 2013 ja uudestaan vuonna 2017. Äänestystulos, joka kertoo kenties jotain oleellista saksalaisista ja heidän rappiostaan.
Saksan ydinvoimapäätös on tässä oleellinen siksi, että Venäjän kanssa on helpompi vääntää kättä, jos ei ole riippuvainen sen tuottamasta energiasta. Monien Euroopan maiden kielteinen suhtautuminen ydinvoimaan on vaikuttanut Suomeenkin, koska se käytännössä ratkaisi, että seuraava ydinvoimalamme tilattiin venäläisiltä, yksinkertaisesti siksi, että kukaan muu ei enää suostu niitä rakentamaan.
Toinen tärkeä asia mitä itsenäiset valtiot energian lisäksi tarvitsevat ovat armeijat, joiden koko ja suosio ovat olleet pasifistisessa Euroopassa hiipumaan päin, jo ennen minun syntymääni. Mutta jos me haluamme armeijoita meitä puolustamaan, niin noihin armeijoihin pitäisi olla myös sotilaita ja noiden sotilaiden pitäisi tuntea, että heillä on jotain, jota puolustaa. Heillä pitäisi olla kotimaa, joka kuuluu heille ja jossa asuu heidän kaltaisiaan ihmisiä, jotka jakavat heidän tapansa ja kulttuurinsa. Sillä ilman tuota isänmaallisuuden tuomaa korkeamman päämäärän tunnetta ovat armeijat vain kokoelma palkkasotilaita, joiden taistelutahtoon ei voi koskaan täysin luottaa.
Valitettavasti on niin, että käynnissä oleva demografinen muutos tekee niin Suomesta, kuin muistakin Euroopan maista paikkoja, joita suomalaiset ja eurooppalaiset eivät enää tunne kodikseen, koska ne ovat täynnä meille suomalaisille ja eurooppalaisille vieraita ihmisiä outoine tapoineen. Eikä sellaista paikkaa, jota kukaan ei tunne omakseen, myöskään kukaan halua oikeasti puolustaa.
Sinänsä Putinin hyökkäys Ukrainaan on tietysti typerää ja väärin ja kertoo samasta näköalattomuudesta, joka on vaivannut myös läntisiä valtiomiehiä jo vuosikymmenten ajan. Venäjä näyttää jämähtäneen henkisesti jonnekin 1900- luvulle ja leikki suurvaltaa Euroopan takapihalla, vaikka sen todellisia ongelmia ovat köyhyys, korruptio, ja kuten muissakin Euroopan maissa, liian alhainen syntyvyys. Lännessä Venäjää pidetään usein pahana jättiläisenä, joka on todellinen uhka demokraattiselle maailmanjärjestykselle, mutta ei Venäjä sellainen ole. Eikä vähiten siksi, että mitään demokraattista maailmajärjestystä ei ole olemassakaan. Venäjä on kuoleva imperiumi ja sama demografinen muutos ja islamisaatio, jotka ovat käynnissä meilläkin ovat käynnissä myös Venäjällä. Ja samalla kun venäläiset pojat konttaavat pitkin Ukrainan peltoja kiväärit kädessään, ovat maan omat pellot ja rakennustyömaat täynnä uzbekkeja ja tadzikkeja ja kaupunkien toreja hallitsevat tsetseenit, dagestanilaiset, azerit ja muut entisten neuvostotasavaltojen asukkaat.
Erona länteen toki on, että niin Venäjän johtajilla kuin kansallakin on selvä käsitys venäläisistä omana etnisenä ryhmänään, jolla on oma ainutlaatuinen historiansa ja kulttuurinsa. Mutta yhtä kaikki, isossa kuvassa Venäjä on samassa veneessä kuin muukin Eurooppa ja jos venäläiset eivät ala tekemään enemmän lapsia häipyy Venäjä historian hämärään yhdessä muiden Euroopan kansojen kanssa.
Loppujen lopuksi me kaikki, niin venäläiset, ukrainalaiset kuin suomalaisetkin olemme samassa veneessä ja se, että aikana, jolloin koko eurooppalainen kulttuuripiiri on tekemässä demografista itsemurhaa, eivät venäläiset keksi muuta tekemistä kuin tapella jostain Ukrainan Takahikiästä on kaiken kaikkiaan aika surullista.
Mutta palatakseni siihen, mitä meidän Venäjän uhittelun edessä tulisi tehdä, niin ensiksikin pitäisi ymmärtää, että Venäjän toimien kauhistelu ei auta mitään. Venäjä on Venäjä, emmekä me voi sitä muuksi muuttaa.
Se mitä meidän pitäisi tehdä on aivan yksinkertaista. Meidän tulisi olla vahvoja, itsenäisiä ja isänmaallisia.
