Helsingin Sanomien Tukholman-kirjeenvaihtaja Elina Kervinen kirjoitti eilen Ruotsin juutalaisvastaisuudesta. Ensin Kervinen asetti ongelman taustaksi Israelin ja Palestiinan kiristyneet välit, jotka heijastuvat Ruotsissa asti. Kaksi ”nuorta” oli käynyt uhkailemassa synagogalla. Sitten hän mainitsi tietenkin uusnatsit.
Lopussa Kervinen sai kovan ponnistelun jälkeen pullautettua ulos, että ”nyt viha tuli todennäköisimmin toisaalta. – – Epäiltyinä vangitut kaksi miestä ovat mediatietojen mukaan Palestiinasta ja Syyriasta.” Toki hän muistaa heti perään painottaa, että 14 muslimijohtajaa oli Aftonbladetissa tuominnut juutalaisvihan. (Antisemitismi on tässä harhaanjohtava termi, koska myös arabia on seemiläinen kieli.)
Kervisen kirjoituksesta muodostuu lukijalle kuva, että suurin ongelma olisivat tässä asiassa uusnatsit; hänhän ei kerro natsijohtajien tuominneen juutalaisvihaa kuten muslimijohtajat tekivät.
Mikä meni pieleen?
On yleisesti tiedossa, että juutalaisviha on nimenomaan muslimeille tunnusmerkillinen kulttuuripiirre. Se ei mitenkään rajoitu palestiinalaisiin eikä ole riippuvaista Israelin kulloisistakin teoista. Esimerkiksi vilkaisu englanninkieliseen Wikipediaan paljastaa tutkimustuloksen, että Ruotsin muslimeista peräti 39 %:lla on juutalaisvastainen asenne, kun taas kaikista Ruotsissa asuvista vain 5 %:lla on juutalaisvastainen asenne. Lähi-idän muslimimaissa juutalaisvastaisuus hipoo 100 %:ia.
Miksi Hesarin punavihreässä kuplassa elävät toimittajat jatkuvasti vääristelevät totuutta? Miksi he pimittävät olennaisen tärkeää tietoa? Miksi he vähättelevät muslimeihin liittyviä ongelmia? Miksei päätoimittaja saa pidettyä punavihreitä toimittajiaan objektiivisina tiedonvälittäjinä vaan sallii jatkuvan vääristelyn, faktojen pimittämisen ynnä ideologisen propagandan levittämisen?
Helsingin Sanomat on kovaa vauhtia muuttumassa valemediaksi. Kun se tunnustaa näin avoimesti väriä, unohtaa puolueettoman tiedonvälityksen ja kaiken huipuksi valikoi jatkuvasti faktoista vain mieluiset ja hylkää ikävät, se menettää ison osan lukijakunnastaan. Helsingissä toki punavihreä kupla on maan suurin, mutta yli puolet kaupunkilaisista jää silti sen ulkopuolelle.
Tämän enemmistön uudenlainen, ideologiseksi propagandajulkaisuksi muuttunut Hesari vieraannuttaa, ja se näkyy myös tilaajien vähenemisenä. 2000-luvulla Hesari on menettänyt noin 100 000 tilaajaa – lähes neljäsosan kaikista. Alamäki jatkunee, koska mihin punavihreät lukijatkaan kohta enää tarvitsevat Hesaria? Heillähän on jo Kansan Uutiset ja Vihreä Lanka.
P.S. Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila käsitteli äsken samaa aihetta ansiokkaasti ja havainnollisesti.
