Itselläni on usein ongelmia ajatusten selkeydestä kielien takia. Nuorena Amerikassa asuneena opin jopa lukemaan ja kirjoittamaan äidinkieltäni, Suomea, vasta kymmenvuotiaana tuutorin avulla ennen kun muuto takaisin Suomeen koitti. Tähän kun vielä lisää sen, että kun mitä tahansa akateemista on opetellut, se on usein tehty englanniksi, teknisiä asioita lukuunottamatta kun insinööriksi kouluttautui. Filosofia, historia, kaikkea on aikuisiällä luettu, kuunneltu, usein jopa ajateltu omia ajatuksia englanniksi. Tämän kokeminen ongelmana alkoi monta vuotta sitten, enkä tiedä pääsenkö siitä ikinä eroon täysin, sanon alitajuisesti jopa suomeksi ”kirjoita alas” (write down), kun suomalainen tapa puhua kirjoituksesta on tullut ruotsista, ”kirjoita ylös” (skriva upp). Tästä syystä yritän niin usein kun mahdollista täydellisesti kääntää näitä asioita suomeksi. Seuraan ajoitttain youtubekanavia kuten monet ja törmäsin videoon, jonka ajatukset koin hyviksi kääntää omin sanoin suomeksi ja ehkä laittaa hieman omaa kommentointia päälle. Alkuperäisen videoesseen tekijä on myös Amerikkalainen katolinen, joten näitäkin vaikutteita saattaa ilmetä: The Distributist – 40 Lessons from Warhammer 40k
Mutta taustatietona ennen kuin hypätään aiheeseen, vaikka periaatteet on yleisesti ymmärrettävissä. Warhammer 40k on tunnetumpi scifi-miniatyyri pöytäpelinä noppineen, mutta itse en ikinä ole ollut kiinnostunut näistä muovinpaloista, pelkästään sen taustaksi luodusta maailmasta. Monet on ehkä tästä kuullut, mutta niille jotka eivät, nopea selostus menee omin sanoin kutakuinkin näin:
”Warhammer 40k on scifi-universumi, joka sijoittuu 40:nteen vuosituhanteen. Ihmiskunta on ajat sitten kolonisoinut, valloittanut ja uudelleenvalloittanut galaksimme, käynyt läpi kultaisen aikakauden, mutta joutunut lähes ikuiseen, vääjäämättömään taantumuskierteeseen ja selviämistaisteluun. Ihmiskuntaa hallitsee yli-inhimillinen ja jokseenkin kuolematon Jumal-Keisari, joka on peruuntumattoman kuolettavasti loukkaantunut ja hänen rapistuvaa fyysistä ruumistaan pidetään elossa entisen himilajan vuoriston päällä kultaiseksi valtaistuimeksi naamioidussa hengissäpitolaitteessa. Valtaistuin on samalla hänen psyykisten voimien anturi, millä hän ylläpitää Pyhän Terran (Maan) yllä psyykkistä ankkuria, jota ilman pitkät avaruushypyt ovat mahdottomia. Ilman tätä matkustamista, Keisarkunta pirstaloituisi lähes välittömästi kaikkia avaruuden uhkia vastaan ja ihmiskunta olisi hyvin nopeasti lähellä sukupuuttoa. Uhkia on lukuisia Imperiumin sisäisiä, mutta ulkoa myös alienirotuja ja jopa ihmiskunnan omista pimeistä ajatuksista muodostuva Kaaos käänteisulottuvuus. Tämä käänteisulottuvuus sisältää kaaoksen jumalia, mitkä syntyy materiaalisen todellisuuden asukkien, voimakkaimmin ihmisten mutta myös joidenkin alienirotujen voimakkaista tunteista ja sitä kutsutaan myös Immateriumiksi. Immateriumin läpi matkustaminen, Julmal-Keisarin psyykkisen ankkurin avulla siellä suunnistaminen, on avaruudessa ainoa tapa pitää ihmiskunta yhtenäisenä, mutta sieltä vuotavat voimat johtaa perikatoon.”
