Blogit

Aika EU- ja eurokansanäänestykselle on nyt

Paavo Väyrynen jätti 14.9.2018 eduskuntaan lakialoitteen, jossa esitetään kansanäänestyksen järjestämistä koskien Suomen jäsenyyttä eurossa ja EU:ssa. Lakialoitteen voivat allekirjoittaa kaikki kansanedusajat noin viikon ajan. Huomionarvoista on, että eduskuntavaaleissa 2015 moni Keskustan kansanedustaja, lähes kaikki Perussuomalaisista valitut ja muutama muukin kansanedustaja on tunnustautunut eurokriittiseksi. Nyt se kriittisyys mitataan.

Kuten arvata saattaa, uutiseen tuli pian Perussuomalaisten aktiiveja toistelemaan puolueen defenssiä eli sitä, että kansanäänestyksen ”aika ei ole vielä”. Logiikka heidän puheessaan menee siten, että kansanäänestys pitäisi järjestää vain silloin, kun äänestyksestä päätettäessä näyttäisi eurokriittisten voitto todennäköiseltä. Tämä väite ei kuitenkaan kestä ja vielä vähemmän se on ”realismia”, realisteiksi kun bluffaajat itseään kutsuvat.

Sopivaa aikaa ei tule

Mikäli Suomessa alettaisiin odottamaan hetkeä, jolloin EU-ero näyttäisi kansanäänestyksessä voittavan, saamme odottaa maailman loppuun asti. Brexit-äänestyksestäkin päätettäessä eropuoli oli gallupeissa häviöllä. Koko kansanäänestyksen logiikka perustuu siihen, että asia pääsee esille. Suomen media kun ei pidä EU:n varjopuolista melua, sikäli briteillä on ollut parempi toimittajaonni. Väyrysen aloitteeseen kuitenkin sisältyy vaatimus tasapuolisen keskustelun järjestämisestä. Kansanäänestyskeskustelu, vaikka itse tulos ei vielä johtaisi eroon, puhaltaisi ilmaa eurokriittisten purjeisiin ja johtaisi näiden äänenpainojen korostumiseen vakiintuneissa puolueissa ja parlamenttivaaleissa. Suomeen syntyisi uusi ikäpolvi, joilla olisi yhteinen kokemus EU:ta vastaan äänestämisestä.

Mikäli eurokriittiset eivät uskaltaudu vaatimaan kansanäänestystä ja keskustelua vaan painuvat vapaaehtoisesti maan alle, ei kansanäänestyksen toteutumisesta voida olla varmoja edes siinä tapauksessa, että vaikkapa laman vuoksi euron vastustus kasvaisi. Europuolueet, joilla tulee olemaan enemmistö ilman perusteellista eurokeskustelua, eivät uskaltaudu kannattamaan kansanäänestystä mikäli arvelevat häviävänsä. Näin Brexit-äänestyskin sai alkunsa. James Cameron lupasi kansanäänestyksen, koska luuli voittavansa.

Mitä pikemmin, sen parempi

Toisekseen on todettava, että Brexit-äänestys alleviivaa kansanäänestyksen tarpeellisuutta sikälikin, että nyt EU on uusien kansanäänestysten pelossa ruvennut kiihdyttämään liittovaltiokehitystä. Varsinkin Suomelle, joka on paitsi EU:n, myös euron jäsen, tämä voi olla kohtalokasta. Pankkitoiminnan ja muunkin finanssisektorin sulauttaminen osaksi EU-järjestelmää sekä mahdollinen talouspoliittinen yhdentyminen vievät Suomea aina vain kauemmas itsenäistymisestä. Nytkin ennen euron ihanuutta julistaneet sanovat, että virhehän se oli, mutta ei siitä enää voi erota, hinta on liian suuri. Lyhyellä aikavälillähän eurosta eroaminen maksaa, mutta pitkällä aikavälillä me hyötyisimme. Nämä euroeron hinnasta varoittelevat saavat aikojen saatossa koko ajan enemmän katetta puheilleen ja pikemminkin heikentää euroeron kannatusta. Odottelutaktiikka voi siis kaataa koko homman.

Muutoinkin EU:n liittovaltiokehitys vaatii kansanäänestyksen järjestämistä mahdollisimman pian, kuitenkin tarvittavan pitkä keskustelu mahdollistaen. Väyrysen aloite, jossa äänestäjiltä kysytään kaksi kysymystä, eli kannatatko Suomen jäsenyyttä EU:ssa ja erikseen euroalueessa, on nerokas. Äänestäjän ei tarvitse profiloitua mihinkään ääripäähän, vaan hän voi kannattaa EU-jäsenyyttä ja vastustaa euroa. Tämä asetelma voi tehdä liittovaltiomiehille temput.

Väyrysen perustaman Seitsemän tähden liikkeen kannattajakortti, jonka postittaminen on ilmaista, löytyy täältä: http://seitsemäntähdenliike.fi/upload/File/Kannattajakortti_A6_v%C3%A4lill%C3%A4.pdf?911902

Olen sitä mieltä, että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta. Ja äänestää siitä pitäisi saada.

Shares

Kansalaisen verkkokauppa