Blogit

G20 Afrikka-suunnitelma: Tuhoa, tukea ja takuutuksia!

G20 kokouksen Afrikka-suunnitelma, jonka esitteli Saksan Angela Merkel, on skandaali! Tänä vuonna ohjelmaan on virrannut 152 miljoonaa Dollaria, jotta yksityiset konsernit voisivat tehdä voittoa. Mahdolliset tappiot maksaa EU-veronmaksaja.

Afrikan kehitysapuprojektit ovat saaneet uuden muodon. Paluuta entiseen ei ole, jos Angela Merkeliä on uskominen. ”Yksityiset investoinnit on saatava Afrikkaan”. Sanoo kansleri Merkel ja valtiovarainministeri Schäuble komppaa: ”…tämä on ensiluokkaisen tärkeää, että saadaan lisää dynamiikkaa. Yksityiset investoinnit pitää houkutella Afrikkaan ja tämä on jotain uutta!”

Saksan osalta tämän suunnitelman luokittelee skandaaliksi Niema Movassat (LINKE), joka istuu Saksan eduskunnan kehitysapulautakunnassa.

Yksityisiä sijoittajia houkutellakseen on Saksan hallitus perustanut sijoitusrahaston veroparatiisi Luxemburgiin. ”Yksityisten sijoittajien houkuttelu verorahoilla Afrikkaan repimään voittoja pienviljelijöiden selkänahasta tuhoamalla heidän elinkeinonsa. Ja tätä hallituksemme tarjoaa Saksan hallituksen ”malliprojektina”! Minun mielestäni kyseessä on skandaali!”

Saksan hallitus loi Luxemburgin veroparatiisiin ”AfrikaFonds” – rahaston.

Saksan kehitysministeriö perusti Luxemburgiin sijoitusrahaston ”Afrika Agriculture Trade Invesment” (AATIF) sijoittamalla alkupääoman 75 miljoonaa Dollaria. Näillä verorahoilla houkutellaan sijoittajia Afrikkaan poistamaan köyhyyttä, luomaan työpaikkoja ja tuomaan paremmat palkat. AATIF on sijoittanut vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä noin 152 miljoonaa Dollaria Afrikkaan.

Esimerkki sijoituksista: Sambia ja Agrivision.

WRD – kanava esitteli Saksan hallituksen ”malliprojektin” toimintaa Sambiassa. Maatalousyritys Agrivision sai hallitukselta 10 miljoonaa Dollaria sijoitusrahastosta Luxemburgista. Agrivision on yritys, joka tuotaa pääsääntöisesti soijaa, vehnää ja maissia vientiin. Yrityksellä on maata käytössään tuhansia hektaareja, jotka kuuluivat ennen pienviljelijöille.

”Kahdella sadolla vuodessa he tekevät hyvää voittoa. Ja me ihmiset täällä ? Samalla, kun farmilla juoksee vesi tauotta on meillä Ngambwa:n kylässä vain yksi vesipumppu kaikille asukkaille. Investoinneista ei taida jäädä meille mitään. Ihmiset ovat vihaisia Agrivisionille, joka lupasi noin 1.600 työpaikkaa. Me olemme pääseet töihin vain silloin tällöin.” Sanoo Ruthy Mkosha. ”Minä valitan valkoisista ihmisistä. He ottivat meiltä pellot pois. Nyt meillä ei ole elinkeinoa, eikä riittävästi syötävää. Me näemme nälkää, koska he viljelevät meidän maita!”

Agrivisionin farminjohtaja Dereck Nicolle on ylpeä farmistaan, joka toimii minimiin ajetulla henkilökunnalla. ”Meillä on yhteensä 147 työntekijää. Pelloilla on vain 54 ihmistä. Meidän yritys on erittäin moderni. Tämä tuo säästöjä kustannuksissa.”

Sijoittajilla ei ole kiinnostusta kehitysyhteistyöhön.

Saksan hallitus puolustaa linjaansa, mutta asiantuntijoiden kritiikki lyttää sijoittajille jaettavat tukirahat ja tappioiden takaukset veronmaksajilla.

Professori Robert Kappel, GIGA instituutista Hampurista: ”Yksityisillä sijoittajilla ei ole kiinnostusta kehitystyöhön. He haluavat voittoa, he tekevät voittoa ja he haluavat vetää voittonsa pois maasta. Eli suoraan sanottuna Saksan hallituksen odotukset, että investointien rahoitaminen sitouttaa sijoittajia kehitystyöhön on epärealistinen”.

G20 ohjelma on epätäydellinen.

Maailmasta ei puutu järjestöjä, jotka ovat valmiita sijoittamaan Arfikkaan. Lahjoituksilta odotetaan Afrikan kehittyvän erityisesti koulutuksessa, infrassa, investointien kannattavuuden ja maiden yhteistyössä.

”Huonosti toimiva valtio, jossa koulut ja tiet eivät ole käytössä ja kunnossa ei houkuttele maksamaan veroja. Tästä seuraa, ettei valtiolla ole varoja yleishyödylliseen infrarakentamiseen. Silti poliitikot pääsevät pälkähästä ja tämä luo lisää tyytymättömyyttä kansan keskuuteen. Tälläinen maa ei kykene luomaan houkuttelevia olosuhteita investoijille”, kirjoittaa Tohtori Jann Lay GIGA-institutista.

Afrikan kestävän tukeminen vaatii pitkän ohjelman. Afrikan Unioni on työstänyt omaa suunnitelmaansa vuodelle 2063 asti. G20-ohjelma on huomattavasti lyhyempi. Tohtori Lay nimeää kolme kohtaa, joita ei sovi unohtaa kehitystyössä:

  1. Koulutuksen laatu. G20-ohjelmassa puhutaan vain peruskoulutuksesta, vaikka Afrikka tarvitsee insinöörejä. Tällä hetkellä noin 80 % afrikkalaisista lapsista on koulussa. Tosin on muistettava, että vain joka kolmas lapsi ei päästötodituksesta huolimatta osaa lukea tai kirjoittaa riittävän hyvin.
  2. Afrikalla on suuria ongelmia asettua maailmankaupan kartalle. Syy tähän on Afrikan maiden kauppapoliittisesti epävakaat olot kansainvälisessä kaupassa suhteessa niin G20 maihin, kuin EU-maihin.
  3. Kansainvälisien investointien linjat pitää määrittää uudestaan Afrikalle. Näitä sääntöjä ei löydy mistään dokumenteista.

Edellä esitellyssä sijoitusrahastossa, josta mm. Agrivision sai rahansa, on kyse julkis-yksityisestä yhteistyöstä, joka on tehty ”vesiputous-metodille”. Tässä organisaatiossa yksityinen sijoittaja omaa huomattavasti pienemmän riskin, kuin Saksan kehitysministeriö.

Voittoa tuottavan rahaston voitot kulkee yksityisten sijoittajien taskuihin niin kutsutun A-osan kautta. Rahaston tehdessä tappiota ovat tavalliset veronmaksajat ensin maksamassa tappiota ministeriön ns. C-osan kautta. Tälläistä rahasto ei Saksassa saa perustaa, koska laki kieltää sen. Tämän takia rahasto on sijoitettu veroparatiisi Luxemburgiin. Tämän kepposen myöntää jopa ministeriö itse!

WDR – kanavan lähetys tulee murskaavaan lopputulokseen:

Afrikalle ja afrikkalaisille nämä eivät ole hyviä uutisia!”

Kiitos

Hämis

Jakoa

Kommentit