Tämä scifi maailma muodostettiin alun perin satiirina kaikkia niitä ihanteita vastaan, mitä tämän mielikuvituksellisen 40:nennen vuosituhannen ihmiskunta pitää, mutta sen fanipiirissä on paikoin huomattu, että vaikka fantasiamaailmassa seuraamukset mielihyvän yltäkylläisyyden demonien riivauksista menevät paljon pitemmälle, ne periaatteet heijastavat hyvin pitkälle sitä, millainen ihminen ihan meidän todellisuudessakin on. Koko tarinankerronta-alustaa voi siten katsoa jopa liberalismin ja materialismin yrityksenä nauraa kaikille klassisille sankaruuden ihanteille. Jos epäilet, hae mistä vain internetissä ”For the Emperor!” -tyylisiä meemejä, ja mieti, kuinka paljon siitä on ironista ja kuinka paljon saattaisi olla oikeaa halua, syvää kaipuuta nuorilta miehiltä, kuulua joukkoon joka taistelee, jopa kuolee, itseä suuremman ihanteen puolesta. Kyyninen kriitikko toki sanoo vain tyhjänpäiväiseksi kioskikirjallisuudeksi, pulp-fiktioksi. Mainittakoon, että sanoin tarkoin ”tarinankerronta-alusta” enkä ”tarina”, koska WH40k:n kirjoittajat itsekkin usein toistavat juontajiensa epäluotettavuudesta ja niin sanottua fanfiktiota on olemassa siihen tahtiin että kun internetissä tarkkaa tietoa etsii 40k:hon liittyen, sitä ei ikinä tiedä onko mikäkin varmaa tietoa, onko mikään varmaa tietoa tai kenen kirjoittamaa se edes on alunperin.
1. On olemassa vain sotaa.
Tämä lausahdus on Warhammer 40k:n iskulause. Oppi sen Hobbesilta, Schöppenhauerilta, tai mistä vain, elämä voi olla raaka, kuvottava ja lyhyt. Elämä on kamppailu selviämisen puolesta, henkisesti ja fyysisesti. Kaikki jotka väittävät toisin yrittää myydä sinulle jotain. Loputon sota on joka ikisen tarinan tausta ja vertaus mitä vasten sankaruutta puntaroidaan. Loputon näennäinen rauha on vain kaiken iljettävän huomaamaton voitto takaoven kautta ja sankaruuden kuolema. Orjuutuksen välttämiseksi hinta on ikuinen valppaus.
2. Kaaos on periviholinen
Metafyysinen taistelu mitä koemme, henkisesti että fyysisesti, on taistelu järjestyksestä kaaosta vastaan. Ulkoinen taistelu heijastaa jokaisen sisällä tapahtuvaa taistelua, oli kyseessä taistelu yksittäisen sielun puolesta, tai koko maailmankaikkeuden kohtalosta.
3. Ikiaikaisen luomakunnan jumalat
Sekä kristityt että pakanalliset maailmankattsomukset ovat samaa mieltä siitä, että maailma syntyi kaaoksesta. Sen seuraamuksena suurin vihollisemme on myös syntymme ytimessä. Kaaos on sekä lähteemme, että lopullinen kohtalomme. Maasta sinä olet tullut, maaksi olet jälleen tuleva.
4. Immateriumin demonit
Osa luomakuntaa tai eivät, tunteville olennoille Kaaos on tuho. Pahuus on mieltymys kaaoksen puolesta ja järjestystä vastaan. Mieltymiys itsekeskeiselle tahdolle metafyysisesti oikeutetun järjestyksen sijaan. Ne jotka etsivät vaurautta epävarmuuden ja hajoituksen kautta, ovat demonisen polulla.
5. Kutsu taisteluun
Universumi on täynnä uhkia, luonnollisia ja epäluonnollisia. Sota on ehdotonta, uhrautuminen vaaditttua ja kuolema aina läsnä. Kaikki taistelevat, kukaan ei lopeta, ja ne jotka taistelevat jaloillaan, myös kuolevat jaloillaan. Sodalta ei voi välttyä.
