Katsoin tänään 19.1.2017 suorana lähetyksenä Liikenne- ja viestintäministeriön Youtube-sivulta ministeri Anne Bernerin vetämän tiedotustilaisuuden koskien hänen ehdotustaan tulevaksi liikenteen väylämaksuksi. Ministerin ulosanti oli sitä luokkaa, että sitä kuunnellessa meinasi asiakysymykset jäädä sivuosaan. ”Myöskin sössön myöskin tuota noin myöskin pyritään myöskin sössön myöskin pyritään myöskin.” Mutta emme takerru nyt siihen, vaan keskitymme siihen, kuinka tässä nykyhallitukselle ominaisesti jälleen kerran tarjotaan köyhille keppiä ja rikkaille porkkanaa.
Bernerin mukaan autoilijan vuosittainen maksutaakka ei kasva. Kuitenkin uudistuksen alussa olisi tarjolla vain aikaperusteista veloitusta, ja keskimääräinen summa olisi arvion mukaan 539 euroa vuodessa. Tuo summahan on moninkertainen nykyiseen ajoneuvoveroon verrattuna, eikä se ole mikään kiveen hakattu, sillä aivan kuten ajoneuvoveroakin, tätäkin maksua tullaan varmasti korottamaan vuosittain, kun pää ollaan saatu auki. Lisäksi tuo summa on hiilidioksidipäästöistä riippuvainen, joten vanhemmilla, isommilla ja enemmän kuluttavilla autoilla ajavat maksavat varmasti paljon enemmän.
Jos tavoitteena on köyhiltä autot pois, se tulee toteutumaan tässä tehokkaasti. Tämä summa kun on maksettava, vaikka et ajaisi autolla metriäkään. Toisin sanoen aivan kuten ajoneuvoverossakin, aikaperusteisessa maksumallissa maksat pelkästä auton omistamisesta, et ajamisesta. Sillä erotuksella, että tämä uusi väylämaksu on paljon suurempi kuin ajoneuvovero, ja se ajoneuvovero ei edes katoa mihinkään tässä muutoksessa, sitä vain hieman kohtuullistetaan. Miten tässä toteutuu Bernerin mainostamat asiat ”Se joka käyttää, maksaa” ja ”Tavoitteena on seurata ajettuja kilometrejä, ei auton sijaintia”? Ei mitenkään. Maksat tai itket ja maksat, jos meinaat ylipäätään ylläpitää valmiutta siirtyä paikasta toiseen.
Toisin sanoen minäkin maksan tulevaisuudessa kallista tieveroa, vaikka en työttömänä vähän autoa tarvitsevana teitä kulutakaan. Kaikki sen takia, että omistan auton, jolla en juurikaan aja. Miksi autoilijasta on tehty Suomessa pahin rikollinen ja rahastettava? Aikaan perustuva maksu on epäoikeudenmukainen. Ajomäärään perustuva maksu olisi tässä mielessä parempi, mutta miksi sitä varten pitäisi olla monimutkaisia laitteita ja järjestelmiä, joita on lisäksi mahdoton asentaa vanhempiin autoihin? Katsastuksessa kun otetaan vuosittainen ajomäärä muistiin, niin sen perusteella voitaisiin lähettää lasku auton omistajalle, simple as that. Polttoaineverossahan tuo jo toteutuu nykyäänkin. Mitä enemmän ajat, sitä enemmän maksat. Jos polttoaineverokertymän pieneneminen huolestuttaa esim. sähköautojen yleistyessä, niille voitaisiin lätkäistä vastaava käyttövoimavero kuin dieseleillä on nykyään, niin tulee sähköautoilijoitakin sitten verotettua.
Ehdotettu järjestelmä suosii paljon ajavia eli työssäkäyviä ja maksukykyisiä henkilöitä. Vähän ja harvoin ajavat eli köyhät työttömät maksavat aikaperusteisilla maksuilla ihan yhtä paljon kuin koko ajan tien päällä olevat kroisokset. Omassa tapauksessanikin kun olin töissä, tarvitsin autoa päivittäin ja oli vara maksaa autoiluun liittyviä maksuja. Nyt työttömänä ollessani tarvitsen autoani todella harvoin, joskus se seisoo jopa viikkoja ajamattomana. Puoliso käy töissä ja kaupassa omalla autollaan. Autoani en voi kuitenkaan myydä poiskaan, sillä se on täällä maaseudulla välttämätön väline, että pystyy käymään tarvittaessa asioilla (puoliso on kaikki arkipäivät töissä omalla autollaan, joten se auto ei ole käytettävissäni) tai jos mielii joskus päästä kulkemaan työhaastatteluissa tai töissä. Vakuutusmaksujen ym. pakollisten kulujen lisäksi on iso summa maksaa puolitoista euroa päivässä jotain Berner-veroa siltä varalta, jos sattuukin joskus tarvitsemaan autoa.
