Edellisen bloggaukseni (Persut eivät kannata etnonationalismia) jälkeen olen käynyt aktiivista keskustelua etnonationalismista. Keskustelun aikana on käynyt selväksi, että jokaisella on omanlaisensa tulkinta siitä, mitä etnonationalismi merkitsee ja miten se rajataan – ja että jokainen meistä kokee muiden olevan väärässä. Edes ihmiset, jotka pitävät itseään etnonationalisteina, eivät jaa täsmälleen samanlaisia arvoja ja tavoitteita. Osasyynä tähän voitaneen pitää mm. englanninkielisen Wikipedian epäselvää, huonosti muotoiltua ja ristiriitaisia tulkintoja mahdollistavaa artikkelia aiheesta. Siksi olen penkonut asiaa pidemmälle määritelmämielessä.
On tärkeää ymmärtää, ettei mitään termiä voi täydellisesti ymmärtää irrallisena. Etnonationalismia ei siis voi ymmärtää vain laskemalla yhteen sanojen etninen + nationalismi merkitykset. Tällaisen lähtökohdan virheellisyyden näkee jo siitä, että laskutoimituksen summa vaihtelee laskijan mukaan. Yhden mielestä etnonationalismi olisi sitä, että ylipäätään pitää suomalaisia etnisenä ryhmänä; toisen mielestä etnonationalismi olisi sitä, että haluaa itsehallintoa etniselle ryhmälleen kuten saamelaiset.
Etnonationalismin merkityksen voi ymmärtää ainoastaan selvittämällä sen rajan lähikategorioihin: mikä erottaa etnonationalismin kansalaisuusnationalismista (civic nationalism)? Mikä ei vielä riitä erottamaan etnonationalismia kansalaisuusnationalismista?
1. Aloitetaan etnisen tietouden tai identiteetin tunnustamisesta. Tekeekö se etnonationalismin? Ei tietenkään tee. Jokainen ihminen kaikkialla maailmassa kuuluu johonkin etniseen ryhmään. Jokainen tiedostaa rajan ”meidän” ja ”muiden” välillä. Jos tämä tiedostaminen tai tunnustaminen olisi etnonationalismin kriteeri, jokainen ihminen olisi etnonationalisti. Sellaisella termillä ei olisi mitään virkaa: se olisi turha ja järjetön.
2. Entäpä sitten seuraava askel, etnisen ryhmän itsehallintoon pyrkiminen. Tekeekö se etnonationalismin? Ei, sekään ei vielä riitä. Myös kansalaisuusnationalismin piiriin mahtuu etninen itsehallinto: edellisessä kirjoituksessani se oli kohdassa 2.3. Federativistinen kansalaisuusnationalismi. Suomella on Ahvenanmaa ja saamelaisten itsehallinto, Sveitsillä on etnisiin alueisiin perustuvat kantonit jne. Saman kansalaisuuden sisällä voi aivan hyvin olla etnistä itsehallintoa, joten tämä taso ei riitä erottamaan etnonationalismia kansalaisuusnationalismista.
3. Seuraavana onkin vuorossa jo valtiollisen eriytymisen taso. ”Puhtaita kansallisvaltioita”, joiden raja seuraa etnoksen alueellisia rajoja ja joiden väestö on yksietninen, on laskettu olevan vain noin 10 % maailman valtioista. Suomikaan ei ole tällainen ”puhdas kansallisvaltio”, vaan Suomi on leikannut itselleen osia kolmen vanhan alueellisen etnoksen alueista: suomalaisten, saamelaisten ja suomenruotsalaisten.
Juuri tämän lähtökohdan vuoksi ei voida sanoa, että Suomi olisi vain etnisten suomalaisten maa. Ja juuri tämän vuoksi Suomi edustaa federativistista kansalaisuusnationalismia: nämä kolme vanhaa etnostamme muodostavat kiinteän kansakunnan (nation), ja perustuslain sekä kielilakien muodossa kaikilla näillä kieliryhmillä on paperilla symmetriset oikeudet. (Eri asia sitten on, että saamenkieliset palvelut ovat käytännössä edelleen surkeassa jamassa.)
