Moni pakolaiskriisiä seurannut suomalainen innostui Ruotsin hallituksen ilmoituksesta, jonka mukaan Ruotsin viranomaiset aloittavat rajatarkastukset Tanskan vastaisella rajalla ja maan suurimmissa satamissa. Kymmenen päivää kestävän operaation tarkoituksena on palauttaa edes näennäinen kontrolli Ruotsin etelärajalla, mitä pitkin maahan saapuu tällä hetkellä yli 2000 ihmistä päivässä. Nykyinen 730 000 ihmisen vuositahti on kymmenen miljoonan asukkaan valtiolle aivan liian suuri taakka kannettavaksi. Viranomaiset eivät nykyisillä resursseillaan kykene käsittelemään tämän valtavan ihmismassan tekemiä hakemuksia, minkä vuoksi käsittelyajat ovat venähtäneet hamaan tulevaisuuteen. Pelkästään tämän vuoden aikana saapuneiden hakemusten käsitteleminen voi viedä yli kaksi vuotta, jonka lisäksi maahan saapuu kymmeniä tuhansia uusia hakemuksia kuukaudessa. Ruotsin itselleen synnyttämät ongelmat eivät ole enää korjattavissa, mutta nykyinen kehitys nopeuttaa yhteiskunnan lopullista hajoamista useilla vuosikymmenillä.
Kymmenen päivää kestävä tiukennettu rajavalvonta noudattaa tässä mielessä perinteistä saksalaisten helmasyntiä: toimenpiteet tehdään aina liian myöhään ja liian pienin resurssein. Näennäisesti jotain pyritään tekemään, ilman mainittavaa muutosta suuressa mittakaavassa.
Ruotsalainen verkkolehti The Local listasi kuusi huomiota nykyisestä rajavalvonnasta.
1. Mitä on tapahtunut?
Ruotsin hallitus julisti keskiviikkona aloittavansa rajatarkastukset Saksan ja Ranskan antaman esimerkin mukaisesti, sillä maa ei kykene enää tarjoamaan turvapaikanhakijoille kattoa pään päälle. Tarkastuksia on tarkoitus toteuttaa kymmenen päivän ajan.
2. Sulkeeko Ruotsi rajansa?
Ei sulje. Henkilöt, jotka omistavat voimassa olevan henkilöllisyystodistuksen tai passin saavat liikkua rajojen yli kuten ennenkin. Paperittomilla ihmisillä on mahdollisuus hakea turvapaikkaa, mutta heillä ei ole oikeutta kulkea Ruotsissa vapaasti. Turvapaikanhakijoille on annettu nyt kolme mahdollisuutta: joko he hakevat turvapaikkaa Ruotsista, palaavat takaisin siihen maahan mistä he ovat tulleet tai jatkavat matkaansa kohti Suomea ja Norjaa jotain muuta reittiä pitkin.
3. Miten kyseiset toimenpiteet vaikuttavat turvapaikanhakijoiden kokonaismäärään?
Pääministeri Stefan Löfvenin mielestä rajatarkastusten tavoitteena on pienentää nykyistä siirtolaispainetta. Useat asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kyseiset toimenpiteet saattavat itse asiassa lisätä Ruotsiin kohdistuvaa tp-hakijoiden virtaa, sillä monet Ruotsiin saapuvat siirtolaiset käyttävät kyseistä maata välietappina kohti lopullista määränpäätä. Nyt monet Suomea tai Norjaa kohti liikkuvat ihmiset ”joutuvat” hakemaan turvapaikkaa Ruotsista.
4. Miten rajavalvonta toimii?
Schengen-sopimuksen tarkoituksena oli muodostaa passivapaa alue EU:n sisälle, jonka perusteella ihmiset voisivat vapaasti siirtyä jäsenmaasta toiseen ilman passia. Yksittäinen jäsenmaa voi kuitenkin jättäytyä väliaikaisesti vapaan liikkuvuuden ulkopuolelle, mikäli se on maan turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Käytännössä poliisi voi pysäyttää jokaisen rajan ylittäneen ihmisen ja tarkastaa hänen henkilöllisyytensä.
5. Miten tämä kaikki vaikuttaa turisteihin ja vierastyöläisiin?
EU-kansalaisilla on edelleen mahdollisuus ylittää raja vapaasti, kunhan he kykenevät todistamaan henkilöllisyytensä. Ruotsin ja Tanskan välisellä rajalla voi esiintyä ruuhkia, sillä poliisilla on teoriassa oikeus tarkastaa jokaisen ihmisen paperit. Käytännössä tämä on kuitenkin mahdotonta, joten tarkastukset toteutetaan sattumanvaraisesti.
6. Miten Ruotsin rajanaapurit suhtautuvat rajavalvonnan lisäämiseen?
”Tämä tarkoittaa että Tanskaan saapuu entistä enemmän turvapaikanhakijoita”, kommentoi Tanskan pääministeri Lars Rasmussen. Hän ei kuitenkaan pitänyt toimenpidettä epäystävällisenä tekona Tanskaa kohtaan. Norjan pääministeri Erna Solberg oli tyytyväinen Ruotsin hallituksen ratkaisuun, ja totesi paremman kontrollin hyödyttävän molempia osapuolia.
—
Kaikkinensa Ruotsin rajavalvonta voi lyhyen ajan hyödyttää Norjaa ja Suomea, sillä tp-hakijat eivät pysty enää käyttämään Ruotsia läpikulkumaana. Tieto rajavalvonnasta voi kuitenkin aktivoida tuhansia Ruotsiin saapuneita ihmisiä, sillä maahan jo nyt saapuneet ihmismassat viivästyttävät hakemusten käsittelyjä. Jos aiemmin Norjaan ja Suomeen kohdistunut paine keskittyy täysin Ruotsiin, useat ihmiset voivat pitää Ruotsin pohjoisia rajanaapureita entistä parempana kohteena. Moni turvapaikanhakija tulee myös jäämään Tanskaan, sillä Ruotsin viranomaisten pitkät käsittelyajat ovat yleistä tietoa myös siirtolaisten keskuudessa. Suomen kannalta ratkaisu on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä.
Tiukempi rajavalvonta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että nykyistä kriisiä pyritään hallinnoimaan pelkästään hakijoiden ehdoilla. On hyvä muistaa, että turvapaikanhakijoita saapuu tasan niin paljon ja niin kauan kun heillä itsellä riittää siihen kiinnostusta. Pohjoisen Euroopan houkuttelevuus päättyy vasta siinä vaiheessa, kun kuilu kehitysmaiden ja Pohjoismaiden välillä on tarpeeksi pieni. Ruotsin maahanmuuttopolitiikalla tämä kehitys on täysin mahdollinen. Rajatarkastusten sijasta Pohjoismaiden tulisi harkita vakavasti sitä, tulisiko oikeutta turvapaikan hakemiseen kiristää, sillä reaalinen maailma on hyvin kaukana niistä ideaaleista, joiden perusteella useat sopimukset ja ihmisoikeusjulistukset ollaan aikoinaan tehty.
Kuten olen monta kertaa todennut aiemmissa teksteissäni, kaikki nykyiset päätökset muokkaavat pysyvästi niitä kansallisvaltioita, jotka toimivat tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden vastaanottajina. Satojen tuhansien ihmisten saapuminen alle kymmenen miljoonan asukkaan valtioihin muokkaa kyseisen valtion väestöpohjaa ja yhteiskuntaa pysyvästi, eikä kyseistä kehitystä ole enää mahdollista kääntää tulevaisuudessa.
Nykyinen pakolaiskriisi on ratkaistavissa, mutta sitä ei voida tehdä ainoastaan tulijoiden ehdoilla. Mikäli Suomi käännyttäisi kaikki ihmiset ilman asianmukaisia papereita takaisin Ruotsiin, joutuisi Ruotsi toimimaan itse samalla tavalla. Tämä pakottaisi Tanskan tekemään samoin Saksan vastaisella rajallaan ja niin edelleen. Yksikään EU-maa ei enää kykenisi ylläpitämään avoimia rajoja sen uskomuksen varjolla, että joku toinen naapurimaa kantaa vastuun tulijoiden tarpeista. Suomen tulisi olla tässä kehityksessä edelläkävijä, sillä me toimimme tällä hetkellä EU-maana, josta siirtolaiset eivät enää jatka matkaansa eteenpäin.