Silmänkääntötemppu
Berner otti esille muutamia esimerkkejä siitä, miten muutos vaikuttaa autoilijan maksamiin kustannuksiin erilaisissa tilanteissa. Huomionarvoisaa kuitenkin on, että kaikissa näissä esimerkeissä kyseessä oli paljon ajava henkilö. Vähän ajavien maksutaakkaa ei otettu esimerkeissä esille, koska heidän maksutaakkansa tulee nousemaan eniten. Vähän ajavat ovat juuri niitä vähävaraisimpia, eli työttömiä, joilla ei ole tarvetta eikä varaakaan ajella yhtään ylimääräistä.
Berner mainitsi myös Trafin sivuilla olevasta laskurista, jolla jokainen voi itse käydä laskemassa, kuinka paljon oma vuosimaksu muuttuu. Tähän laskuriin sisältyikin sitten se törkeä silmänkääntötemppu, joka jäi varmaan monelta huomaamatta. Laskurissa on nimittäin nykyisen maksutaakan kohdalle sisällytetty myös autokohtainen laskennallinen autovero, vaikka sehän on autosta jo hankinnan yhteydessä maksettu, eikä se ole mikään vuosittain juokseva kuluerä. Se mukaan ottamalla saadaan tilanne näyttämään siltä, että vuotuinen maksutaakka jopa laskisi. Todellisuudessa maksutaakka nousee kaikilla niillä, jotka ovat ostaneet auton, jonka hinnassa on autoveroa. Otetaanpa esimerkkinä oma, vuosimallin 2008 autoni, jolle syötin vuosittaiseksi ajomääräksi 4000 km. Todellinen vuosittainen ajomääräni on ehkä noin puolet siitä.
Laskennallisen autoveron avulla saadaan nykytilanne näyttämään paljon kalliimmalta kuin se todellisuudessa onkaan, ja luotua illuusio siitä, että uusi käytäntö tulisi autoilijalle halvemmaksi. Autoverohan on autosta jo maksettu, joten todellinen vuosikustannus on nykyään 435,31 euroa. Täten kiinteällä aikaperusteisella maksuvaihtoehdolla 4000 km ajaminen autolla tulee jatkossa 70 % kalliimmaksi. Toistan: Nousua 70 prosenttia!
Kilometriperusteinen laskutus olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen myös vähän ajavia kohtaan, ja tällä ajomäärällä kokonaisvuosikustannus pysyisi suurin piirtein samana. Ongelma on siinä, että tätä vaihtoehtoa ei ole tarjolla kuin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, jos silloinkaan. Ja se edellyttäisi seurantalaitteita, koska verottaminen polttoaineveron muodossa tai vuosikatsastuksessa muistiin kirjattujen kilometrien perusteella ei tunnu Bernerille kelpaavan. Kuka nämä seurantalaitteet ja niiden asennuksen maksaa? Autoilijapa tietenkin.
Harrasteautoilun kuolinisku?
Minulla on myös vuosimallia 1993 oleva harraste/kesäauto. Sillä tulee ajeltua erittäin vähän, parina-kolmena viime kesänä kilometrejä on tullut yhteensä noin tuhat. Syötin sillekin laskuriin vuosittaiseksi ajomääräksi hieman yläkanttiin 700 km. Laskuri antoi tällaisen tuloksen:
Laskurin mukaan näin vanhassa autossa ei ole enää laskennallista autoveroa jäljellä. Koska km-perusteista maksuvaihtoehtoa ei ole saatavilla, eikä niitä seurantalaitteita näin vanhaan autoon luultavasti pystytä edes asentamaan OBD-portin puuttumisen vuoksi, vuosikustannus tulee yli kaksinkertaistumaan. Nousua on 120 prosenttia! Jos vanhaan autoon teknisesti pystyisikin asentamaan laitteen, joka seuraa todellisia ajettuja kilometrejä, ei sen asentaminen muutaman sadan euron arvoiseen autoon ole taloudellisesti kannattavaa, jos kustannus lankeaa auton omistajalle. Ja lankeaahan se.
