Syrjintää pidetään yhtenä yhteiskuntamme perisynneistä tänä päivänä. Mitään pahempaa ei voi kuvitella kuin jonkun tai jonkin jättämistä minkä tahansa ulkopuolelle. Kaikki Pelaa! Kaikki otetaan mukaan! Sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Mukavia pikku lausahduksia mitkä ovat kuitenkin täysin luontaisen, terveen yhteistyön perusteiden vastaisia. Tätä vastaan voidaan hyökätä monelta eri kannalta.
Lähden liikkeelle elämättömien asioiden syrjinnästä. Joka päivä päätät mitä tehdä. Päätit mitä tahansa, syrjit kaikkea muuta mitä olisi voinut olla mahdollista. Syrjit luomutuotteita, syrjit tuotteita jotka eivät ole luomua, syrjit jotain kauppaa, syrjit jotain reittiä mennä kauppaan. Toinen kassajono on pidempi kuin toinen, syrjitkö sitä kassaa? Lista syitä miksi tehdä näin on loputon, lopputulos on kuitenkin sama. Syrjimättä et voi tehdä mitään elämässä. Menit vierailemaan vanhempiasi junalla, syrjit bussia, autoa, lentokonetta, kuumailmapalloa ja riippuliidintä. Oliko sinulla hyvä syy syrjiä riippuliidintä? EI KELPAA, EI SAA SYRJIÄ! Tässä vaiheessa huomaa varmasti lukija mihin olen tämän viemässä.
Tismalleen samoin kuin elämättömien asioiden kanssa, ihminen joutuu päättämään minkä ihmisten kanssa on tekemisissä. Menen juttelemaan tälle henkilölle, en noille muille, ainakaan ensimmäisenä jos lainkaan. Tämä ilmenee kaikissa ihmisten interaktioissa. Svaippaus vasempaan deittiapplikaatiossa on modeniteetin puhtain syrjinnän ilmaus. Varmasti myös syrjinnän vastainen ryhmä syrjii, ketä sinne kokouksiin saa tulla. Popperin paradoksi on naurettavaa aivojen solmulle laittoa, kun dogma kohtaa todellisuuden. Ryhmän arvo jonkin asiansa ajamisessa vähenee, jos kuka vaan pääsee tekemään sinne mitä vaan. Täten tällaisille ihmisille ei ole olemassa periaatteita, vain taktiikoita. Suoran poisjättäminen syystä x on rehellisempi tapa toimia ja perustellusta syystä ilmenee periaate. Sitä tämä aina on, kun syrjinnästä itketään, taktiikka. Ajoittain vallanhankintaan, valloittamaan instituutioita. Useimmiten kuitenkin syrjimisestä valittaminen on keino tuhota valtaa haastavia tahoja. Ryhmä on arvokas vain jos siihen ei kuka vain pääse. Ei kuka vaan voi olla maailman vahvin, nopein juoksemaan, paras luomaan informatiivista videomateriaalia. Sellaisiin kerhoihin on ansaittava pääsy. Ryhmillä on arvoa vain jos ne ovat poissulkevia, eksklusiivisia, syrjivät jotain vastaan. Joskus syrjintä kohdistuu jonkinlaista heikkoutta, kyvyttömyyttä vastaan, mutta hyvin yleisesti tämä toimii myös ihan heimomaisestikin, heimoeläin kun ihminen on. Heimoja voi olla monenlaisia. Peruskoululuokan perällä oleva metelöivä poikaporukka on eräänlainen pieni heimo siinä missä etninen ryhmäkin on iso sellainen. Poikaporukkaheimon arvostus vähenee, jos nörtti päästettäisiin mukaan. Täysin luonnollista toimintaa. Tätä käyttäytymistä kuitenkin laajennetaan koko luokan tasolle, kun luokkien väliset urheilukilpailut tulevat kyseeseen. Heimon määritellyt rajan muuttuvat, laajentuvat. Laajenevat uudelleen koulujenväliseen, ja niin edelleen. Täten heimon tai ryhmän määrittelmästä, yhteishengestä, nousee sen arvo. Kun yhteiskunnasta puhutaan, se ei rakennu yksilöistä. Se rakentuu ydinperheistä. Yhdellä kadulla asuvat perheet muodostavat yhteisön, kunnassa monta kylää ja niin edelleen kunnes kokonaisuus on kansakunta. Tästä isompi käsite ihmiskunta on myös täysin validi, mutta pelkästään muita asioita kun ihmisiä vastaan. Kukaan ihminen ei voi väittää olevansa ihmisyyden tai ihmiskunnan puolella kun vastustaa toista ihmistä, vain kun vastassa on esimerkiksi jotain ekstraterriestiaalista, kuten valtava asteroidi joka voi iskeä maahan. Kuten aiemmin mainittu, todellisuudessa syrjinnänvastaisissa on kyseessä väitettyä pienempi ryhmä mitä edustaa ja ihmisyyden puolustajan konseptia käytetään taktisena aseena, koska muuten tekosyy olla syrjintää vastaan murtuisi ja todellinen asia mitä ajaa ei myy.
Syrjintä on luonnollista ja täysin tarpeellista elämässä. Syrjintä on oletusasema, mistä voidaan harkita sen tekemisen lopettamista tapauskohtaisesti, oli se sitten vain uutta henkilöä tavattaessa pelkästään ulkoinen vaikutelma tai mikä tahansa muu syy. Kadulla törmätessä ihmiseen moni varmasti ei pistä liian pahaksi jututtaa, mutta se ei aina tarkoita että sitä sokeasti uskoo mitä sanotaan. Muistaa vain, että vaikka päätätkin jättää jonkun tai jotkut joukosta, asiasta ei tarvitse olla ilkeä, epäkohtelias tai vahingoniloinen. No ehkä vähän voi meemata jos oikein haluaa.
En ole ottanut covidkusetus piikkiä. On näköjään ok hallituksen ja rokotettujen osalta syrjiä minua. On myös näköjään ok hallituksen ja sodanlietsojien mukaan syrjiä tavallisia venäläisiä , jotka eivät mitenkään syyllisiä Ukrainan tilanteeseen. O tempora, o morales.
Hyvä päätös. Aamulehdessä kerrottiin, että n. 96 %a TAYSin koronan takia hoidossa olevista yli 65 vuotiaista on geenirokotettuja.. siis geenimanipuloituja (rokote on väärä termi).
”Yli 65-vuotiaista täysin rokottamattomien osuus on Syrjäsen mukaan kuitenkin vain noin nelisen prosenttia”
https://www.aamulehti.fi/koronavirus/art-2000009254844.html
”Fimeaan on 7.10.2022 mennessä tullut 180 koronarokotuksiin liittyvää haittavaikutusilmoitusta, joissa kerrotaan potilaan menehtyneen.” Lähde: Fimea
”Alle 65-vuotiaita kuoli koronavirukseen 133 ihmistä” (2021)
Lähde YLE:
https://yle.fi/a/3-12043017/64-3-126898?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share
Geenipiikkiin kuolleita lähes yhtä paljon kuin alle 65 vuotiaita koronan kuolleita 2021..
Pakko piikitellä, koska ei niitä nuoria saa koronalla pois väestökirjanpidosta.
Varoitus: Ei tosikoille.
En väittäisi että se on ok, totean vain, että se on ihmiselle luonnollista käytöstä. Se, että mikä syrjintä on oikein ja mikä väärin on tapauskohtaista.
Oikeastaan blogikirjoituksessa kuvatuissa esimerkeissä syrjintä-sanan tilalla voisi käyttää sanaa valinta. Teemme päivittäin valintoja, käytämmekö junaa vai bussia vai menemmekö jalan. Pariutuminen perustuu valintoihin, otammeko hauskan ja varakkaan, mutta menevän vaiko juron, mutta luotettavan. Samalla tavalla kansa-niminen yhteisökin valitsee, kuka ja millä kriteereillä kuuluu tähän kansaan.
Toki kirjoittaja on oikeilla jäljillä siinä, että kun valitaan, rajataan samalla jotain pois. Jokin ei tule valituksi. Mikäli tuo jokin omaa tahdon ja tunteet, kokee se tilanteen negatiivisena. Jokainen, joka on saanut joskus rukkaset, ymmärtää tämän. Samoin jokainen, jonka postiluukusta on kolahtanut kirje potentiaaliselta työnantajalta ”Hakijoita paikkaan oli 256, tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun”. Samoin ehkä se nörtti, joka ei kelpaa takarivin meluavaan poikaporukkaan voi tuntea riittämättömyyttä ja kateutta. Mutta kasvaessamme opimme yleensä käsittelemään pettymyksiä, ymmärrämme, että teemme myös itse valintoja ja pudotamme meille kelpaamattomia vaihtoehtoja pois. Tulemalla valituksi saamme myös positiivisia kokemuksia ja koemme yhteenkuuluvuuden tunteita.
Jos ajatellaan syrjimistä kansan tai muun etnisen ryhmän näkökulmasta, tulee muistaa, että on ensin määriteltävä tähän kansaan tai etniseen ryhmään kuulumisen kriteerit. On luotava pelisäännöt. Jos ehdolle laitetaan henkilö, joka ei selvästi täytä kriteereitä ja vedotaan syrjimiseen, ollaan tilanteessa, jossa pelisääntöjä muutetaan kesken pelin. Minusta nykyisessä keskustelussa siitä, kuka on suomalainen, on kyse juuri pelisääntöjen muuttamisesta. Ihmisluonteelle on tyypillistä, että se tajuaa asioita viiveellä ja pelottavaa on se, että ehtiikö kansakuntamme vahingoittua peruuttamattomasti ennenkuin ihmiset tajuavat tuhovoimat.
Huono ajatus olla sitä mieltä, etteivät nykyiset säännöt riittä, vaan tarvitaan niitä lisää. Säännöistähän ja valinnanvapauden rajoittamisesta syrjintä juuri johtuukin. Pahinta syrjintää ovat säännöt, jotka estävät vapaan terveen valinnan.
Jos ei ota töihin jotakuta oikeauskoista, vaan valitsee suomalaisen siksi, että hommat toimii paremmin, kun on kieli ja kulttuuri kohdillaan, ollaan kiivaasti puhumassa syrjimisestä ja rasismista. Tosiasia on kuitenkin, että päätös oli perusteltu, eikä se liittynyt ihonväriin tai muuhun ulkoiseen ominaisuuteen. Se päätös perusteltiin kielen ja kulttuurin yhteensopivuudella. Ei se ole kenenkään syrjimistä, eikä se ole rasismia.
Hallituskin keksii kaiken aikaa lisää sääntöjä. Sekin on liikaa. Kaiken lisäksi kansalaiset keksivät turhaa yltiömoralismia sekoittamaan ajatuksia.
Ihmisten valinnat eivät oli koskaan syrjintää vaan vapautta päättää itse.
Syjintä on ihmiselle elintärkeinen ominaisuus, ne joila tuo puuttuu, voi lukea vaikka poliisin sivulta mihin se johtaa, varsinkin kun kyseessä on nainen, jolta tuo ominaisuus puuttuu.
Tarkennetaan vielä.
Jos nainen ei osaa syrjiä 3 maailman tulijoita, se on suoraan vakava sairaus jolla suurella varmuudella tulee olemaan karmea loppu.