Tomislav Sunic on kroatialaistaustainen kirjailija, filosofi ja aktivisti, joka tunnetaan erityisesti Against Democracy and Equality – The European New Right ja Homo Americanus – Child of the Postmodern Age-nimisistä teoksistaan. Sunicin aatteellisella työllä on ollut merkittävä vaikutus Euroopan uuden oikeiston syntyyn. Aktiivisen kirjoittamisen lisäksi Sunic on energinen esiintyjä, joka vierailee säännöllisesti kansallismielisissä konferensseissa ympäri Eurooppaa. Sunic on toukokuussa Etelä-Suomessa järjestettävän neljännen Awakening-konferenssin ensimmäinen paljastettu puhuja. Konferenssiin voit ilmoittautua osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com.
Tervehdys Tom! Mitä sinulle ja perheellesi kuuluu?
Me harjoitamme psyykkisen selviytymisen taidetta näinä levottomina aikoinamme. Selvittyämme kommunismin petoksesta ei ole mitään syytä, miksemme voisi selvitä myös liberalismin harhaanjohtavuudesta.
Olet seurannut aktiivisesti Trumpin toista valtakautta ja arvioinut tarkkaavaisesti sen vaikutuksia maailmanpolitiikkaan. Oliko Trumpin uudelleenvalinta vain yksittäistapaus, vai merkki jostain suuremmasta kulttuurillisesta muutoksesta?
Trumpin kanssa tai ilman häntä, kulttuurispoliittinen muutos oli jo käynnissä kauan ennen hänen saapumistaan Valkoiseen taloon. Presidentti Trumpin panos piilee hänen tahattomassa pyrkimyksessään säilyttää liberaali järjestelmä epäliberaalilla politiikalla, joka haastaa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton vuonna 1945 luoman kansainvälisen järjestyksen. Harva on valmis myöntämään, että liberaali kapitalistinen järjestelmä on käyttänyt potentiaalinsa loppuun ja muuttunut toimimattomaksi. Trumpin protektionistiset toimet ovat linjassa sosiologien kutsuman tahattomien seurausten paradoksin kanssa, jossa toimet johtavat odottamattomiin ja usein päinvastaisiin tuloksiin.
Yhdysvaltain ja EU:n välirikko on asiantila, jota kansallismieliset eivät osanneet ennustaa. Miten näet välirikon muuttavan EU:n toimintaa lähitulevaisuudessa? Tuleeko Euroopan unionista aiempaa autoritaarisempi toimija?
Euroopan unioni ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan, poliittinen toimija. Se suunniteltiin ainoastaan rahansiirtomekanismiksi ja tullivapaaksi alueeksi. Sen olemassaolo johtuu paljolti Yhdysvaltojen toisen maailmansodan jälkeisestä vaikutuksesta Euroopassa, jota edustivat henkilöt kuten Maurice Schumann ja Jean Monnet. EU:n alkuperäinen tarkoitus oli kaksijakoinen: toimia suojavyöhykkeenä Neuvostoliittoa vastaan ja estää Saksaa nousemasta muiden Euroopan maiden yhdistäväksi voimaksi. Tämä luo mielenkiintoisen paradoksin, josta presidentti Trump ansaitsee tunnustusta – hän näkee oikein, että tämän hauraan, keinotekoisen rakennelman tukeminen ei ole enää vaivan arvoista. Huolimatta vapaiden ajattelijoiden noitavainoista, joita innokkaat EU-komissaarit ja jäsenvaltioiden paikalliset syyttäjät joko järjestävät tai sietävät, unelma EU:n muuttamisesta autoritaariseksi poliisivaltioksi jää toteutumatta. ”Eurooppalaista kansakuntaa” ei ole olemassa, yhtä vähän kuin aitoja ”eurooppalaisia nationalisteja”. Liian monet erimielisyydet hajottavat Brysselissä toimivan oligarkian, samalla kun jakolinjat yli kolmenkymmenen nationalistisen puolueen ja liikkeen välillä eri puolilla Eurooppaa säilyvät ennallaan. EU:n osallistuminen Ukrainaan osoittaa tämän eripuran, paljastaen jakolinjat sekä Brysselin eliitin keskuudessa että yksittäisten jäsenvaltioiden nationalistien välillä.
Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon pienentyminen sekä Ukrainassa käytävä sota ovat kasvattaneet tarvetta Euroopan itsenäiselle maanpuolustukselle. Monien eurooppalaisten valtioiden uudelleenvarustautuminen on kuitenkin osoittautunut todella haasteelliseksi. Voiko tulevaisuuden Euroopasta tulla ikinä uskottavaa sotilaallista suurvaltaa?
Eurooppa ei ole koskaan ollut uskottava ja yhtenäinen sotilaallinen voima. Tämä liittyy aiempaan kysymykseesi ja vastaukseeni. Lopetetaan itsepetos yhteisen eurooppalaisen kotimaan myytistä. Yli kolmen vuosituhannen ajan eurooppalaiset ovat käyneet sisällissotia – myyttisestä Troijan sodasta kolmekymmentä vuotta kestäneeseen peloponnesolaissotaan, 1600-luvun kolmekymmentävuotiseen sotaan ja katastrofaaliseen kolmenkymmenen vuoden ajanjaksoon ensimmäisestä maailmansodasta toiseen maailmansotaan. Nimeä yksikin eurooppalainen kansallisvaltio, joka ei olisi ollut konfliktissa naapurinsa kanssa. Otetaan esimerkiksi Suomi, joka on historiallisesti ollut toistuvissa taisteluissa Venäjän kanssa, tai serbien ja kroaattien välinen raaka lähihistoriallinen konflikti. Tänään näemme Venäjän ja Ukrainan – kaksi eurooppalaista kansakuntaa – repivän toisiaan kappaleiksi. On aika lopettaa itsemme huijaaminen ”yhteisen eurooppalaisen kotimaan” käsitteellä.
Valtioiden välinen yhteistyö on ollut kansallismielisille liikkeille aina vaikea pala purtavaksi. Miten eurooppalaisten valtioiden tulisi mielestäsi järjestäytyä – keskusjohtoiseksi ”linnoitus Euroopaksi” vai toisistaan riippumattomiksi kansallisvaltioiksi, joiden keskinäinen vuorovaikutus on vähäinen?
Niin kauan, kun EU:ssa asuu yli 40 miljoonaa ei-eurooppalaista, ”linnoitus Eurooppa” kuulostaa oudolta. Myös kansallisvaltioiden aikakausi on ohi, sillä eurooppalaiset nationalistit ovat jatkuvasti osoittaneet itsetuhoisia pyrkimyksiä. Nyt tarvitaan imperiumin tai valtakunnan käsitteen elvyttämistä. Jälkikäteen tarkasteltuna Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (jota usein kutsuttiin valtakunnaksi) ja Habsburgien imperiumi näyttävät osoittaneen suurempaa kestävyyttä – ja siten legitimiteettiä – kuin nykyinen Euroopan unioni. Voisi väittää, että Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajautettu malli, joka oli jyrkässä kontrastissa Ranskan keskitettyyn, proto-jakobiiniseen rakenteeseen tai Britannian laajaan merentakaiseen imperiumiin, olisi elvytettävissä. Nykyään britit ja ranskalaiset kamppailevat aiempien globalististen ja messiaanisten kunnianhimojensa rumien seurausten kanssa, jotka juurruttivat heidän yhteiskuntansa monirotuisuuden ja universalististen päämäärien tavoitteluun.
- Olet kirjoittanut kirjan ”Homo Americanus”, jossa analysoit terävästi amerikkalaista sielunmaisemaa. Onko eurooppalainen ja amerikkalainen tapa ymmärtää maailmaa lähtökohtaisesti yhteensovittamaton? Mitkä ovat näiden maailmankatsomusten suurimmat erot?
Homo americanus syntyi amerikkalaisena peilikuvana neuvostoliittolaisesta Homo sovieticuksesta. Molemmat juontuvat samasta ideologisesta juuresta: tasa-arvosta ja edistysmielisestä tulevaisuususkosta. Kuitenkin 1980-luvun lopulla Homo sovieticus katosi juuri siksi, että sen kaksoisveli, Homo americanus, osoittautui paremmaksi toteuttamaan samoja neuvostokommunistisia periaatteita Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Viimeisen puolen vuosisadan aikana liberaalin utopian ihanteet, kuten monikulttuurisuus, DEI (monimuotoisuus, tasa-arvo, inkluusio) ja woke-ilmiö, sisältävät tavoitteita, joita on jo testattu entisessä kommunistisessa Itä-Euroopassa ja Venäjällä, missä ne tuottivat katastrofaalisia tuloksia. Presidentti Trump tunnistaa, että nämä Homo americanuksen ajamat tosiasiallisesti kommunistiset ihanteet uhkaavat kiihdyttää Amerikan rappiota. Tämä tietoisuus ohjaa hänen muuttuvaa linjaansa: hän hylkää nämä liberaaleimmat, lähes kommunistiset agendat, samalla yrittäen säilyttää laajemman liberaalin järjestelmän.