Yhteenlaskettuna käyttöautoni ja harrasteautoni maksurasite tulee olemaan vuosittain 652,87 euroa enemmän kuin tähän saakka. Todellisuudessa kasvu on vieläkin isompi, sillä molempien autojen kohdalla vuotuinen ajomäärä on todellisuudessa pienempi kuin laskuriin syötetty arvio. Ja sitten vielä kirkkain silmin väitetään, että maksutaakka ei kasva. Minulla, kuten varmaan kaikilla muillakin, olisi tuollaiselle rahalle muutakin käyttöä. Tulee eteen tilanne, jossa on pakko miettiä toisesta tai molemmista autoista luopumista.
Toistaiseksi on epäselvää, rullaako väylämaksu silloinkin kun auto on poistettuna liikennekäytöstä. Jos maksu juoksee koko ajan, tämä tappaa harrasteautoilun täysin. Jos ainoastaan vähän aikaa vuodesta käytössä olevista kesäautoista pitää maksaa noin suurta maksua ympäri vuoden, moni myy harrasteautonsa pois. Toivottavaa on, että väylämaksu olisi samanlainen kuin ajoneuvovero, että sitä ei tarvitse maksaa ajalta, jolloin auto on liikennekäytöstä poistettuna. Tähän yksityiskohtaan varmaan moni muukin haluaa tarkennusta itseni lisäksi.
Oma lukunsa ovat museoautot, jotka ovat tähän mennessä nauttineet halvoista vuosimaksuista, koska museoautovakuutuksella saa ajaa vain 30 vuorokautta vuodessa. Lisäksi museoautot on vapautettu ajoneuvoverolta. Kuinka on jatkossa? Jos nämä väylämaksut tulevat myös museoautoille, kuihtuu sekin harrastus vain rikkaiden huviksi.
Autoveron poistuessa kerralla kokonaan niin yksityisten autonomistajien omaisuudesta kuin myös autoliikkeiden vaihtoautovarastojen arvosta sulaa yhdessä yössä iso siivu pois, kun käytettyjen autojen hinnat romahtavat uusien autojen hinnanlaskun myötä. Silti käytetetyillä autoilla ajavat maksavat samaa ja yhtä kallista autoveron korviketta kuin uusilla autoverottomilla autoilla ajavat varakkaat. Köyhä laitetaan maksamaan autovero moneen kertaan. Uskomatonta! Myös uusien autojen kauppa tulee pysähtymään täysin, kun tieto autoveron poistamisesta varmistuu. Epävarmuutta on jo nyt, ja varmasti joku uuden auton ostoa harkitseva lyö hankkeen jäihin ja katsoo ensi vuoden puolella asiaa uudestaan, kun tämä mahdollisuus on tuotu esiin.
Jotta autoveron poistosta tulisi oikeudenmukainen, tulisi uuden väylämaksujärjestelmän koskea vain uusia, tietyn päivämäärän jälkeen rekisteröityjä uusia autoverottomia autoja. Niiden autojen, joista autovero on jo ostettaessa maksettu, ei kuuluisi missään nimessä kuulua tämän väylämaksun piiriin, vaan niitä tulisi verottaa entisen käytännön mukaisesti. Käytettyjen autojen omistajien ei kuulu kustantaa uusia autoja ostavien varakkaiden verohelpotuksia. Sillä äveriäät niitä uusia autoja ostavat, ja täten pääsevät hyötymään autoveron poistosta. Ei pienituloisilla ole vara ostaa uusia autoja, vaikka vero poistettaisiinkin. Eihän heillä kohta ole enää vara pitää autoa ollenkaan, siitä esimerkkilaskelma tuonnempana.
Onko vuosimaksu henkilökohtainen vai autokohtainen? Joutuuko useamman auton omistaja maksamaan jokaisesta autosta oman kalliin maksunsa, vaikka ajaa vain yhdellä autolla kerrallaan, ja niilläkin harvoin ja vähän? Jos kyse on ns. tienkäyttöoikeudesta, eikö sen silloin pitäisi olla henkilökohtainen eikä autokohtainen? Luultavasti kuitenkin maksu on suunniteltu maksettavaksi jokaisesta autosta erikseen, vaikka esimerkiksi vakuutuslainsäädännössä ollaan vuoden alusta lukien oltu viisaampia sen suhteen, että useamman auton omistaja voi nyt saada saman bonuksen myös kakkosautoon. Ennenhän toisen auton bonusten kerääminen alkoi aina nollasta, vaikka toisessa autossa olisikin ollut jo täydet bonukset.
