Aiemmin olen jo selventänyt, että roduista puhuminen on rasismia yhtä vähän kuin ympäristönsuojelusta puhuminen on ekoterrorismia. Kummassakin tapauksessa jälkimmäinen asia toki edellyttää ensimmäistä voidakseen toteutua, mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että ne olisivat sama asia.
Nyt uutiskynnyksen ylitti se, että Vihreiden Ozan Yanar sekoittaa etnisen huumorin rasismiin. Iltalehti 3.10.2017:
”Yanar muistelee viime vuoden joulukuuta, jolloin hän yritti eduskunnan kyselytunnilla saada puheenvuoron Suomen ulkopolitiikkaa käsitelleessä keskustelussa. Vuoro jäi kuitenkin saamatta, jolloin Yanar turhautuneena tuhahti ja viskasi kädessään olleet muistiinpanopaperin pöydälle. Tällöin kuului pari riviä taempaa toisen kansanedustajan ääni:
– Kohta alkaa jihad!
Arabiankielinen sana jihad tarkoittaa kamppailua, mutta sillä tarkoitetaan usein muslimien pyhää sotaa niin sanottuja vääräuskoisia vastaan.”
Hauska läppä (vaikkei sovikaan tilanteeseen eli eduskunnan arvokkuuteen), etenkin kun ottaa huomioon, ettei Yanar ole lainkaan uskonnollinen henkilö. Miksi tällaisesta pitää pahoittaa mielensä on yksi asia (jokaisella toki on oikeus pahoittaa mielensä valitsemistaan asioista), mutta eri vakavuustason asia on, jos ihmisiä aletaan syytellä rasisteiksi rodullisten, etnisten tai uskonnollisten vitsien perusteella.
Rasismin olennainen kriteeri on se, että jotakuta pidetään alempiarvoisena rodullisten (tai nykyään myös pysyvien kulttuuristen) piirteiden perusteella. Rodullinen tai uskonnollinen huumori ei ole automaattisesti rasistista, eikä sellaisen kertojaa voida perustellusti syyttää rasistiksi, ellei hän ole muissa yhteyksissä kertonut pitävänsä muita rotuja tai etnisyyksiä alempiarvoisina.
”Tuo on nimittelyä, työpaikkakiusaamista ja rasismia. Ei hän olisi sanonut noin, jos näyttäisin ’tavalliselta valkoiselta suomalaiselta’ ” Yanar jatkaa.
Ei varmaan olisikaan sanonut samoin, mutta hän olisi voinut heittää jonkin toisen läpän suomalaiselle kansanedustajatoverilleen, joka turhautuu jäädessään ilman puheenvuoroa. Yanarin yliherkkyys ampuu muutenkin pahasti yli: (1) eihän se voi olla nimittelyä, kun siinä ei edes viitata henkilöön millään tavoin; (2) ei se ole kiusaamista, ellei se ole pahantahtoista ja toistuvaa – ei vaikka Yanar olisi miten tosikko; (3) rasismiakaan se ei ole, kuten edellä jo perustelin.
Etninen suomalainen
Toinenkin ihmeellinen mielensäpahoittaminen Yanarilta löytyy samasta kirjoituksesta:
”[Juho] Eerola antoi Yanarin mukaan ymmärtää, että vaikka henkilö saisi Suomen kansalaisuuden, se ei muuta häntä suomalaiseksi.
– Onko se jonkun Eerolan päätettävissä kuka on suomalainen? Kuka voi määritellä, että kuka on ’etnisesti puhdas’ suomalainen vuonna 2017. Minä koen olevani suomalainen, enkä anna kenenkään ottaa sitä pois.”
Suomalainen on nimitys, jota käytetään ainakin kahdella eri tasolla: kansalaisuudeltaan suomalainen (valtion jäsen) ja kansallisuudeltaan suomalainen (etninen ryhmäidentiteetti). Yanar epäilemättä kokee olevansa kansalaisuudeltaan suomalainen, eikä sitä kukaan kyseenalaistakaan. Ilmeisesti Yanar kokee myös olevansa etnisesti suomalainen, koska vain tästä tasosta muut voivat olla eri mieltä.