6. Edistys on vale
Teknologia on hyödyllistä, ja ajoittain voi vaikuttaa ratkaisulta joka ongelmaan, mutta se ajatus on perusteellisesti harhaanjohdettu. Ne jotka rakentavat perusteensa teknisen tiedon perusteille, kaatuvat heti kun heidän teknologialle orjuutetut ja rapistuvat peruskyvyt lähenevät nollaa, kun kaikki on panostettu teknologian vipuvarsikertoimeen.
7. Kultaisen valtaistuimen majesteetti
Järjestys pohjautuu luottamukseen, luottamus pohjautuu vastuunpitoon. Tästä hierarkiat aina ja väistämättä muodostuvat. Ilman luottamusta tai vastuunkantoa ne kaatuvat, muodostuakseen uudestaan sieltä mistä vastuunpitoa ja luottamuusta löytyy. Uskolliisuutta ylöspäiin hierarkiaa, hallintoa ja huolenpitoa alaspäin. Tästä rakennelmasta ihminen saa tukea ja voi orientoida itseään kaaoottisessa maailmankaikkeudessa. Kuten 40:nnen vuosituhannen asukit sanovat:
”Jumal-Keisari suojelee.”
8. Varo muukalaista
Muukalainen tai alieni ei välttämättä ole paha, mutta se on aina kilpaileva. Koska sen luonto ja luonne on erillinen omastamme, sen aikeet tulevat aina vääjäämättä tuottamaan haittaa, vaikka vain vahingossa tai tahtomattaan. Viisaat luottavat aina omiiinsa ensin ja ovat varuillaan ulkopuolisten kanssa. Xenofiliaa tai täytttä xenofobian puutetta on mahdotonta erottaa korruptiosta.
9. ”Suuremman hyvän” naiivius
”Suurempi hyvä” on Tau-alienrodun ideologia, joka pyrkii ottamaan siipensä alle galaksin kaikki mahdolliset alienirodut ja -uskonnot. Sen naiivus ilmenee ymmärrättömyydestä siitä, että kaikki sota on totaalia, ja kaikki taistelu uskonnollista. Yhteiselo on häilyvää ja väliaikaista. Yksi maailmankatsomus tulee aina olemaan muiden edellä ja mikä tahansa ideologia joka väittää toisin on aina pelkkä tekosyy sen hetkiselle eliittikastille, jotka Taulle ovat Eteeriset. Sen aikeet ovat siten kaikkein tekopyhimmät valheinensa.
10. Peto nousee
Kuten Warhammerin örkit osoittavat, eläin voi olla viaton todellisen pahan suhteen, mutta se ei tee heistä yhtään sen vähemän vaarallisia. Fiktiossa örkkien sekopäiset seikkailut ovat jopa humoristisia, mutta aivan yhtä tappavia. Pedon aliarviointi on nopea menolippu hautaan.
11. Suunnaton kita
Kuten kaikkisyövät Tyrranidi-laivueet osoittaa, luonnon logiikka vapautettuna kaikista rajoitteista johtaa tuhoon. Ikuinen halu, tarve, vaatimus voida tyhjentää planeettoja kaikesta orgaanisesta materiasta itsensä ruokkimista varten voi olla kaunis prosessi ihailla tehokkuuden puolesta, mutta jäljelle jää vain eloton kuiva kivi. Sama toistuu ihmisessä puhtaalla materialistisella Darwinistisella logiikalla. Se on liian yksinkertainen voima suurempia ihanteita varten.
12. Ääneton valtakunta
Necronit muistuttavat, että suurin Imperiumi on kuolleiden valtakunta. Unohduksen äänettömyys on universumin kovin huuto. Unohdus on kaiken kamppailun tausta ja kaikkien tarinoiden loppu. Tekno-epäkuolleiden Necronien galaktinen valtakunta kaatui kauan ennen kuin edes yksisoluista elämää löytyi Pyhän Terran eli Maan päällä, mutta osa heistä elää ikuista unta syvällä entisten maailmojensa alla, kenties herätäkseen uudellen rankaisemaan heitä unohtaneita.
