Blogit

Hirviöiden aikakausi

Kuva Shutterstock.

Italialainen marxilainen yhteiskuntateoreetikko Antonio Gramsci näki, että olemme siirtyneet hallitsemattoman kriisin aikakauteen, jossa vanha kuolee ja uusi ei ole vielä syntynyt.

Gramscin mukaan olemme menossa kohti ”hirviöiden aikakautta”. Yksi merkki tästä on sodanjälkeisen ”kansainvälisen järjestyksen” heikentyminen: Yhdysvaltojen johtama uusliberalistinen hegemonia on jo saanut illiberaalit haastajansa. Rappeutunut länsi kokee vielä mailleen menonsa, perikatonsa, kuten filosofit Friedrich Nietzsche ja Oswald Spengler aavistivat.

Vasemmistolainen saattaa nähdä ”hirviömäisyyttä” eurooppalaisen oikeistopopulismin nousussa. Myös EU-mieliset Nato-liberaalit, kuten Ylen #turpo-propagandisti Janne Riiheläinen, ovat samaa mieltä. Media on infosodankäynnin etulinjassa ja lietsoo vastakkainasettelua väittäen, että oikeistopopulistit ovat ”putinisteja”, Venäjä-mielisiä hyödyllisiä idiootteja, jotka yrittäessään pysäyttää Euroopan unionin liittovaltiokehityksen, tekevät tilaa Putinin Euraasian unionille, ”uudelle Neuvostoliitolle”. Päivääkään ei kulu ilman valta(vale)median levittämää Venäjän vastaista propagandaa.

Idässä riittää ”hirviöitä”, ainakin jos läntisiä kommentaattoreita on uskominen. ”Venäjän uhan” lisäksi myös kungfutselais-kommunistisen Kiinan lohikäärme on nousemassa lentoon kuin Game of Thrones-sarjassa ikään. Väistyvä hegemoni Yhdysvallat yrittää Trumpin protektionistisella politiikalla estellä Aasian nousua ja kauppasota käy kuumana. Myös älypuhelinten ja muun teknologian välityksellä soditaan, ja amerikkalainen Google on antanut panoksensa sotaan käymällä Huaweita vastaan.

Samalla kun oikeistopopulistit lupaavat, että me ”saamme maamme takaisin” kasvottoman EU-byrokratian hallusta, globalistien tuhoisia projekteja tukeva kokoomuslainen oikeistoliberaali vaatii lisää yksityistämistä, talouden sääntelyn purkamista ja yksityisen sektorin kasvattamista julkisen kustannuksella. Olisi myös ”epäisänmaallista” olla Euroopan yhdentymistä vastaan. ”Markkinat” määräävät, mutta myös uusi finanssikriisi häämöttää horisontissa.

Vaaleanpunainen valevasemmisto yrittää myös, joko tietoisesti tai tiedostamattaan, toteuttaa globalisti-isäntien haaveen ”yhdestä maailmasta”. Tähän päämäärään päästään, kun avataan rajat. Mitäpä siitä, jos suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ja pohjoismainen hyvinvointivaltio ajetaan alas siinä samalla. Sillä välin, Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas Mia Haglund kysyy, ”miksei saisi olla elintasopakolainen” ja perustelee tätä sillä, että ”ihmisillä on oikeus etsiä itselleen parempaa elämää”. Kulttuurieroista puhuminen puolestaan ”ärsyttää” Haglundia.

Vasemmistossa riittää tukijoita punavihreälle globalismille: Eräskin kommentoija näkee, että ennakkoluulottomassa nuorisossa on tulevaisuus. He ovat jo matkustelleet hiilijalanjäljestään piittaamatta sen verran paljon, etteivät koe vieraita kulttuureita uhkana, vaan näkevät maailman yhteisenä kotinamme, jossa voi vapaasti liikkua ja asettua asumaan minne vain haluaa. Suomi kuuluu kaikille, se on selvä, mutta entäpä Pohjois-Sentinel tai Bhutan? Naiivi vasemmisto on valmis luomaan omat ”hirviönsä”, mutta sen ääneen sanominen on ”vihapuhetta”.

Valtaa pitävä läntinen hegemonia on luonut toimillaan oman ”hirviönsä”, multipolaarista maailmanjärjestystä ajavan vastahegemonian. Tämä vastahegemonia kyseenalaistaa Yhdysvaltojen unipolaarisen legitimiteetin. Vastahegemoniset voimat ovat jo luomassa uutta poliittista kulttuuria, joka ei enää sovi oikeisto-vasemmisto-akselille, mutta ei myöskään jatka liberaalin demokratian perinteitä. Tämä uudenlainen ”hirviö” pelottaa ”tolkun ihmisiä”, joiden mielestä Sauli Niinistö on Suomen etua ajava hyvä presidentti, eikä suinkaan Washingtonin kätyri.

Entä mitä sanoo Kiinan valtionpäämies, Xi Jinping? Hänen mielestään lännen hellimät teoriat ”sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä” ja ”nollasummapelistä” ovat virheellisiä. Xi on Aasian maiden konferenssipuheessaan todennut, että näkemys, jonka mukaan ”oma sivilisaatio on ylivertainen muihin verrattuna, ja muita sivilisaatioita voi vaatia muuttumaan, tai ne voidaan jopa korvata, on ajatuksen tasolla typerä ja käytännössä tuhoisa”. Jälleen näpäytys Yhdysvalloille? Joka tapauksessa Gramscin kysymykset vallasta, hegemoniasta ja ideologiasta ovat yhä ajankohtaisia.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa