Tänään julkaistiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennemittaukseen pohjautuva liberaalisuusanalyysi. Edelleen minua häiritsee näissä se, että liberaalisuuden vastakohtana pidetään virheellisesti konservatiivisuutta, vaikka se oikeasti on rajoittavuus. Konservatiivisuuden eli vanhoillisuuden/säilyttävyyden vastakohta puolestaan on oikeasti uudistavuus. (Ks. Hesarin liberaalitesti on valheellista propagandaa.)
Hyvää tässä analyysissä on kuitenkin liberaalisuuden ”hajottaminen” eri osa-alueisiin. Vaikka ideologis-terminologisesti liberaalisuus tarkoittaa vapauksien kannattamista, käytännössä puolueet tai yksilöt eivät ole tässä johdonmukaisia: yleensä vapauden kannalla ollaan vain tietyissä asioissa, kun taas toisissa asioissa ollaan rajoitusten kannalla. Oma tasonsa on vielä ”liberaalifasismi” (punafasismi eli vasismi), jossa vapauksia halutaan vain omalle ryhmälle ja rajoituksia muille.
Tutkimuksen mukaan vain RKP on johdonmukaisesti liberaali puolue, kun taas kristillisdemokraatit on johdonmukaisesti rajoittava puolue. (HUOM! lukuarvo 500 merkitsee väestön keskitasoa.)
Kaikilla muilla eduskuntapuolueilla on vaihtelua siinä, missä asioissa ajetaan vapauksia ja missä rajoituksia. Eri osa-alueet yhdistäen RKP:n jälkeen liberaaleimpia puolueita ovat (siis äänestäjiensä perusteella) Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset. Keskimääräistä rajoittavampia ovat Vasemmistoliitto, Sininen tulevaisuus, SDP ja Keskusta. Kristillisdemokraatit on ylivoimaisesti rajoittavin puolue. Eri puolueiden profiilierot saadaan havainnollisesti näkyviin neliakselikuvaajassa:
KD:llä vapaus on alueeltaan pienin, vaikkei se kaikilla akseleilla olekaan rajoittavin. RKP taas on kärkisijoilla kaikilla akseleilla, mutta vain koska kielivapaus ei kuulunut tutkimuksen aihepiiriin. Kielipolitiikassahan RKP on äärimmäisen rajoittava ja epäliberaali. Perussuomalaiset on ylivoimainen sananvapauden kannattaja ja kärkisijoilla kaikilla muillakin akseleilla, paitsi identiteetin vapaudessa. Kokoomuksen liberaalius ilmenee käytännössä vain talouden ja holhousyhteiskunnan tasolla, ja Vihreiden liberaalius koskee käytännössä vain identiteetin vapautta.
Tendenssinä voidaan sanoa, että ”perinteisten” vasemmistopuolueiden painotus on yläoikealla ja oikeistopuolueiden alavasemmalla.
Mielenkiintoista kyllä, Sininen tulevaisuus erottuu selvästi Perussuomalaisista: se on kolmella akselilla selvästi Perussuomalaisia rajoittavampi, ja vain identiteetin vapaudessa se on Perussuomalaisia liberaalimpi. Kokonaisprofiililtaan Sininen tulevaisuus muistuttaa Keskustaa.
Perussuomalaisten kuvio on selvimmin muista erottuva, lähes kolmiomainen. Puolueen äänestäjissä korostuu siis rajoittavuus identiteettikysymyksissä (seksuaalinen ja etninen identiteetti). Toki persuihin mahtuu myös meitä ”kokonaisliberaaleja”, joita ei häiritse vähemmistöidentiteettien näkyminen eikä nostaminen samalle viivalle enemmistön kanssa. Yhdistävä tekijä kaikille Perussuomalaisia äänestäville on kansallismielisyys: halu säilyttää turvallinen hyvinvointi-Suomi.