13. Kuolema pettureille
Vaikka muukalainen on ikuinen uhka, mikään isku ei ole tappavampi, kuin se mikä tulee sisältä. Ystävän takinkäätöä pahempaa rikosta ei ole. Mitään julmempaa sotaa ei ole, kuin veli veljeä vastaan.
14. Sota on aina uskonnollista
Kuten Primarkki Lorgar Warhammer 40k:ssa, tai mannermainen filosofi Carl Schmitt historiallisesti sanoi, politiikka on aina teologinen kysymys. Sota voi olla vain uskonnollista, koska ne uskomukset minkä puolesta ollaan valmiita taistelemaan on olemassa ihmisten sieluissa. Se voi vain olla voitettu, kun se saavuttaa vastustuksensa täyden omistautumisen tai tuhon.
15. Varo harhaoppista
Innovaatio on joskus tarpeellista, mutta sitä on lähestyttävä nöyryydellä. Kun asetat itseäsi kaikkia sinua ennen tulleita vastaan, älä koskaan oleta että sinun totuutesi ovat itsestäänselviä ja heidän kamppailunsa syntyvät vain tietämättömyydestä. Tämän taustalla on uutuuden pikkuturha narsismi, joka asettaa sinut yksin kyseenalaistamattomaksi ja vaille rajoitteita.
16. Kuolema ei ole mitään oikeuden toteuttamisen rinnalla
Primarkki Konrad Curzen sanoin: ”Kaikki elämät päättyvät kuolemaan, mutta kaikki elämät eivät ole merkityksettömiä”. Taistelu jatkuu yhä, mutta meidän roolimme siinä jatkuu, jopa kuoleman jälkeen, vaikka me henkilökohtaisesti emme. Tietynlainen kuolema, kuten esimerkiksi Bobi Sívenin, voi saada aikaan paljon enemmän kuin mitään mitä elämän aikana sai aikaiseksi.
17. Viattomuutta ei ole
Perisyntiä on kuvaillut ainoaksi täysin todistettavaksi osaksi Kristinuskoa ilman uskonharppausta. Sivilisaation rajamaa on ihmisen jatkuva kiusaus ja sitä vastaan suojaavat instituutiot on oltava ikuisia. Ne jotka kieltävät tämän olemassaoloa lankeavat siihen tismalleen samalla, kun uhoavat sen naurettavuutta.
18. Verta veren jumalalle
Usein toistetaan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Kuten myös saattaa olla se syy, miksi taistellaan ylipäätään. Soturi parhaimmillaan taistelee, koska rakastaa enemmän sitä mitä hänen takanaan on, kun vihaa mitä edessä, mutta se rakkaus muuttuu hyvin kaukaiseksi taistelukentällä, missä rakkaus taistelua ja pelkkää verenvuodatusta varten kasvaa. Tarpeeksi pitkällä aikavälillä, ne jotka eivät jatkuvasti uudelleenomista itseään järjestyksen puolesta, näkevät itsensä omistautuneeksi veren kaaos-jumalalle, Khornelle eli ajamaan sotaa sodan vuoksi.
19. Tzeentchin sokkelo
Tieto ja totuus eivät aina kohtaa. Totuus on usein kaikille nähtävillä, tyylikäs ja suoraviivainen. Tieto lähes aina johtaa vain etsimään lisää tietoa ja totuus hukkuu loputtoman nyanssin ja abstraktion sokkeloon. Totuus hohkaisee ja vapauttaa. Tiedolla, varsinkin sellaisella jossa on puoli totuutta, voi jatkuvasti johdattaa massoja loputtomissa ympyröissä. Tämä päätyy nopeasti päätöspisteeseen, jossa jopa asioiden ymmärtämisen yritystä vihataan.
