Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa hyväksytty uusi linjapaperi synnytti odotetusti melkoisen palautevyöryn, kun näennäisesti yliopisto-opiskelijoiden oikeuksia edistävä liitto julisti olevansa feministinen järjestö.
Kyseisessä liittokokouksessa käytettyjä puheenvuoroja voi edelleen katsoa Youtubesta ja kuvalautojen koosteista, mikäli lukijalla riittää erityistä mielenkiintoa kyseisten höpötysten seuraamiseen. Eräässä lyhyessä puheenvuorossa puhuja vaati liiton osanottajilta rohkeutta julistautua feministiseksi, sillä ”jos demarit uskaltavat tehdä sen, miksi me emme uskaltaisi?”. Kyseisen naishenkilön huvittava ulostulo sai melkoiset suosionosoitukset osakseen siitä huolimatta, vaikka SYL ei lähtökohtaisesti ole poliittinen puolue, vaan niiden ylioppilaskuntien kattojärjestö, mihin jokaisen yliopistossa opiskelevan on pakko kuulua. Lisäys liiton feministisyydestä hyväksyttiin osaksi linjapaperia äänestyksen päätteeksi.
Yhdistymisvapauden heikosta tilasta tai feminismin ristiriitaisesta olemuksesta kirjoitettiin täysin ennalta-arvattavasti suuri joukko eri mittaisia tekstejä, joissa lähestulkoon jokaisessa muistettiin mainita mystinen ”oikea tasa-arvo”, mitä feminismi ideologiana tavalla tai toisella vääristää. Moni yliopistoissa opiskeleva ihminen on muutaman päivän aikana ottanut minuun yhteyttä ja pyrkinyt epätoivoisesti keksimään jonkin sortin ratkaisua tähän aatteelliseen pakkopaitaan, jota pyritään pukemaan kaikkien yliopisto-opiskelijoiden päälle.
Punaviherhapatuksen vastustaminen yliopistotasolla on monelta osin lähestulkoon mahdotonta. SYL, kuten mikä tahansa muukin organisaatio, pyrkii lähtökohtaisesti varmistamaan oman valtansa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ne henkilöt, jotka vastustavat organisaation johdon toimenpiteitä, eivät tule ikinä nousemaan päättäviin asemiin. Sinisilmäiset puheet ”sisältäpäin vaikuttamisesta” ovat tältä osin tietoista itsepetosta, sillä viimeistään mielipidekäytävän ahtaus karsii radikaaleimmat uudistajat vallankahvasta. Nykyajan akatemiassa taistelu ”tasa-arvoa” ja ”ihmisoikeuksia” vastaan tulee myös olemaan melkoisen kivinen taival kenelle tahansa idealistille, joka uskoo edelleen parhaan argumentin voittavan.
SYL:n linjavetoa perusteltiin mm. Trumpin vaalivoitolla, Brexitillä, nousevalla äärioikeistolla ja muulla roskalla, jolla ei ole mitään tekemistä opiskelijoiden hyvinvoinnin kanssa. Uutta ohjelmaa pakertaneet punavihreät olivat todennäköisesti täysin tietoisia siitä, että näillä edellä mainituilla asioilla löytyy kannatusta myös oppilaskuntien jäsenistöstä. ”Akateemisen” tai ”tieteellisen” maailmankatsomuksen yhdistäminen vasemmistolaisiin arvoihin ei myöskään ole mitenkään outoa, sillä marxilaiset ovat harrastaneet samanlaista termien uudelleenmäärittelyä aina siitä lähtien, kun ensimmäiset kommunistiset liikkeet syntyivät. Liiton uutta ohjelmaa ei tältä osin voi pitää mitenkään modernina, vaan enemmänkin 70-luvun taistolaisliikehdinnän toisintona.
SYL:n toiminta pohjautuu tästä eteenpäin seuraaviin arvoihin:
Intohimoinen sivistyksen puolestapuhuja. Sivistys on avarakatseisuutta sekä taitoa kuunnella, luoda, oppia ja ymmärtää. Koulutus ja opiskelijoiden toiminta ovat olennainen osa jatkuvasti elävää sivistyksen ihannetta.