Ukrainan sotaa on käyty tähän mennessä yli kolme vuotta, ja sadat tuhannet miehet ovat kaatuneet molemmin puolin rintamaa. Sota, jossa kaksi hyvin matalan hedelmällisyysluvun omaavaa valtiota taistelee toisiansa vastaan, on historiallinen erikoisuus. Miten uskot näiden sotaa käyvien maiden elpyvän mahdollisen rauhan jälkeen?
Venäjän ja Ukrainan sodan alkuperää ei ole riittävästi tutkittu länsimaisessa valtamediassa. Yhdysvaltojen uuskonservatiivien rooli entisissä Obama- ja Biden-hallinnoissa ansaitsee lähempää tarkastelua, erityisesti heidän intressinsä hyödyntää Ukrainaa strategisena tukikohtana Venäjän federaation heikentämiseksi. Vaikka rauhansopimus Venäjän ja Ukrainan välille allekirjoitettaisiin huomenna, konfliktin jälkiseuraukset eivät olisi lähelläkään lopullista ratkaisua. Syvään juurtuneet katkeruudet molemmin puolin osoittautuvat vaikeiksi korjata, varmistaen pitkäkestoisen molemminpuolisen kaunan.
Tällä hetkellä yksin Nigeriassa syntyy vuodessa enemmän lapsia kuin koko Euroopassa yhteensä. Miten uskot Euroopan hedelmällisyyslukujen kehittyvän tulevaisuudessa – jääkö nykyinen hedelmättömyyden aika vain historialliseksi harha-askeleeksi, vai tuleeko siitä pysyvä olotila? Onko eurooppalaisten rodullinen sukupuutto todellinen uhkakuva?
Vuodesta 1945 lähtien Eurooppa on omaksunut monirotuisuuden politiikan, joka on usein verhottu monikulttuurisuuden eufemismiin. Yksi liberaali-kommunistinen strategia eurooppalaisten kansojen alistamiseksi ja rauhoittamiseksi oli halvan työvoiman tuonti Afrikasta ja Aasiasta. Tämä politiikka on synnyttänyt kulutusyhteiskunnan ajattelutavan, eräänlaisen ”hyvinvoinnin diktatuurin” – harhaisen uskomuksen monien eurooppalaisten keskuudessa, että historia voi päättyä ja että kieltämällä ulkoisen vihollisen olemassaolo pysyvä rauha syntyy automaattisesti. Tämä virheellinen, epäpoliittinen käsitys politiikasta tulee olemaan kohtalokas kaikille eurooppalaisille.
Nuoret miesten ja naisten maailmankatsomukset ovat eriytyneet voimakkaasti toisistaan – Suomessakin tehtyjen kyselyiden perusteella ns. ”woke” on hyvin sukupuolittunut ilmiö, jonka arvoja ei juurikaan kannateta nuorten miesten keskuudessa. Mistä sukupuolten eriytyminen mielestäsi johtuu, mistä se on saanut alkunsa, ja kuinka toisistaan erkaantuneet nuoret miehet ja naiset saataisiin takaisin yhteen?
Woke-ilmiö ja akateemisen itsesensuurin nousu ovat täysin linjassa aiempien lausuntojeni ja lukuisten kirjoitusteni kanssa, jotka käsittelevät transgenderismin, monirotuisuuden ja niiden erilaisten johdannaisten kommunistisia juuria, joita näemme nyt Euroopassa. Liberalismin ja demokratian paljon kehuttu mystiikka on katoamassa, koska se rikkoo luonnonlakeja. Nykyaikainen vapautta ja kansakuntia tukahduttaviin säädöksiin perustuva liberaali järjestelmä on lähellä romahdusta. Aivan kuten kommunistinen koe säilyäkseen muuntui liberaaliksi kaksoisolennokseen, tämä sama liberaali ”kaksoisolento” kohtaa nyt oman tuhonsa.