20. Isoisä Nurglen vitsaus
Nurgle ei ole, kuten usein luullaan, taudin jumala, vaan tasa-arvon. Huokutuksen laittaa matala korkean ylle, kääntää olemassaolon hierarkia päälaelleen. Se, mikä yhdistää kaikkia tauteja, oli aiheuttaja bakteeri, virus tai syöpä, on se että organismien hierakiaa horjuutetaan, tärkeiden solujen toimintaa häritään, tuhotaan tai niiden tarpeita sivuutetaan ruokkiakseen matalempaa, suuremmalle organismille haitallista, kaaoottista ja järjestyksetöntä solumassaa sen edellä. Edelle laitetaan eliöt, jotka eivät ole edes tietoisia olemassaolostaan. Se on matalan kosto, vallankumous olemassaolostaan ylemmälle, jota biologisesti kutsutaan taudiksi, tapahtui se sitten yhdessä kehossa tai koko kansan poliittisessa korpuksessa.
21. Ikuisen janoajan jälkipyykki
Edistyksellisyyden aikakautena moderni ihminen luulee löytävänsä tarkoituksensa suuremman täydellisyyden tai mielihyvän hankinnalla. Epicuruskin oli kuitenkin kohtalokkaasti väärässsä, koska himon ja halun logiikka ei tunne rajoitteita. Me ymmärrämme tämän vaiheittaisen kaatumisen hyvin kun näemme sen alkoholisoituvissa tai huumeisiin lankeavissa, mutta vaara on paljon laajempi. Kaikissa haluissa on taipumus johtaa äärimmäisyyksiin, johtaa rajamaille, liminaalikokemuksiin, ellei mielihyvää rajoita itseltään. Slaanesh, yltäkylläisyyden transvesteetti kaaosprinssi, janoaa joka sielua joka haluaa yhä enemmän. Faustin tarina ja länsimaisen sivilisaation faustinen olemus on varmasti oleellisia tässä janossa.
22. ”Jonakin päivänä, minusta tulee antelias jumala!”
Järjestykselle omistautuneet usein päätyvät palvomaan yhtä jumalaa, oli se sitten omistautuminen yhdelle tietylle jumalalle pakanallisista, tai monoteistiselle Jumalalle. Kaaokselle langeneet palvovat kahta, kaaosta ja itseään.
23. ”Palakoon koko galaksi!”
Kaaos on sota kaikki kaikkia vastaan. Sen kieli on yhä laajeneva halveksunta ja kuvotus. Siten järjestystä vasten kamppailevat ikuisen vallankumouksen taistelelijat löytävät itsensä taistelevan universumia, itse olemassaoloa vastaan.
24. ”Kuolema väärälle Keisarille, joka epäonnistui!”
Meidän tämänpäiväinenkin sotilaallinen hegemoni on valta, jonka keulahahmona on kuolemaisillaan oleva nukkehahmo, joka ei oikeasti pyöritä valtakoneistoa, mutta jonka nimeen valtaa käytetään. Kuolevan Imperriumin kuoleva keisari kultaisella valtaistuimella, mutta silti ylivoimaisesti vahvin voima universumissa.
25. Universumin herra, piimeyden orja
Rikos ei kannata on pieni viisaus. Suurempi viisaus tietää, että pimeät voimat tekevät lupauksia, joista kaikki eivät ole valheellisia. Täytyy varoa mitä toivoo, sillä saatat saada sen.
26. Imperiumi, jättien luoma, hiirien puolustama
Internettimeemit ovat tehneet sivilisaation syklin kaikille tutuksi. Vahvat miehet luovat hyviä aikoja, hyvät ajat luovat heikkoja miehiä, heikot miehet luovat vaikeita aikoja, vaikeat ajat luovat vahvoja miehiä. Se on joka sivilisaation kohtalo, että uudet sukupolvet unohtavat sen, mikä teki vanhoista sukupolvista elinvoimaisia ja lakkaavat olemasta sen alkuperäisen lupauksen vertaisia. Moni hyvin pitkään toimineessa yhteiskunnassa eläneet unohtavat ne perusasiat, mitkä ovat tarpeellisia sen pyörittämiseksi ja myös ne eettiset periaatteet, miksi heidän kansaa edes pitäisi puolustaa.