Eurooppalaisten pitäisi oppia taas seisomaan omilla jaloillaan ja tämä vaatisi sitä perinteistä isänmaallisuutta, joka on ollut laskussa maassamme ja maanosassamme jo pidemmän aikaa ja pitkässä juoksussa se vaatisi myös, että suomalaiset ja eurooppalaiset alkavat tekemään lisää lapsia. Sillä maa ilman kunnollisia lapsilaumoja on vain vanhainkoti, jonka oven kuka tahansa voi potkaista sisään, heittää vanhukset pellolle ja asuttaa talo omilla ihmisillään. Näinhän on meillä jo hyvää vauhtia käymässäkin ja seniiliytemme tasosta kertoo jotain sekin, että vanhainkotimme asukkaat ovat alkaneet kuvitella noita uusia tulokkaita hoitajikseen.
En haluaisi olla pessimisti, mutta pahaa pelkään, että isänmaallisuus ja lapsitalkoot ovat tällä hetkellä liikaa pyydetty, niin eurooppalaisilta yleensä kuin sen johtajilta erityisesti.
Mutta toisaalta. Voin minä olla väärässäkin. Sillä niin kuin tämän kirjoituksen alussa tuli selväksi, olen minä ollut väärässä ennenkin.
1-Ukrainan presidentti suunnitteli ydinaseiden hankintaa (ketäköhän vastaan? 2-Ukrainassa toistakymmentä USAn bioaselaboratoriota (ketäköhän varten?) 3-2014 Ukrainan natsit (puhumalla heistä kansallismielisinä on irvokasta!)polttivat hengiltä 100 siviiliä Odessassa . 4-2014 lähtien Ukrainan natsit suorittaneet matalan tason kansanmurhaa Ukrainan venäjänkielistä kansanosaa vastaan (Kansanmurha on kansanmurhaa tasosta riippumatta.).Olisko tuossa riittävät syyt Venäjän toiminnalle?
Tuo aina ihmeellisesti korostuu, kun puhutaan Suomen Nato-jäsenyydestä, että Suomeen pitäisi luoda palkka-armeija. Täysin virheellinen käsitys. Natolle kelpaa Suomen nykyinen systeemi reserviläisineen riemunkiljahduksin, koska he tietävät, että se olisi yksi Naton vahvimpia osuuksia. Kalusto ja muut systeemit alkavat olla jo täysin Nato yhteensopivia. Ammattisotilaista suurin osa tukee Natoon liittymistä ja eivät ole koskaan kyseenalaistaneet, jos vaikka joutuvat sotimaan samassa porukassa. Ammatinvalinta kysymys.
Näinä kahtiajaon aikoina harvinaista puolueetonta ja järkevää pohdintaa kirjoittajalta, siitä kiitos.
Tänään oli YLEn verkkosivulla keskustelua venäläisten maaostoista Suomessa. Kävi ilmi, että senkin taustalla ovat nimenomaan EU:n omat yhdenvertaisuutta korostavat lait. Voi pohtia, miksi mahdollisuus ostaa ja omistaa maata Suomessa ei suinkaan houkutellut tänne saksalaisia tai ranskalaisia, vaan venäläisiä. Ja miksi venäläiset ovat hankkineet maata nimenomaan strategisilta paikoilta vesireittien, sotilastukikohtien ja sähköverkon tuntumasta. Sama koskee myös venäläisten oikeutta työskennellä täällä ja Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuutta. Suomi mallioppilaana on noudattanut EU:n omia tasaveetaisuuteen, syrjinnän ja rasisminvastaisuuteen pohjaavia periaatteita. Kuten se teki ottaessaan tänne ensimmäiset ja sittemmin moninkertaistuneet somalit tai v 2015 – 16 kirjavan joukon partalapsia.
Tässä se tietysti on toiminut naiivisti ja hyvässä uskossa haluten miellyttää EU:ta. Kyllä EU varmasti palkitsee mallioppilaansa tarjoten konfliktin tullen sotilaallista, diplomaattista ja materiaalista tukea. Sitäpaitsi kaikki tulijathan ovat siviilejä. Ikävä kyllä on ensinnäkin unohdettu käsite kansallishenki ja toisaalta se, että kansalainen eli yksilö on kansallishengen luoja. Näin ollen myöskään siviiliväestö ei ole koskaan irrallaan sodasta, vaikkakin sen haavoittuvampi osapuoli.
Toki yksilön asenne viime kädessä ratkaisee. Mutta vaikka Suomeen muuttanut venäläinen vastustaisi sotaa Suomea vastaan ja hänen kanssaan voisi itkeä kaulakkain Raatteen tielle jäätyneitä ruumiita sekä suomalaisia että venäläisiä, on hän kuitenkin identiteetiltään venäläinen. Ja jos hän asettuisi omaa maataan vastaan, hän olisi huono venäläinen. Miksi siis me suomalaiset olemme kadottaneet oman identiteettimme, alkaneet vihata ihonväriämme, kulttuuriamme ja tapaamme olla. Miksi meistä on tullut huonoja suomalaisia, itsemme pahimpia vihollisia.
Ajatus naton palkka-armeijoista Suomessa tuntuu myös houkuttelevalta. Olemme moraalisesti ja fyysisesti turvassa, kun puolestamme verensä uhraa puoliverinen Lat-Am siirtolainen Pablo, jolle maksettiun siitä. Tai no ajatushan oli, ettei Venäjä uskaltaisi uhata maatamme, jos se olisi naton jäsen. Entä olisiko Pablo sitten paremmin siedetty yökerhossa lipittämässä tequilaa kuin Ali energiajuomansa kanssa?