Tulevan konferenssimme teema on ”The Rising Tide of Color”. Edellisellä kerralla pidit mielenkiintoisen puheen liberaalin järjestelmän soveltamista pakkokeinoista. Mikä on tulevan esitelmäsi aihe?
Tuleva konferenssi on saanut nimensä Lothrop Stoddardin kirjasta. Samoin sata vuotta sitten saksalainen historioitsija Oswald Spengler ennusti ”värillisten kansojen vallankumouksen” (Die Revolution der Farbigen). Esityksessäni tarkastelen rodullisen rappion prosessia antiikin Kreikassa ja Roomassa keskittyen perinnölliseen kiroukseen, joka liittyy joihinkin myyttisiin ja historiallisiin hahmoihin. Kuten modernit käyttäytymisgenetiikan tutkijat ovat väittäneet, tulevaisuuden haasteiden käsittely vaatii yhteiskuntatieteiden yhdistämistä luonnontieteisiin.
——
ENGLISH VERSION:
- Greetings, Tom! How are you and your family doing?
We are exercising the art of psychic survival amidst our troubled times. Having survived the fraud of communism, there is no reason we cannot survive the deception of liberalism.
- You have actively followed Trump’s second term and carefully assessed its impact on global politics. Was Trump’s re-election just an isolated event, or a sign of a larger cultural shift?
With or without Trump, the cultural-political shift was already in motion long before Trump’s arrival at the White House. President Trump’s contribution lies in his unintentional effort to preserve the Liberal System through illiberal policies that challenge the international order established by the United States and the Soviet Union in 1945. Though few are willing to acknowledge it, the liberal capitalist system has exhausted its potential and has become dysfunctional. Trump’s protectionist measures align with what sociologists call the paradox of unintended consequences, where actions yield unexpected and often contrary results.
- The rift between the United States and the EU is a situation that nationalists did not foresee. How do you see this rift changes the EU’s ideology in the near future? Will the European Union become a more authoritarian actor?
The European Union is not, has never been, and will never be a political actor. It was designed solely as a monetary transfer mechanism and a tariff-free zone. Its existence owes much to American post-World War II influence in Europe, embodied by figures like Maurice Schumann and Jean Monnet. The EU’s original purpose was twofold: to serve as a glacis against the Soviet Union and to prevent Germany from emerging as a unifying force for other European nations. This presents an intriguing paradox where President Trump deserves recognition—he correctly sees that propping up this fragile, artificial construct is no longer worth the trouble. Despite the witch hunts against free thinkers, orchestrated or tolerated by zealous EU commissioners and local prosecutors in member states, the dream to transform the EU into an authoritarian surveillance state remains unfeasible. There is no such thing as a ”European nation,” just as there are no true ”European nationalists.” Too many dissenting voices fracture the Brussels-based oligarchy, while rifts persist among the more than thirty nationalist parties and movements across Europe—often at odds with one another. The EU’s engagement in Ukraine exemplifies this discord, revealing divisions both among Brussels elites and between nationalists in individual member states.
- The reduction of the United States’ military presence and the ongoing war in Ukraine have increased the need for Europe’s independent defense. However, the rearmament of many European states has proven to be extremely challenging. Could Europe ever become a credible military superpower in the future?
Europe has never been a credible, unified military power. This follows up on your earlier questions and my previous response. Let’s abandon the self-deluding myth of a common European homeland. For over three millennia, Europeans have waged civil wars —from the mythical Trojan War to the thirty years-long Peloponnesian War, from the Thirty Years’ War in the 17th ct.to the catastrophic thirty year stretch from the First to the Second World War. Name a single European nation-state that hasn’t clashed with its neighbor. Take Finland, locked historically in recurring struggles with Russia, or the brutal recent conflict between Serbs and Croats. Today, we see Russia and Ukraine—two European nations—tearing each other apart. It’s time we stop fooling ourselves with the notion of “common European homeland”.
- International cooperation has always been a tough pill for nationalist movements to swallow. How should European states organize themselves – as a centralized “Fortress Europe” or as independent nation-states with minimal interaction with each other?