Köyhät kyykkyyn!
Autoilijan maksurasite alkaa käydä nyt niin korkeaksi, että pienituloisten, toisin sanoen työttömien ja muiden vähävaraisten on nyt pakko miettiä sitä, kannattaako autoa pitää enää ollenkaan. Kustannukset nousevat niin paljon, että monet ihmiset joutuvat sekä taloudelliseen ahdinkoon, että ahdinkoon muutenkin. Auto kun on syrjäseudulla välttämätön väline, jos ylipäätään meinaa liikkua kotinsa ulkopuolella. Irvokasta kyllä, Berner itse oli lakkauttamassa junavuoroja, ja on nyt sitten tekemässä auton omistamisesta niin kallista, että työttömät joutuvat luopumaan autoistaan.
Nyt varmasti joku lukija miettii minun liioittelevan. Otetaanpa siis esimerkki. Peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saa verojen jälkeen nettona 500 euroa kouraan kuukaudessa. Vuodessa tämä tekee yhteensä 6000 euroa rahaa. Asumistukea tai toimeentulotukea ei tuon summan päälle saa, jos asuu avo- tai avioliitossa, ja puoliso käy töissä ja tienaa yli 1000 euroa kuussa. Toimeentulotukea ei auton omistaja muutenkaan saa, sillä auto lasketaan ”helposti realisoitavaksi omaisuudeksi”, joka on siis syötävä ensin, ennen kuin on oikeutettu toimeentulotukeen. Tuon 6000 euron on siis riitettävä kaikkeen elämisen ja olemassaolemisen kuluihin koko vuoden ajaksi.
Käytän esimerkkinä samanlaista 9 vuotta vanhaa autoa, kuin itselläni on. Vuotuinen väylämaksu on 735,72 euroa. Lähitapiolassa liikennevakuutus ja kaskovakuutus tuohon autoon maksavat yhteensä 795 euroa vuodessa, vaikka liikennevakuutuksessa on 80 % ja kaskovakuutuksessa 70 % bonus. Ilman bonuksia vakuutusmaksut olisivat vielä huomattavasti korkeammat. Yhteensä väylämaksu ja vakuutukset maksavat vuodessa 1531 euroa, joka tekee yli neljäsosan 6000 euron vuosituloista. Onko kohtuullista, että työtön joutuu maksamaan 25 % koko vuosituloistaan pelkästä auton omistamisesta? Eli pelkästä valmiudesta käyttää autoa, vaikka ei ajaisi autolla juuri ollenkaan. Kun nuo auton pakolliset kulut vähentää vuositulosta, jäähän siitä vielä 4469 euroa koko vuodelle kaikkia muita menoja varten. Moniko elää alle 4500 eurolla vuodessa?
On täysi paradoksi, että toisaalta Berner ja muu hallitus haluaa työssäkäyntialueiden laajenevan, mutta toisaalta auton omistamisesta tehdään niin kallista, että työttömät joutuvat luopumaan autoistaan. Samalla menee se viimeinenkin mahdollisuus päästä kulkemaan töissä ja päästä pois köyhyysloukusta. Voisiko Anne Berner vastata kysymykseen, miten autottomat haja-asutusalueiden työttömät pääsevät jatkossa lääkäriin, kauppaan, harrastuksiin tai vaikkapa kolmen kuukauden välein tapahtuviin TE-toimiston haastatteluihin?
Loppusanat
Berner puhuu ”huikeista ja mielettömistä palveluista ja mahdollisuuksista”, joita tämä muutos tuo mukanaan. Mitä muita palveluita tavallinen ihminen edes tarvitsee, kuin tien, jota pitkin pääsee ajamaan paikasta toiseen? Jos tähän kylkeen jotain lisäpalveluita pystytään sorvaamaan, ne tulevat myös vaikuttamaan hintaan nostavasti.