Onhan se jonkunlainen lohtu, että jokaisella on käsitys minkälainen paikka on hyvä valtio/ maailma. Mutta kukaan eikä mikään tunnu saavan sellaista aikaiseksi. Kovasti paljon vaatii tappamista kun aletaan parempia aikoja luomaan.
Itä-Ukrainan n. 4 milj. asukasta, tilanne kärjistyi jo 8 vuotta sitten kun lännen painostuksesta Venäjään kallistunut oleva pääministeri vaihdettiin länsimieliseen ja sen johdolla lähdettiin ukrainalaistaa, myös tätä venäjäkielistä aluetta, vähän kuin jos Suomessa tulisi pääministeri sanoisi, että Ahvenanmaalla kaikki muuttuu suomenkieliseksi. Silloin oli joku kansanäänestys, jonka perusteella he perustivat nämä kansantasavallat. Eikä Ukraina ole täysin yhtenäinen sotilaallisesti, siellä useampi sotilasjoukko touhunnut enemmän tai vähemmän. En tiedä miksi tällä itärintamalla alkoi Ukrainan puolelta tulitus n. pari viikkoa sitten ainakin OSCE mukaan enemmistö räjähdyksistä tapahtui separatisti alueella tähän vedoten Putin puhui kansanmurhasta ja loppu on tätä nykypäivää. Kyllä pitäisi aina ottaa kieliryhmät huomioon, saman jutut on tehnyt Turkki Kyproksella ja Jugoslavian vastaavat alueet taas tapahtui Naton avustuksella. ettei tämä aivan uutta ole.
Artikkeli on hienoa tervettä pohdiskelua Suomesta ja geopolitiikasta. Ukrainan ongelmaan palaisin siltä osin, että siellä on ollut erilaisten kansallismielisten välillä sotaa 8 vuotta, jonka aikana 15000 ihmistä on joutunut sodan uhreiksi.
Venäjällä oli kaksi syytä invaasioon, Ukrainan natokiimaiset ja Ukrainan sisällissota, jota kyllä oli yritetty rajoittaa Minskin sopimuksella. Sopimusta kuitenkin rikottiin kaiken aikaa ja epäilen, että rikkoja oli Ukraina, koska Donbassin väellä ei ollut mahdollisuuksia voittaa rajasotaa.
Venäjällä ei ole tarvetta laajentua tai hankkia lisää luonnonvaroja, aluetta ja luonnonvaroja on enemmän kuin riittävästi väestölle, joten sodan syy on poliittinen, jossa tärkeä tekijä on oma turvallisuus. Nato on USAn määräysvallassa ja jokainen tietää USAn tarpeen hankkia luonnonvaroja ja energiaa muualta, koska oma maa ei niitä riitä tuottamaan runsaaseen kulutukseen.
Nato ei siten ole sopiva turva Suomellekaan. Ainoa turva maalle on oma politiikka ja puolustus, jota Venäjä pitää saada kunnioittamaan ja luottamaan Suomeen. Venäjän tulee hyötyä Suomesta itsenäisenä enemmän kuin valloitettuna ja Suomen tulee saada hyötyä Venäjästä. Tämä pitäisi saada venäjäpolitiikan lähtökohdaksi. Kekkosen johdolla siinä onnistuttiin hyvin. Haittana oli Suomen kansalaisiin levinnyt kommunististen aatteiden ihannointi, joka edelleen on haittana.
Minä tiesin jo kauan ennen kun edes mitään tapahtui että ryssä hyökkää Ukrainaan.
No, jos ei pidä psykopaattia ja diktaattoria hulluna niin ehkä sitten voi luulla että putini on järkevä.
Tosiasia vain on, että ryssälandia pitää hallinnon osalta tuhota täysin, ennen sitä mikään maa ei enää voi olla varma milloin hullut ryssät tulee rajan yli.
Voi sitä noinkin ajatella, mutta mitä venäjä voittaa tässä?
Miten tahansa asiaa on tutkinut, niin venäjällä ei ole kuin hävittävää.
Ainoa voittaja on usa ja natomaat.
Enkä mitää putinia halua puolustella, mutta kyllä syyllinen löytyy katsomalla että kuka asioista hyötyy.
Sehän se onkin, että eihön sitä hullu psykopaatti tuo venäjän diktaatori ajattele, pelkkä veren haju sitä houkuttelee.
Esimerkiksi, mitä syyllisiä on Ukrainaliset lapset, vanhukset ja tavalliset kansalaiset joita neukku raakalaismaisesti on tappanut keskittämällä asuinalueille suorat pommitukset ja konekivääritulitukset, tappaen jo satoja viattomia ihmisiä, ei mikään hyödy tuosta, ryssä on hullu ja hullumaksi muuttuu.
Kun tässä aikasemmin ”kansallismieliset” ei ole luottanut valtamdiaan, niin miten ne nyt yhtäkkiä onkin alkanut luottamaan?
En sano että pitäisikö luottaa vai ei? vaan se että miksi ennen mätä media onkin nyt hyvä media?