With over 40 million non-Europeans residing in the EU, the notion of a “Fortress Europe” sounds bizarre. Furthermore, the era of the nation-state is over, as European nationalists across the board have consistently demonstrated a drive for self-destruction. What is needed now is a revival of the concept of empire, or the Reich. In hindsight, the Holy Roman Empire (often referred to as the Reich) and the Habsburg Empire appear to have possessed greater durability—and thus legitimacy—than the current EU construct. A case could be made for resurrecting the decentralized model of the Holy Roman Empire, which stood in stark contrast to the centralized, proto-Jacobin structure of France or the sprawling overseas empire of Britain. Today, the British and French are grappling with ugly consequences of their earlier globalist and messianic ambitions, which uprooted their societies in pursuit of multiracial and universalist goals.
- You wrote the book Homo Americanus, in which you sharply analyze the American psyche. Are the European and American ways of understanding the world fundamentally irreconcilable? What are the biggest differences between these worldviews?
Homo americanus emerged as the American mirror image of the Soviet Homo sovieticus. Both sprang from the same ideological root: an egalitarian, progress-driven vision of the glorious future. Yet, by the late 1980s, Homo sovieticus disappeared precisely because its twin brother, Homo americanus, proved to be more adept at realizing those same Soviet communist principles in America and Western Europe. Over the past half-century, utopian ideals, such as multiculturalism, DEI, wokeness contained the messages already well tested in former communist Eastern Europe and Russia, where they had yielded catastrophic results. President Trump recognizes that these communistic policies, championed by Homo americanus, threaten to hasten America’s decline. This awareness drives his shifting course: he rejects these liberal, quasi-communist agendas while simultaneously trying to preserve the broader Liberal System.
- The war in Ukraine has been ongoing for over three years, with hundreds of thousands of men fallen on both sides of the front. A war between two states with very low fertility rates is a historical anomaly. How do you think these warring nations will recover after a potential peace?
The origins of the war Russian-Ukrainian war remain underexplored in the Western mainstream media. The role of U.S. neoconservatives in the former Obama and Biden administrations deserves scrutiny, particularly their interest in leveraging Ukraine as a strategic foothold to undermine the Russian Federation. Even if a peace treaty between Russia and Ukraine were signed tomorrow, the conflict’s aftermath would be far from resolved. Deep-seated resentments between the two sides will prove challenging to mend, ensuring a lingering bitterness.
- Currently, more children are annually born in Nigeria alone than in all of Europe combined. How do you think Europe’s fertility rates will develop in the future – will the current era of low fertility be a historical misstep, or become a permanent state? Is the racial extinction of Europeans a real threat?
Since 1945, Europe has embraced the politics of multiracialism, often cloaked under the euphemism of multiculturalism. One of the liberal-communist strategies to subdue and pacify European populations was the importation of cheap labor from Africa and Asia. This policy has given rise to a consumerist mindset of ”dictatorship of well-being”—a misguided belief among many Europeans that history can have its conclusion, and that by refusing to identify an external enemy, perpetual peace will automatically emerge. This flawed, in-political notion of politics will have dire consequences for all Europeans.
- The worldviews of young men and women have sharply diverged – surveys in Finland, for example, show that the so-called “woke” phenomenon is highly genderized, with its values rarely gaining support among young men. What do you think is causing this gender divide, where did it originate, and how could these increasingly estranged young men and women be brought back together?
The woke phenomenon and the rise of academic self-censorship align fully with my earlier statements and my numerous writings on the communist roots of transgenderism, multiracialism, and their various crypto-communist derivatives we are observing now in Europe. The much-touted mystique of liberalism and democracy is unraveling because it defies the laws of nature. The modern Liberal System built on freedom and nation-suppressing edicts is nearing its collapse. Just as the communist experiment, in order to survive, morphed into its liberal Double, this very same liberal ”Double” is now facing its own demise.
- The theme of our upcoming conference is “The Rising Tide of Color.” Last time, you gave an interesting speech about the coercive measures applied by the liberal system. What will be the topic of your upcoming presentation?
The upcoming conference takes its title from Lothrop Stoddard’s book. Likewise, a century ago, German historian Oswald Spengler also foresaw ”the revolution of the colored people” (Die Revolution der Farbigen). In my presentation, I will survey the process of racial decline in ancient Greece and Rome, with a focus on the hereditary curse among some mythical and historical figures. As modern behavioral geneticists have argued, addressing future challenges requires integrating the social sciences with the natural sciences.
www.tomsunic.com
