Mitä jos case Näkkäläjärvi ei olekaan vielä taputeltu? Mitä jos käy ilmi että jotain olennaista on jäänyt kertomatta. Olisiko se mahdollisesti niin että näin on pääsyt tapahtumaan eläinrääkkäysrikoksen uhrin osalta?
Jos näin on, miten asia on saattanut jäädä medialta huomaamatta? Kyse täytyy olla inhimillisestä erehdyksestä. Siitä samanlaisesta jota yle usein harjoittaa kun unohtaa kertoa ”asiantuntijoidensa” ja haastateltaviensa poliittisista kytköksistä. Näin saadaan inhimillistä yle-uutisointia.
Mikähän asia olisi jäänyt kertomatta? Voisiko olla niin että uhri kuuluu johonkin kansallisista vähemmistöistämme? En nyt puhu saamelaisista. Voisiko mahdollisesti pitää paikkansa erään kyseiseen vähemmistöön kuuluvan facebook-seinällä luettavissa oleva kirjoitus, joka kertoo poikajoukosta johon nykyinen demarien puoluesihteeri on kuulunut, on vainonnut romaninaista, tunkeutunut kotiin ja tappanut kissaemon ja poikaset.
Lauseen loppuosan on todettu tapahtuneen. Mitä jos lauseen alkuosa romaninaisesta pitää paikkansa?
Miten se vaikuttaa median luotettavuuteen? Miten se vaikuttaa demarien kuvaan? Puolueeseen joka on vaahdonnut rasismista koko kesän. Kainalotuulettelevassa seurassa viihtynyt, Lapuan liikkeen värejä krakassa kantanut tuore puheenjohtaja junttaa puoluesihteeriksi rattijuoppoudesta ja eläinrääkkäyksestä tuomitun jonka rääkkäysrikos em. perusteella täyttäisi myös rasistisen viharikoksen tunnusmerkistön.
Mitä jos kaikki tuo pitää paikkansa? Lähteekö media samanlaisille kierroksille kuin pesukarhukravatin kanssa vai yrittääkö vaieta asiasta? Niin kuin se on jo usean vuoden ajan asiassa tehnyt.
Alkaako samanlainen mylly sekä puoluejohtajaa ja puoluesihteeriä kohtaan kuin keksitystä pesukarhunatsiyhteydestä Vilhelm Junnilaa kohtaan? Vai onko niin että media katsoo, että sillä on vielä luottamusta syötäväksi? Saamme nähdä jos edellä mainitut jossittelut muuttuva muodosta jos näin on muotoon kun näin on.
Ei meidän tarvitse enää nauraa Putinin natsinmetsästykselle. Meillä on ihan omasta takaa nämä metsästäjät. HS, YLE, MTV, Iltalehti, Ilta-Sanomat ja kaikki maakuntalehdet tietysti puhumattakaan nykyisestä oppositiosta. Mitä tulee kissanräjäytteliään ja 15 vuotta sitten kirjoitettuihin asiayhteydestä irrotettuihin somekirjoituksiin, niin onhan niillä nyt eroa. Eilen A-Studiossa Iltalehden Juha Ristamäki sanoi ettei voi asettaa mittatikkua, kumpi on pahempi rikos. Varmasti voi ja on aika helppokin verrata kirjoitusta ja TEKOA, jos politiikan asiantuntija ei sitä tajua, niin ompa kevyissä kantimissa Iltalehden journalismi. Samassa yhteydessä Markku Jokisipilä sanoikin, että mikä riemu siitä olisikaan revennyt, jos vaikka perusuomalainen olisi syyllistynyt vastaavaan rikokseen. Nyt valtamediat ovat kovin hiljaa koko aiheesta, vaikka näistä oletetuista Purran kirjoituksista on riittänyt asiaa jo kuukausiksi. Jos tähän Näkkälämäen tapaukseen liittyy rasistinen viharikos, niin vaikka eläinten kidutus on jo itsessään riittävän kuvottavaa, niin kyllä silloin SDP:n kaksinaismoraali ja moraaliposeeraus käy tosiaan ylikierroksilla.
Eivät ne välitä totuudesta, eivätkä rasismista, eivätkä natseistakaan, vaan heidän vallanhimoaan palvelevista tarinoista.
Vaikka olisin joskus äänestänytkin demareita, niin näitä tämänpäivän tekopyhiä psykopaatteja en enää voisi äänestää.
Media ei tosiaan ole yhtään parempi, räjäytetyt, elävältä poltetut, kidutetut kissat ei toimittelijoita haittaa jos sairaan ihmisen puoluetausta on oikea.
Sen sijaan pesukarhun kuva kravatissa saa toimittajat näkemään Kirsi Pihan mainitsemia natsikulkueita joka paikassa.
On tämä maa ja maailma sairaaksi mennyt.