Jos nyt saamelaisten ja suomenruotsalaisten alueet erotettaisiin omiksi valtioikseen, niin tällaiset etnovaltiot (kansallisvaltio, aivan kuten kansallisuus ja kansakin, on turhan monitulkintainen sana, joten vältän sitä) jo tekisivät eron kansalaisuusnationalismiin: saman kansalaisuuden alta etnokset siirtyisivät omiksi kansalaisuuksikseen. Vasta nyt olemme tasolla, joka määrittää etnonationalismin erillisenä kategoriana.
Etnonationalismin loogiset seurannaiset
Edellä kuvatusta tilanteesta seuraa automaattisesti tiettyjä asioita. Kun etnistä tasoa käytetään perusteluna erilliselle valtiolle eli erilliselle kansalaisuudelle, siitä seuraa, että nämä tasot kytkeytyvät tiukasti yhteen. Yhteenkytkeytyneitä tasoja voidaan tarkastella myös toisesta suunnasta, yhteyden katkeamatta: tällaisen etnovaltion kansalaisuus määrittyy siis nimikkoetnisyyden mukaan.
Rautalankaa: on etnonationalismin määritelmään sisäänrakennettu ominaisuus, että kansalaisuuden saa vain nimikkoetnokseen kuuluva henkilö. Jos kansalaisuuden saisivat muihinkin etnoksiin kuuluvat henkilöt, siirryttäisiin etnovaltiosta (eli ”puhtaasta” kansallisvaltiosta) monietniseen valtioon – ja sitä myöten siirryttäisiin automaattisesti etnonationalismista kansalaisuusnationalismiin. Muistammehan, että vasta etnosten erillinen kansalaisuus ylipäätään erottaa etnonationalismin kansalaisuusnationalismista.
Tiivistäen:
- Etnonationalismin erottaa kansalaisuusnationalismista vasta se, että eri etnokset saavat oman nimikkovaltionsa eli -kansalaisuutensa.
- Etnonationalismiin kuuluu olennaisena osana se, että kansalaisuus kuuluu vain etnovaltion nimikkoetnokselle.
- Tästä seuraa, että etnonationalismi jakautuu kolmeen alatyyppiin sen mukaan, miten muihin etnoksiin suhtaudutaan: muut etnokset on joko karkotettava, sulautettava tai heitä siedetään mutta heille ei anneta kansalaisuutta eikä siihen sidottuja etuja (ks. edellinen kirjoitukseni)
Nyt olen ilmaissut asian niin ytimekkäästi ja selkeästi kuin osaan – loppu on lukijan päässä. Jos asia tuntuu vaikealta, lue useamman kerran, rauhallisesti ja ajatuksella. Pystyt kyllä ymmärtämään ja hyväksymään määrittelyni logiikan, vaikka rakkautesi omaa tämänhetkistä (virhe)tulkintaasi kohtaan saattaakin aluksi nostattaa sinussa vastustusta.
Nyt kun tiedämme, mitä etnonationalismi on, aika iso osa itseään etnonationalisteina pitävistä huomaa, ettei oikeastaan täytäkään etnonationalismin kriteereitä. Heidän on nyt etsittävä itselleen jokin toinen nimilappu. Kenenkään ei kuitenkaan ole tarpeen kokea juurettomuutta tai ulkopuolisuutta, koska kaikki nationalistit joka tapauksessa arvostavat omaa etnisyyttään (ja useimmat tietysti muitakin etnisyyksiä) ja haluavat säilyttää sen. Meitä kaikkia yhdistää nationalismi, riippumatta sen tarkemmasta tyypistä. On kuitenkin tärkeää tietää myös, missä kohdissa tavoitteemme eroavat toisistaan.
