”Euroopan unioni kehittyy kriisistä kriisiin”. Tätä on toistettu pitkään ja esimerkkejä on monia. Väitetään että Jean Monnet sen alun perin sanoi. Vallanpitäjämme ymmärtävät hyvin, että ainoa tapa ajaa muutoksia läpi yhteiskunnassa on jos on jokin ongelma, joka tarvitsee ratkaisun. En nyt rupea viemään tätä kirjoitusta dialektiikan suuntaan ja jopa kuinka ongelmat voidaan luoda tahallaan, jotta etukäteen haluttu poliittinen ohjelma saadaan jyrättyä läpi. On minusta mielenkiintoisempaa katsoa poliittisia ”kriisejä” ja poikkeuksia yleisemmin. Selkeimmin meidän modernille ymmärrykselle asian ilmaisi Carl Schmitt, kun hän esitti että suvereeni on se, joka tekee poikkeuksen, kuka tulkitsee, ”qui interpretatur”? Tästä johdosta, varsinkin median kautta luodaan kriisejä ihan melkein tyhjästä. Pahin tapaus tällä vuosituhannella lienee se kuuluisa kuollut syyrialaislapsi turkkilaisella hiekkarannalla, ikään kuin ihmissalakuljettajien uhreja ei olisi ollut massoittain sitä ennen ja sen jälkeen. On kuitenkin merkkejä että näihin lavastuksiin ollaan nyt turruttu.
Loputon kriisi ei ole enää kriisi. Poikkeus vahvistaa säännön, mutta kun poikkeusta on enemmän kuin sitä tavallista, se ei ole poikkeus vaan uusi sääntö. ”Poikkeus vahvistaa säännön” on muutenkin äärimmäisen hyvin liberaali-ideologisia harhoja tuhoava ilmaisu, kun sitä rupeaa käytännössä toimeenpanemaan jokapäiväisessä elämässä kohtaamiimme asioihin. Vaikka ihmiset pysyisivätkin täysin npc-ohjelmoinnissaan, heille silti tulee tunne että taas on jokin uusi asia, eikö voisi välillä olla vaan normaalia? Vastaus on tietenkin ei, kun kokonaisvaltaisen liberalismin on saatava heidät täysin eristetyksi ja riippumattomaksi kaikista muista ihmisistä. Uusi sääntö on luotu, ihmisten on seurattava vallitsevan ilmapiirin käskyjä, minkä saavat jostain ruudusta eikä mitään kasvotusten. Tämäkin on toisaalta ruudulla, koska muut keinot levittää tietoa on koulutettu pois ihmisten käytöksestä, tai ne ovat niitä väheneviä painolehtiä, joissa on se sama viesti muutenkin. Tästä huolimatta täysin uudenlainen poikkeus on mahdollista, sellainen jonka lähde ei ole tämänhetkiset vallitsevat tahot.
Näiden asioiden perässä ei jakseta juosta. Ihmisille voidaan osoittaa uusi polku. Se kuitenkin alkaa siitä, että luottaa lähimmäiseen, yleensä lähtien perheestä ja ystävistä (mutta poikkeukset on olemassa jotka määrittää tämänkin säännön). Tämä riippumatta mistään turhista kuten mitkään teoreettiset erimielisyydet mistään. Kaikki näkevät kun jokin huono tai hyvä asia tapahtuu heidän ympärillään eritysesti paikallisesti, mutta moni asioita enemmän pohtiva menee lukkoon kun lähtee rationalisoimaan asiaa omien ”arvojensa” kautta joita paljon tolkutetaan. Arvojen tyrannia tulee loppumaan, rehellinen me vastaan te asenne on paljon terveempi ja jos jokin haluttu asia on jotenkin muka epäjohdonmukainen jonkun toisen asian kanssa, aivan sama. Olkoon se sitten pyrkivä ote suvereniteetista siinä yksittäisessä asiassa.
Nythän meillä on ”uusi normaali” se, että päivittäin on maahanmuuttaja”nuorisojoukkojen” väkivaltaisia hyökkäyksia täysin julkisilla paikoilla sivullisia kohtaan.
Mutta ne uutisiin päätyneet tapauksetkin on vain muutama prosentti kokonaismäärästä.
Minäkin olen niiden hyökkäyksen kohteeksi joutunut useaan otteseen viime vuosina, missään tilastoissa ne ei näy, kun on täysin turha tehdä mitään rikosilmoituksia.
Ruotsi tuossa naapurissa, niin siellä monta kertaa viikossa asetetaan pommeja kerrostaloihin, ammutaan automaattiaseilla ihmisten ovista läpi jne, mutta se ei enää ylitä edes uutiskynnystä Suomessa, sen sijaan uutisoivat mielummin vaikka ugandan homovastaisesta laista..
Tämähän tiedettiin etukäteen että
massamaahanmuutosta seuraa ongelmia. Mutta äänestyskäytöksen perusteella 99 %a kansasta haluaa lisää EUta ja maan täyteen uusia EUn kunniakansalaisia. Espoossa näitä maskotteja on jo 20 %a väestöstä. Ehei. ei riitä alkuunkaan näille äänestäjille. Otetaan nyt aluksi miljoona uutta elättiä.
Poliittinen eliitti ajaa keinoja kaihtamatta omia etujaan, ja jälki on sitten sitä mitä nykyisessä Euroopassa saadaan ”ihastella”