Blogit

Eurooppa sanoo EI liittovaltiolle!

Kuva Pixabay.

Muutama viikko sitten Italian rikkaimmat maakunnat pitivät kansanäänestyksen itsenäisyydestään. Äänestyksessä kansalaisilta kysyttiin tulisiko maakunnan ottaa pesäeroa Italian pääkaupunkiin Roomaan ja siellä päätöksiä tekevään hallitukseen. Kansanäänestys oli Suomen mallin mukainen neuvoa antava mielipidekysely, mutta tulos on murskaava.

Tulos kertoo suoraan ja yksiselitteisesti kansan mielipiteen itsenäisyyshalusta. Lombardian kansalaisista 95 prosenttia haluaa lisää itsenäisyyttä päätöksen tekoon maakunnassaan. Venetsian maakunnassa luku oli vielä murskaavampi 98 prosenttia.

Lombardian presidentti Roberto Maroni sanoi äänestyksen jälkeen: ”Minulla on nyt yksi velvoittava tehtävä. Mennä Roomaan tämän miljoonien ihmisten antaman valtakirjan kanssa ja toteuttaa sen vaatimukset”.

Kaikki näyttää siltä, että Maroni tulee julistamaan itsenäisyyden laajennuksen, mutta mitään konkreettista ei tule tapahtumaan. Maroni on poliitikko eikä Rooma tule ottamaan häntä vastaan.

Maronin tavoiteeksi muodostuu suuremman itsenäisyyden vaatiminen Roomaan virtaavien verovirtojen kautta. Lombardia ja Venetsia tekevät yhdessä 20 prosenttia Italian BKT:sta. Maroni tulee todennäköisesti vaatimaan maakunnalleen verohuojennuksia ja lisävaltuuksia maakuntahallinnolle.

Mitä äänestys kertoo alueiden ihmisistä?

Murskaava enemmistö on itsemääräämisoikeuden lisäämisen puolella. Ihmiset ovat kyllästyneet kaukaa tuleviin määräyksiin tulivat ne sitten Roomasta tai Brysselistä. Kansalaiset haluavat päättää asioistaan itse niin lähellä, kuin mahdollista. Halua lisää kovat ajat, jotka vaativat säästämään kuluissa tai ainakin lisäävät halua käyttää ylimitoitettu verorasitus omassa ympäristössä. Vuodesta 2008 ei Italian taloudessa ole tapahtunut mitään pysyvää elpymistä.

Itsenäisyyspyrkimyksiä!

Itsenäisyyspyrkimyksiä on ollut aina ja kaikkialla. Separatistit ovat käyneet taistoon USA:ssa, Euroopassa ja monessa muussa maassa maailmassa. Liikkeet ovat olleet pieniä ja helposti jyrättävissä.

Brexit muutti kaiken. G7-maa vetäytyi ikuiseksi ja peruuttamattomaksi julistetusta EU:sta. Tämä inspiroi kaikkia Euroopan alueella olevia itsenäisyyteen pyrkineitä alueita, kansoja ja maita.

Esimerkkinä voidaan käyttää kansanäänestyksien äidin järjestänyttä Skotlantia. Kansalaiset kertoivat tuossa äänestyksessä olevansa perin kyllästyneet lahjoittamaan verorahansa ja päätösvallan elämästään kaukaiselle, itseriittoiselle ja ahneelle keskushallinnolle, joka imuroi heidän työn tuloksia estotta sisäänsä.

Yksinkertaista matematiikkaa ja politiikkaa.

Jokainen aluepoliitikko haaveilee perustavansa oman maan, jonka presidenttinä näkee itsensä. Tämän ilmiön on meille todistanut Katalonia, Lombardia, Venetsia ja Irakin kurdialue, joissa äänestettiin selvästi itsemääräämisoikeuden vahvistamisen puolesta.

Näitä kansanäänestyksien vaatimuksia ei keskushallinto pääkaupungeissa ja Brysselissä tule hyväksymään ilman taistelua. Keskushallinto ei halua menettää rikkaiden maakuntien verotuloja ja joutua itse säästämään entistä enemmän tai joutua pahimmassa tapauksessa jopa maksukyvyttömäksi.

Tulevaisuus?

Tämä on vasta alkua uuden ajan Euroopassa. Uudet maakunnat ja maat keräävät rohkeutta nousta vaatimaan oikeutta omiin käsiinsä ja keskushallinolle annettua päätösvaltaa takaisin kotiin. Tämä on historiaa, joka toistaa itseään. Eurooppa muodostui historiassa useista kaupunkivaltioista. Jopa Rooman valtakuntakin oli eräänlainen provinssien kokoelma ja Euroopan suunta on selvä: ”takaisin menneisyyteen”.