27. Varo mutanttia
Vaikka on joitain, joilla on sankarin sielu jumissa epämuodostuneessa kehossa, usein pahaelkeinen muoto, erityisesti silloin kun se on itseaiheutettu, heijastaa paha-aikeista sielua. Häijy mutantti oon aina vaara, koska yhteiskuntaa ei ikinä voi rakentaa poikkeuksellisen mukaan. Se epäsopivuus nostaa vihaa ja halua vahingoittaa ympäristöä, joka ei mahdollista juuri tämän itsensä olemassaoloa. Sekarotuinen ei ole todella kotona missään. Monin tavoin mutantti on kuin muukalainen, mutta vaara on suurempi, sillä täysi erotttautuminen ei ikinä ole täysin mahdollista.
28. Konesielu soi
Ihmisen ja koneen rajaa ei mielestäni voi ylittää, mutta jos todellisen luovan kipinän omaava äly voi logiikkaporteista muodostua, se tulee olemaan hengellisen tietokoneen muodossa, sitä ohjaten pyhä koodi. Ihminen on perusteellisesti enemmän uskonnollinen kuin se on verta ja lihaa ja mikä tahansa kone mikä on ihmismäinen, tulee olemaan uskonnollinen tietokone. Se palvoo koneen jumalaa, jonka logiikka katsoo omiensa, raudan miesten etua ja on vähintääkin epäilyttävä, ellei avoimesti vihamielinen lihaa ja verta vastaan.
29. Sodassa oon runoutta, kuolemassa vapautus
Mustaa kirjastoa, galaksin pimeitä totuuksia varjelevat Aeldari-alienirodun Arlekiinit osoittavat, kuinka omistautumisella taidolleen, ammattilleen, kadotuksen voi välttää. Taidonnäytteet ja ylpeys sitä kohtaan itsensä sijaan vapauttaa narsismilta ja huumori epäonnistumisen partaalla vapauttaa sielun turhamaisuudelta. ”Kaikki teatterit ovat sodan teattereita, sodan on oltava teatraalista ja koko maailmankaikkeus on sen näyttämö”
30. Taistelutoverien veljeys
Kaikki todellinen ihmisten välinen yhteys on luotu yhteisten rajoitusten ja uhrausten pohjalle. Tunteet kohtaavat epävarmuuden ja siitä selviämisen kautta. Taistelukentällä se on ilmiselvintä. Täten sota luo enemmän sankareita kuin se tuhoaa ja enemmän siteitä kuin se repii kappaleiksi.
31. Halveksunnan haarniska
Ylenpaattista vihaa pidetään syntinä, mutta oikeutettu raivo on lahja, jopa pyhimyksen sydämmessä. Onko mitään muuta säälittävempää olentoa, jonka sisimmästä ei nouse suunnatonta vihaa kokiessaan tai huomatessaan aitoa epäoikeudenmukaisuutta? ”Näytä minulle mikä kelpaa raivoksi teidän kurjusten keskuudessa!”
32. Mielen loputon vakaus on heikoille
Ensimmäinen merkki jonkun vahvuudesta on kyky pitää tunteensa kurissa ja olemaan ailahtelematta niiden mukana. Toinen, vahvempi kyky on jäälleen vapauttaa ne hallitusti ja valjastamaan niiden voima. Yksikään todellinen soturi ei ole rationalisti, kuten ei todelliset runoilijatkaan. Runouden ja sodan huippu tulevat yhteen pyhään hulluuteen. Soturi taistelee periaatteiden puolesta, joita hän ei aina pysty ilmaista sanoin ja kuka tahansa joka taistelee hyvin, taistelee vimmattun hulluuden partaalla.
33. Inkvisition ikivalpas silmä
Jos kaaos on vihollisemme ja kaaos on kaiken hajeellinen suunta universumissa, niiltä joilta löytyy halu järjestystä kohti maailmassamme vaaditaan jatkuvaa ja loputonta (itse)kuria ja valppautta.
34. Varo psykeriä
40:nnen vuosituhannen Inkvisitio tietää, mitä meidänkin muinaisuudessa muistettiin, mutta mitä nykypäivänä kiistetään. Ne, jotka avaavat itsensä esoteeriselle tiedolle, avaavat itsensä myös korrputiolle. Sen korruption vaara kasvaa, mitä enemmän tiedon etsijät pistävät käytäntöön, mitä ovat oppineet. Ihminen on erityisen altistuva ja äärimmäisen muovattava, yhden harha-askel saattaa johtaa monen kaatumiseen.