Toteuttamisessa on aivan liian tiukka aikataulu. Eikö olisi parempi ottaa systeemi käyttöön vasta sitten, kun se on kunnolla valmisteltu ja tarjolla on oikeasti monia erilaisia vaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin, myös vähän ja satunnaisesti ajaville sekä useamman auton omistajille?
Kaikesta huomaa, että asiaa ovat suunnitelleet todellisuudesta vieraantuneet ihmiset. Eliitti, joka ei osaa asettaa itseään tavallisen kansalaisen, saati vähätuloisen työttömän asemaan. Kuvitteletteko oikeasti, että työttömällä olisi vara maksaa noin kallista väylämaksua? Täällä haja-asutusalueella, missä ei ole julkista liikennettä lainkaan, auto ei ole mikään ylellisyystarvike vaan välttämätön kulkuväline, koska palvelut ovat kaukana.
Yleisesti ottaen tässä ehdotuksessa veronmaksajat laitetaan maksamaan kertaalleen maksamansa tiet toiseen kertaan, köyhät kompensoimaan varakkaiden ihmisten uusia autoverottomia autoja, ja käytettyjen autojen omistajat maksamaan autoveroa moneen kertaan. Jatkossa auton omistaminen on niin kallista, että pienituloisimpien on pakko luopua autoistaan, mikä heikentää elämänlaatua. Liikkumisen vapaus viedään. Ihmiset mökkiytyvät koteihinsa neljän seinän sisälle, passivoituvat ja syrjäytyvät. Kansa kiittää sinua, Anne Berner. Autoilusta tulee rikkaiden etuoikeus.
Lopettakaa autoilijoiden jatkuva rankaiseminen, keksikää välillä jotain muuta!
LISÄYS 20.1.2017:
Aina vaan törkeämmäksi menee. Tekniikan maailman mukaan tiemaksulle tulee vähimmäisvuosimaksu 490 euroa. Toisin sanoen, oli autosi miten vähäpäästöinen tahansa tai ajat miten vähän tahansa, joudut maksamaan vuosittain melkein 500 euroa per auto. Joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa ollut kilometriperusteinen veloitus olisi muuten tarjonnut vähän autoa tarvitseville, harrasteauton omistaville, työttömille, eläkeläisille ja muille pienituloisille mahdollisuuden säästää vuosimaksussa ajamalla autolla vain vähän. Tämä maksun alaraja vie köyhältä viimeisenkin mahdollisuuden yrittää kohtuullistaa maksua. Törkeää ja uskomatonta kansalaisten ryöstämistä.
Lisäksi Tekniikan maailma uutisoi, että km-perusteisen hinnoittelun maksuksi tulisi suht. pienipäästöisellä autolla vajaat 5 senttiä kilometriltä. Vanhemman auton, jonka hiilidioksidipäästöjä ei tiedetä, km-maksu menisi auton painon mukaan, ja normaalin painoisen auton kohdalla vero huitelisi jossain 6-7 euron paikkeilla. TM:n esimerkissä on käytetty todella kevyttä autoa, joten hinta on saatu näyttämään edulliselta. Jos yksi kilometri kustantaa 7 senttiä, tulee 250 km suuntaansa oleva reissu mummolaan maksamaan pelkän km-maksun muodossa 35 e, ja siihen polttoaineet päälle. Ei varmasti tule olemaan ruuhkia Suomen teillä noilla hinnoilla.
Tarjolla ei siis ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Joko maksat auton omistamisesta kalliisti, tai sitten maksat autolla ajamisesta kalliisti. Julkisuuteen tuli myös ministeriön ehdotus, jonka mukaan viime vuosina monessa asiassa kyseenalaista kunniaa saanut Posti voisi alkaa valvomaan autoilijoita tiemaksun tiimoilta, mikäli ruohonleikkuultaan ja mummojen hoitamiseltaan ehtivät. Kun Posti ja Berner lyövät viisaat päänsä yhteen, siitähän ei voi seurata mitään muuta kuin menestystarina, eikö vaan?
Sitten vielä loppukevennys. Ensin myytiin sähköverkko, nyt puuhataan tieverkon yksityistämistä. Kuuleman mukaan Berner suunnittelee jo metsämökin vaarin kalaverkkojenkin myyntiä ulkomaiselle sijoittajalle. Vaarille myydään sitten palvelupakettia, jonka nojalla saa käyttää kerran jo maksamaansa verkkoa.
Hymyile – sinut on berneröity!