Rohkea edelläkävijä. Edelläkävijyys on vanhan haastamista ja uuden luomista. Opiskelijat rakentavat ennakkoluulottomasti parempaa huomista.
Laaja-alaisen kansainvälisyyden edistäjä. Akateemisessa yhteisössä ihmiset kohtaavat yli rajojen. Aito kansainvälisyys edellyttää yhteiskunnalta monimuotoisuutta ja syrjimätöntä kulttuurien kohtaamista.
Yhdenvertaisuuden puolustaja. Yhdenvertaisuus on vahvan ja hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja vaikuttaa yhteisiin asioihin kykyjensä mukaan ja taustoistaan riippumatta. SYL on täten feministinen järjestö.
Syrjimättömyys, feminismi, sivistys, kansainvälisyys. Pelkkien mainittujen arvojen lisäksi lukijan kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä asioita ohjelmassa jätetään mainitsematta. Perinteiset akateemiset ihanteet, kuten esim. itsenäisyys, vapaus ja kyseenalaistaminen loistavat poissaolollaan. Kyseisten ihanteiden puuttuminen tulee myös hyvin ilmi tyylistä, joilla SYL:n edustajat vastasivat kohtaamaansa kritiikkiin. Uutta ohjelmaa vastustaneet mielipiteet kuitattiin välittömästi ”vihapuheena”, joita opiskelija-aktiivien ei tulisi joutua kohtaamaan missään olosuhteissa. Turvallisuudella, mukavuudenhalulla ja narsismilla saadaan kuitenkin luotua ainoastaan tuottamattomia, hauraita ja mielenterveysongelmaisia ihmisiä, jotka eivät kykene kohtaamaan rakentavasti ensimmäistäkään normaalin elämän haastetta. Suomalaisista yliopistoista muodostuu näillä näkymin rapakon takaisen kehityksen mukaisesti aikuisten ihmisten päiväkoteja, jotka eivät palvele enää millään tavoin niiden alkuperäistä tarkoitusta.
Oikeiston näkökulmasta kyseisessä ohjelmauudistuksessa on kuitenkin leveä hopeareunus. Mitä enemmän tavallinen opiskelija joutuu kohtaamaan ylhäältä päin tuputettua punavihreyttä, radikaalifeminismiä ja mokutusta, sitä suurempaa inhoa hän tulee kokemaan kyseisiä ihanteita kohtaan. Se opiskelija, jolta ei ole aiemmin löytynyt minkäänlaista mielenkiintoa politiikkaa kohtaan, joutuu kohtamaan päivittäin itselleen vihamielisiä aatteita ja muodostamaan näistä oman mielipiteensä, mikä lisää suurella todennäköisyydellä myös kovan linjan oikeiston kannatusta. Yliopiston opiskelijatoiminnan valjastaminen mädätyksen levittämiseen pönkittää myös oikeistolaista narratiivia, jonka mukaan koululaitos ja media edistävät puolueettoman tiedonvälityksen sijasta punavihreää agendaa.
Niille ihmisille, jotka kärsivät uuden linjavedon aiheuttamasta mielipahasta, haluaisin antaa seuraavan neuvon: aktivoitukaa, etsikää muita samanmielisiä ihmisiä, olkaa äänekkäitä ja tutustukaa vaihtoehtoisiin tiedonlähteisiin. Älkää yrittäkö muuttaa punavihreitä järjestöjä yksin, vaan pyrkikää tekemään niistä täysin tarpeettomia. Järjestäkää yliopistolle tilaisuuksia, joihin kutsutte kansallismielisiä ja konservatiivisia puhujia. Osoittakaa omalla toiminnallanne, ettei oppilaskunnan päätöksillä ole mitään vaikutusta teihin. Nyrkin puristaminen taskussa ja hiljainen jupiseminen eivät hidasta unelmahötön leviämistä millään tavalla.
– Tuukka Kuru