35. Kuinka meillä on oikeus antaa heidän elää?
Jos maailmamme on taistelu, päätöksillämme on suuria seuraamuksia. Joka ikinen poliittinen teko sisältää väkivallan toimeenpanon, mikä tahansa päätös lähettää miehiä tappamaan ja ihmisiä kuolemaan. Päätösten tai niide puutteen lopputuloksista voidaan väitellä loputtomasti, mutta seuraamukset ovat aina väistämättömiä.
36. ”Avoin mieli on kuin aukinainen linnan portti, ilman tukiparruja ja vartioimattomana”.
Me ymmärrämme että ihmisiä voidaan aivopestä, me tiedämme, että ihmisen uskomukset voidaan muodostaa pahantahtoisen toimijan kädestä. Miksi sitten näitä oppeja ei seurata? Yleiseen julkiseen mielipiteeseen, tai edes itseemme? Kun on kyse mielen altistamisesta uudelle tiedolle, varovaisuutta on noudatettava. Kyseenalaistaminen voi olla tervettä, mutta ideoissa itsessään on houkutus narsismille, kuten yliopistojemme suurien ajattelijoiden luonteesta näkyy. Mieli on aina suojattava ennen uusien asioiden lähestymistä, tai se on jätettävä tekemättä. Kuten Inkvisitio sanoo: ”Autuaita ovat mielet, jotka ovat liian yksinkertaisia epäilemään”.
37. Miksi elän yhä?
Maailmankaikkeus saattaa olla loputtomassa hyvän ja pahan välisessä kamppailussa, mutta enimmät ihmiset eivät tavallisissa elämissään ota osaa mihinkään äärettömän merkitykselliseen taisteluun. Heidän vastoinkäymisensä ovat pieniä, muttei lainkaan sen vähemmmän tuskallisia henkisesti. Monille kamppailu on loputon toivon etsintä, elä vielä yksi päivä ja kohtaa kivut ja pelot rohkeudella. Se saattaa jopa vaatia enemmän rohkeutta, kun etulinjan fyysinen taistelu pimeyden syövereissä.
38. Usko tekee meistä vahvan
Oikeutettu viha peittää pelon huumassa, mutta vaikein taistelu on hiljaisten hetkien aikana. Pitkät tunnit, vuodet, tarkoitusta pohtiessa, onko se kaikki turhaa? Usko on yksikertaisesti ihmistä ympäröivän epätoivon läpi näkemistä, korkeamman rakkauden tunto. Se on ihmisen vahvin ase.
39. Elävän pyhimyksen tie
Usko ei ole vain strategia, se on polku jotain suurempaa kohti, kuin tämä aineellinen todellisuus. Kaaos, maa, saattaa olla syntymme ja päätöspisteemme tässä materiaalisessa maailmassa, mutta on olemassa suurempi, loputon valtakunta tämän kuilun yllä. Onko vapautus tänne kaiken kaipuun loppu? Kukaan ei varmasti tiedä, mutta se, ettei kunnian polkua edes yritä taivaltaa, on elämän ainoa todellinen tragedia.
40. Voit antaa elämän
Maailma on julma. Taistelun laajuus suunnaton. Pelastus epävarmaa. Mutta epätoivo on ainoa täysin varma kadotus mitä ihminen voi oikeutetusti pelätä. Sitä valtaisaa pahuutta mitä vastaan ihminen taistelee voi kenties vain kohdata hyväksymällä sen pienen osan mitä meillä on. Siinä on lohtua, ettei meiltä pyydetä sen enempää, kuin päivittäiset vastoinkäymisemme. Niiden laajuudet ovat erilaisia, mutta kaikki niitä kohtaa, heikoimmista kaikkein vahvimpiin. Ihmisiltä ei ikinä voi pyytää enempää, kuin elämänsä.