Euroopan kehitys kohti ”supervaltiota” alkoi toisen maailman sodan jälkeen. USA oli supervaltio jo 1800-luvun lopulta. EU:n perustaminen sai vaikutteensa USA:sta. Samaan aikaan on maailmalla rakennettu useita ”supervaltioliittoja”, kuten ASEAN kauko-idässä, Mercosur Etelä-Amerikassa, Karibianliitto Caricom jne.

Nämä kaikki liitot perustettiin ja kehitettiin kysymättä kansalaisilta tuleeko ne perustaa, sekä miten ja mihin suuntaan niitä tulisi kehittää. Ilman poikkeusta johtavat poliitikot tekivät kaikki liitot itseään ja sponsoreitaan suosivaksi. Ilman poikkeusta on keskushallitus myös kieltänyt maanosan itsenäistymishaaveet ehdottomasti. USA:ssakin sisällissota oli lopulta keskushallinnon päätösvallan karkaamisen estämiseksi käyty sota. Ei niinkään orjuuden takia käyty sota, koska pohjoinenkin käytti orjia sotaponnisteluihinsa ja vapautti heidät vasta sodan jälkeen.

Texasin itsenäisyyshaaveet eivät ole koskaan sammuneet ja tänään ne palavat iloisella liekillä. Texas on ilmoittanut olevansa halukas saamaan lisää itsemääräämisoikeutta keskushallinnolta. Tämä, kuten muidenkin maiden separatistiset liikkeet ja mielialat tullaan estämään kaikilla käytössä olevilla keinoilla keskushallinnon toimesta.

Katalonia.

Katalonian separatistien ja keskushallinnon kiista vallasta on saavuttanut asemasotavaiheen. Peli on pattitilanteessa, eikä uusia siirtoja ole näkyvissä. Katalonia on kuitenkin malliesimerkki, kuinka keskushallinto estää separatistien liikkeen kohti itsenäisyyttä huolimatta kansan mielipiteestä.

Jos Katalonia saavuttaa tavoitteensa, on hyvin todennäköistä että itsenäisyysliike leviää naapurimaakuntiin Valenciaan ja Baleareille, joilla on Katalonian kanssa yhtäläiset syyt erota Espanjan keskushallinnosta. Kaikkia näitä alueita yhdistää tunne, että Madridin keskushallinto ryöstää alueiden ihmisten luoman hyvinvoinnin veroina ja rahoittaa niillä muita alueita, jopa Brysselin mustaa aukkoa.

”Jos emme pysy yhdessä meidät piru perii!”

”Jos emme pysy yhdessä meidät piru perii!” on mantra, jolle on rakennettu hallituksia, valtioita ja liittovaltioita. Historia on meille näyttänyt, että valloitushalut kasvavat mitä suuremmaksi keskushallinto kehittyy ja mitä pienempi maa tai maakunta on, sitä rauhallisemmin se suhtautuu naapuriinsa. Suurin osa maailman kriiseistä on suurien mahtimaiden tai liittojen agression tulosta.

Brexit herätti valon pienten osien ja maiden polulle kohti vapautta, itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja polulle riittää tulijoita.

Liittovaltio fanit häviöllä!

Kiistämätöntä lienee, että on olemassa joukko, joka laittaa kaikki rahansa liittovaltiokehitykselle ja yhdelle maailman hallitukselle, mutta kansakuntien vastarinta kasvaa ja kukistaa politiikoiden halut tavalla tai toisella.

Kehityskulkuun puuttuvien kansalaisten, maakuntien ja valtioiden määrä kasvaa vauhdilla. Taistelu itsemääräämisoikeudesta on saanut uuden energialatauksen ja sitä ei pysäytä enää mikään.

On tullut aika muutokselle kohti itsenäisyyttä, joka on juurtunut kansakuntiin niin syvälle, ettei sitä voi pyyhkiä pois hävittämättä kokonaisia kansanosia, maakuntia tai valtioita.

Historia on näyttänyt, että hyvin juurtunut kukoistaa, eikä sitä saa helposti hävitettyä!

 

Kiitos
Hämis

 

Saksan ja Ranskan tilanteesta voi lukea täältä: https://www.kansalainen.fi/saksalaisista-ja-ranskalaisista-joka-kolmas-kannattaa-euroopan-yhdysvaltoja/

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa