Holokaustikertomuksen tavoitteena on todellisuudessa ohjata politiikkaa. Tämän se saavuttaa vaikuttamalla ihmisten asenteisiin ja mielikuviin. Juutalaiset tulee nähdä toisen maailmansodan viattomina uhreina jotka joutuivat erityislaatuisen kansanmurhan kohteeksi vain sen takia koska olivat juutalaisia. Holokausti esitetään ikään kuin eurooppalaisten perisyntinä johon valkoisten nationalismi välttämättä johtaa ja joka voidaan estää vain tasa-arvoideologialla ja monikulttuurisuudella.
Holokaustidokumentit ovat siitä poikkeuksellisia että ne käyttävät tuomitsevaa kieltä. Yleensä mediassa sekä akatemiassa vältetään ilmiselvän tuomitsevan kielen käyttöä, vaikka kehystyksellä ja erilaisilla kerronnan keinoilla pyritäänkin ohjailemaan yleisöä, mutta holokaustikertomuksessa on erityisen tärkeää antaa ymmärtää kuinka paheksuttavasta ja hirveästä asiasta on kyse. Tämän tarkoitus on asentaa ihmiseen enemmänkin pelko assosiaatiosta tuomittuun asiaan kuin kauhistella itse tapahtumaa sillä se ei vaatisi erityistä kerrontaa.
Toinen erityispiirre holokaustidokumenteissa on järkyttävän materiaalin esittäminen. Yleensä sellainen jätetään televisiodokumenteissa esittämättä vaikka materiaalia löytyisi, tai jos esitetään, niin ei ainakaan kauhumusiikin höystämänä. Holokaustidokumenttien onkin tarkoitus järkyttää ja aiheuttaa kauhua koska se traumatisoi. Trauma on tehokas ehdollistamisen keino sillä se iskostaa ihmiseen selkäydinreaktion.
Holokaustikerronnan seurauksena on syntynyt automaattinen pelkoreaktio mihin tahansa asiaan minkä voi johdatella holokaustiin. Tämä onkin sen tarkoitus ja syy sille miksi juuri holokaustidokumentteja tuotetaan erityisen paljon ja miksi joka maassa on holokaustin muistojärjestöjä.
