Sinisen tulevaisuuden kaupunginvaltuutetut Helsingissä, Sampo Terho ja Jussi Niinistö, esittivät ryhmäaloitteen Helsingin osallistumisesta kielivapauskokeiluun. Eilen maanantaina 5.2.2018 Helsingin kaupunginhallitus tyrmäsi aloitteen – perustelut ovat kielipakottajien tyypillistä ohipuhumista jo kauan sitten kumotuin argumentein.
1. ”Kaupunkistrategian mukaisesti Helsinki on kansainvälinen. Pohjoismainen yhteistyö korostuu kulttuurin, arvomaailman ja hyvinvoinnin periaatteiden vuoksi. Luontevat kansainväliset yhteistyökumppanit ovat pohjoismaat ja pohjoismaiset pääkaupungit. Tässä yhteistyössä kielelliset ja kulttuuriset tekijät ovat tärkeässä roolissa.”
Näillä asioillahan ei ole mitään tekemistä pakkoruotsin kanssa.
- Pohjoismainen yhteistyö tapahtuu nykyään pääosin englanniksi.
- Pakkoruotsitetut suomenkieliset eivät edes saavuta sellaista kielitaitoa ruotsissa, että he pystyisivät keskustelemaan kielellä – toimivan kielitaidon saavuttaa vain aivan mitätön prosenttiosuus.
- Jopa puolet suomenkielisistä valitsisi ruotsin toiseksi vieraaksi kielekseen, vaikka se olisi valinnainen kieli.
- Miksi Helsingin kaupunginhallitus katsoo oikeudekseen rajoittaa ihmisten kansainvälistymistä vain yhden pienen kielialueen suuntaan eikä anna heidän suuntautua suureen maailmaan? Ruotsin kieli avaa oven yhteen maahan, saksan kieli useampaan, espanjan kieli kymmeniin maihin ja englannin kieli satoihin maihin.
2. ”Koska ehdotettu kielikokeilu johtaisi toisen kotimaisen kielen (suomi, ruotsi) opiskelusta luopumiseen, se asettaisi oppilaat eriarvoiseen asemaan ja vaarantaisi oppilaiden jatko-opintokelpoisuuden, koska toinen kotimainen kieli kuuluu pakollisena toisen asteen opintoihin. Myös nuorten työllistymisen näkökulmasta on perusteltua, että he opiskelevat ruotsia.”
Kielikokeiluun osallistuvat oppilaat vapautettaisiin tietenkin pakkoruotsista myös toisella asteella, kuten kaupunginhallituksen pitäisi tietää.
Työllistymisellä ei myöskään voi perustella pakkoruotsia. Tässä viitataan ilmeisesti ns. virkamiesruotsin vaatimukseen eli lakiin julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta.
- Kielitaitovaatimushan koskee vain korkeakoulutettua viranomais- ja julkisyhteisöjen henkilöstöä, ei suinkaan kaikkia työntekijöitä edes kaksikielisissä kunnissa.
- Laki sallii tulkinnan, ettei kaikkien asianosaistenkaan tarvitse osata ruotsia vaan riittää että henkilöstöllä yleisellä tasolla on riittävä kielitaito. Tätä tulkintaa sovellettiin äskettäin, kun Helsingin kaupunki päätti palkata lääkäreiksi hakijoita, jotka eivät osaa ruotsia: ”Kaupunginhallitus katsoi, ettei kielitaidon puute ole ongelma, jos hakija on muuten pätevä ja terveyskeskuksesta löytyy ruotsia osaavia lääkäreitä.”
- Viranomaisten velvollisuus on järjestää kielikoulutusta henkilöstölleen; näinhän toimitaan esimerkiksi Seinäjoen sairaalassa, johon järjestetään nyt sote-uudistuksessa kaksikielistä palvelurakennetta. Mikään esitetyistä perusteluista ei siis oikeuta pakkoruotsittamaan kaikkia peruskoululaisia.
3. ”Kaupunginhallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena lähteä mukaan kyseiseen kokeiluun. Helsingissä toteutuu jo nykyisellään laaja kielivalikoima.”
Tietenkin vieraiden kielten tarjolla oleva valikoima on Helsingissä laaja – varmaankin Suomen laajin. Se menee kuitenkin suurimmalta osin hukkaan, kun oppilaat eivät pääse sitä hyödyntämään: jokainen haluaa opiskella englantia, ja jokainen pakotetaan opiskelemaan ruotsia. Kahden vaaditun vieraan kielen oppimäärä täyttyy siis käytännössä kaikilla oppilailla kieliparista EN+RU. Se tarjolla oleva laaja kielivalikoima ei näy lopputuloksissa!
Oppilaista yhä harvempi jaksaa opiskella näiden lisäksi kolmatta vierasta kieltä, nykyisellään enää suunnilleen neljäsosa. Meillä on siis tilanne, jossa Helsingin ylivertaisen laaja vieraiden kielten opetustarjonta menee pääasiassa täysin hukkaan ruotsin pakollisuuden vuoksi. Emme voi kieltää oppilailta englannin opiskelua, joten ainoa keino kielitaidon monipuolistamiseksi on tehdä ruotsista valinnainen vieras kieli muiden rinnalle.
Kuten edellä jo kerroin, jopa puolet suomenkielisistä voisi opiskella ruotsia vaikka sen pakollisuudesta luovuttaisiin. Kaikki loput saisivat opiskella haluamiaan suuria maailmankieliä jo toisena vieraana kielenään, laajentaen merkittävästi kansallista kielitaitovarantoamme.
4. ”Kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle seuraavaa: Kaupunginvaltuusto katsoo Sinisen valtuustoryhmän ryhmäaloitteen loppuun käsitellyksi.”
Asia tulee kaupunginvaltuuston käsittelyyn ilmeisesti 14.2.2018. Koska kaupunginhallitus (ainakaan sen enemmistö) ei näköjään ymmärrä tästä aiheesta yhtään mitään vaan toistelee jo kauan sitten kumottuja kielipakottajien muka-argumentteja, esitän minä puolestani Helsingin kaupunginvaltuustolle seuraavaa:
Kaupunginvaltuusto katsoo Sinisen valtuustoryhmän ryhmäaloitteen hyvin perustelluksi ja kansainvälistymistä korostavaan kaupunkistrategiaan erinomaisesti sopivaksi. Helsinki voi näyttää suuntaa kohti todellista, ylhäältäpäin rajoittamatonta kansainvälistymistä sekä kansallisen kielitaitovarannon monipuolistamista.
P.S. Lähetän tämän kirjoituksen kaikille Helsingin kaupunginvaltuutetuille.