Suomalaisuus etnisenä identiteettinä on ryhmäidentiteetti, eli suomalaiset itse päättävät, keitä he pitävät suomalaisina ja keitä eivät. Ozan Yanar ei voi pakottaa ketään pitämään häntä etnisenä suomalaisena, vaikka hän miten kovasti pitäisi itseään sellaisena. Etniseltä suomalaiselta yleensä vaaditaan suomalaiset sukujuuret, äidinkielen tasoinen suomen kielen taito sekä suomalaisen tapakulttuurin sisäistäminen (eli että hän on kasvanut suomalaisten keskuudessa eikä vaikuta kulttuurisesti vieraalta). Yanar ei näitä kaikkia kriteerejä täytä, koska hän on turkkilaista syntyperää ja muuttanut Suomeen vasta 14-vuotiaana. Lisäksi hänellä on myös Turkin kansalaisuus, joten luultavasti hän kokee olevansa etnisesti myös turkkilainen.
Siinä ei ole mitään väärää eikä pahaa eikä ainakaan rasismia, ettei suomalaisten enemmistö pidä Ozan Yanaria etnisenä suomalaisena, vaikka hän itse pitäisikin. Jos joku näyttää ja vaikuttaa epäsuomalaiselta, sitä tuntemusta ei voi pakottaa pois yhtään enempää kuin voi pakottaa mitään muitakaan tuntemuksia – emme esimerkiksi voi rakastua johonkuhun vain siksi, että joku muu käskee meitä rakastumaan. Yanarilla ei ole mitään syytä pahoittaa mieltään siitä, ettei häntä pidetä etnisenä suomalaisena. Sen kanssa on vain elettävä.
Lopuksi aitoa rasismia
”Yanar sanoo kokeneensa eduskunnassa ja laajemminkin politiikassa muutakin epämiellyttävää suhtautumista – myös muilta kuin perussuomalaisilta.
– Sellaista vähättelyä, että minun näköiseni ihminen ei voi tietää mitään taloudesta, vihreiden valtiovarainvaliokuntavastaavana tällä hetkellä toimiva Yanar kuvailee.”
Mikäli tämä on totta, tässä olisi vihdoinkin sitä oikeaa rasismia: rodullisten piirteiden perusteella pidetään jotakuta alempiarvoisena, tässä tapauksessa siis älyltään ja ymmärrykseltään heikompana. Toisaalta ei noitakaan ihmisiä voi suinpäin syyttää rasisteiksi, ellei voida osoittaa heidän asenteensa riippuvan nimenomaan Yanarin rotupiirteistä. Jos Yanar olisi nainen, tuollainen vähättely johtuisi todennäköisesti sukupuolesta. Koska hän on vihreä, tuollainen vähättely saattaa johtua hänen puoluekannastaan: ”Mitä ne ituhipit muka taloudesta ymmärtävät?” Myös homoseksuaaleja saatetaan vähätellä ”miehisten” asioiden osaamisen osalta – seksuaalinen suuntautuminen on yleinen vähättelyn syy.
Vähättely ei siis automaattisesti ole rasistista, vaan se voi johtua monesta muustakin tekijästä. Vähättely on toki valitettavaa, mutta se ei ole rikos. Mielestäni paras vastaus on todistaa vähättelijän ennakkokäsitys vääräksi. Mielensäpahoittamisesta on hyvin harvoin minkäänlaista hyötyä.
Tarinan opetukset:
– Ei kannata pahoittaa mieltään huumorista eikä oikeastaan mistään muustakaan. Mielensäpahoittaminen hyvin harvoin johtaa mihinkään; sillä pilaa vain oman päivänsä.
– Ei pidä sekoittaa eri vakavuusasteen asioita keskenään: rodullinen, etninen tai uskonnollinen huumori on aivan eri asia kuin rasismi.
