Eilen oli kaikkien aikojen suurin Valkoinen Vappu tähän mennessä. Silti sen sijaan innostuin nyt kirjoittamaan jonkin anonyymin twitteristin lukiopojan kaltaisesta näkemyksestä missä tämä puolustaa fasismia, mutta irtisanoutuu edustamastani Sinimustasta Liikkeestä rasismin takia. Näin nopeasti todetakseni, minulle se että onko jokin ideologinen leima kuten fasismi tai että noudattaako sitä on yhdentekevää. Lähimmäisenrakkaus, omistaan, kaltaisistaan välittäminen ennen muita eli tuttavallisemmin rasismi sen sijaan on ainoa oleellinen asia, keinot siihen ei. Asiaan.
Annetaan ensin tälle, missä tämä kuitenkin on oikeassa. Kyllä, Mussolinin näkemys fasismista oli teoriassa sellainen, jota ei rotuun sinänsä katso. Tästä huolimatta, senkin ajan fasistit eivät mitään värisokeita olleet, vaikka paperilla luki vain, että pitää puhua standardisoitua Italiaa, olla katolinen ja heilata ducea.
On myös huomattava, että mies itse sanoi, kuinka tämän edustama suuntaus tulee väistämättä olemaan hyvinkin erikaltainen käytännössä eri paikoissa ja eri kansoille. Minä itse lisäisin tuohon vielä eri ajoissa. ”Väkisokea fasismi” on säälittävä yritys etsiä hyväksyntää ideologialle vuoden 2025 maailmassa sen vihollisilta.
”Värisokea fasismi” kohtelee fasismia marksilaisen abstraktin ideologian tyyliin. Universaali absoluutti, vaikka koko homman tarkoitus on nimenomaan se, ettei universaalia optimaalista poliittista järjestäytymistyyliä ole. Vain liberaalit ja siitä polveutuneet harhat kuten Marxin uskoo jotain tällaista utopiaa.
Minua ei kiinnosta olenko fasisti vai en, keskityn vain suomalaisten puolenpitoon. Lopputiivistys, joka osoittaa tämänkaltaisten nettisoturien naurettavuuden:
