Blogit

Ilmastonmuutos ja Lapin puuraja

tämä juttu koskee havaintojani puurajasta retkeillessäni Urho Kekkosen kansallispuistossa eli niin sanotussa Koilliskairassa. Olen parinkymmen vuoden aikana tehnyt havaintoja puurajan siirtymisestä paljakoilla, tässä parin pohjustuksen jälkeen havaintoni, ..

28.8.2019 IS julkaisi otsikon: Lapissa tehtiin kaikkien aikojen helle-ennätys – ”Taustalla näkyy ilmastonmuutoksen vaikutus” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006219637.html

Mutta jos jutun sisällön tiedot ovat kohdillaan niin Lapissa on tehty vain tämän vuosituhannen elokuun lopun lämpöennätys, joka jäi vielä asteen kylmemmäksi kuin mitä on vuoden 1937 todellinen mittaushistorian ennätys, ..

Tämä vaikka jutun otsikossa kerrotaan, että kyseessä on kaikkien aikojen ennätys, lisäksi: ”taustalla näkyy ilmastonmuutoksen vaikutus”.

Siis kuuluisan maailmansotien välisen lämpökauden aikana saatiin Lapissa korkeampi lämpöennätys elokuun loppuun kuin mitä on sen jälkeen saatu nytkään. Viralliset ilmastonmuutosesitykset lähtevät lisäksi siitä, että napa-alueiden lähistöllä lämpötilat nousevat enemmän kuin alemmilla leveysasteilla. Ainakaan tämä tunnusluku ei nyt siltä näytä.

Hieman lisää aiheesta: sattui samoihin aikaan silmään myös vastaava juttu jostain Grönlannin osasta tai paikkakunnasta, sielläkin oli mitattu poikkeavan korkeita lukemia juuri tänä kesänä, jopa yli 20 astetta, jota jutussa hehkutettiin esimerkkinä ilmastonmuutoksesta, kun tuo ei ole normaalia. Toki tuo kuulostaakin korkealta vaikka en asiaa tunnekkaan,

jutusta kyllä sitten selvisi, että edellinen ennätys oli 1950-luvulta vain yhtä astetta vähemmän, ollen myös noin +20 astetta (tämän tarkempaa en muista), ..

Pirunportille nousua. Huomaa etualalla isommat männyt. Taimia ei näy mailla halmeilla.

Olen harrastanut patikointeja Lapissa 1980-luvun lopulta lähtien ja noin vuodesta 2000 lähtien tarkkailut vaelluksilla Koilliskairassa puurajan tuntumassa olevia mäntyjen taimikoita juuri tämä ilmaston lämpeneminen mielessä. En ole tietenkään mikään metsäammattilainen tai biologi, mutta mielestäni näkökykyni on kuitenkin ihan hyvä.

Työoletuksena on ollut, ainakin hyvien käpyvuosien myötä, että taimikot leviäisivät alueille, joissa ei ennestään ole (vanhempia) mäntyjä, jossain vaiheessa aloin yllättymään, kun sellaisia alueita ei kerta kaikkiaan ole löytynyt tähän päivään asti tuolta UKK-puistosta.

Taimikoita puurajan tuntumassa on näkynyt harvakseltaan, mutta ei kuvatulla tavalla. Taimilla tarkoitan tyypillisesti sanotaan suunnilleen 10 – 30 cm korkeita selvästi vasta joidenkin vuosien ikäisiä puita. Sanoisin asian jopa niin, että taimikot ovat harvinaisia puurajallakin, eli siellä missä ovat viimeiset isommat ja vanhemmat männyt.

Uskoakseni lämmetessä tarvitaan pitkä (10 vuotta?) lämmin kausi, että taimikoita alkaa näkyvästi ilmenemään puurajalla ja erityisesti sen yläpuolella, mutta jos lämpeneminen on ollut suurempaa kuin aikaisempina lämpiminä kausina, niin siihen olisi kyllä ollut aikaa.

Lisään vielä, että oletettavasti noilla paikoissa olevista taimista tyypillisesti vain hyvin harva pystyy kasvamaan vanhaksi puuksi.

Tässä puolestaan paljakalta alaspäin kuvattuna.

Noiden alueiden ilmaston lämpenemisestä pitäisi kaiken järjen mukaan siis seurata, että männyntaimia olisi myös paikoissa, joissa ei ennestään ole (100 – 200 -vuotiaita tms) mäntyjä, sellaisia ei siis ole tullut vielä vastaan. Ehkä jonain päivänä tulee jos saa jatkettua tuolla patikointeja, ..

Voiko ilmiön puuttuminen johtua jostain muusta syystä, kuin siitä että nykyistä vastaavia lämpökausia on ollut ennenkin sanotaan nyt parin sadan vuoden aikana. Tuo olisi kuitenkin suoraviivaisin selitys, ..

jos joku tuntee asiaa enemmän, niin kuulisin mielelläni, ..

*****       *****       *****

Sellaista vielä, että tuo artikkelikuva rinkasta ison männyn juurella on kuvattu Luirojärven lähistöllä. Monesti puurajan alapuolella mäntyjen koko kasvaa nopeasti. Korkeuseroja kun tuolla on runsaasti. Huomaa männyntaimi kuvassa.

*****       *****       *****

kirjaan nyt jälkeenpäin havaintoja mielenkiintoisesta kirjoituksesta Kilpisjärvi Notes 26 (2017). Tuossa Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema julkaisee havaintoja pohjoisen luonnon vaihtelusta. Havainnot ja johtopäätökset ovat mielestäni aika samantyyppisiä kuin omat harrasteluni,

sivun 3 alaosassa on Kilpisjärven läheltä Tromsan läänistä kuvattu lämpötilojen muutokset viimeisen 10 000 vuoden ajalta. Huomattavaa on noin 8 000 – 5 000 vuotta sitten ollut ns. Atlanttinen lämpökausi, jolloin ilmasto on ollut huomattavasti nykyistä lämpimämpi. Tuon jälkeen on ollut useita lämmönvaihteluja muutamien vuosisatojen välein aina johonkin suuntaan. Nyt lämpötila näyttäisi tuolla asteikolla olevan menossa lämpimämpään ns. pienen jääkauden jälkeen,

jutussa on sivulle 4 mm. mielenkiintoinen sitaatti vuodelta 1938 koskien arktisen alueen yleistä lämpenemistä, noiden aikojen jälkeenhän on tapahtunut kylmenemistä, ja nyt taas lämpenemistä,

sivulta 5: ”Digitoitujen ilmakuvien antamien tietojen perusteella Kilpisjärven alueen luontotyyppien, kuten tunturikoivikon ja tunturipaljakan, pinta-alassa ei ole tapahtunut muutoksia vuosien 1960 ja 2004 välillä. Tulokset ovat linjassa lämpötilojen muutosten kanssa, lämpötilat eivät siis ole muuttuneet,

kuva 4 sivulla 7 kertoo Atlantin pintalämpötilasyklin, joka näyttäisi olevan hyvin saman tapainen kuin havaitut lämpötilamuutokset viimeisten 150 vuoden aikana,

kirjoituksessa muistutetaan (s. 8), että yhdysvaltalainen sukellusvene nousi pintaan maaliskuussa vuonna 1959 jäättömällä pohjoisnavalla. Satelliittiseurantahan aloitettiin vuonna 1979, eli mitä ilmeisimmin juuri kun jääpeitteen laajuus oli suurimmillaan,

sivulla 9 esitetään tanskalainen kartta vuodelta 1938 pohjoisesta napajäästä elokuussa. Jään minimihän saavutetaan tyypillisesti syyskuussa ja tuosta kartasta voi päätellä, että jäätilanne ei tuona aikana poikennut paljoakaan nykyisestä,

sivulla 15 Sodankylän keskilämpötilat vuosina 1900 – 2014; lämpimin on vuosi 1938 kaksi kylmintä ovat vuodet 1902 ja 1960. Kuvassa näkyy jutussa esiin tuotu jaksollisuus ja myös tällä aikajänteellä näkyvä keskimääräinen lämpötilan nousu. Kirjoituksessahan korostetaan, että tuo näkyvä nousu (n. 0.7 astetta) on vuosisatojen jaksoissa suhteellisen normaalia vaihtelua,

kuva 8 sivulla 17 puolestaa näyttää tunturikoivun hiirenkorvan ilmaantumisen kyseisen biologisen aseman piha-alueelle vuosina 1973 – 2015. Silmämääräisesti voi sanoa, että vaihtelua on suurimmillaan yli +/- 15 vuorokautta, mitään trendiä ei pysty tuosta hahmottamaan mihinkään suuntaan,

kirjoituksessa on myös kolme valokuvaa Leenanlammesta 27 toukokuuta muutaman vuoden sisällä kuvattuna, yhdessä näkyy täysin jäätön ja rannoiltaan lumeton lampi, kahdessa lampi on selvästi jäässä ja lumikinosten alla; tuo kuvaa vuotuisen vaihtelun suuruutta arktisella alueella,

kirjoituksessa käydään läpi myös Pohjois-Lapin eri eläinten huomattavia luonnollisia kannanvaihteluja, sekä myös ihmisen vaikutusta noihin. Meidän lisäksi myös vaikkapa Afrikan tai Välimeren ihmiset vaikuttavat muuttolintuihimme. Kirjoituksessa ollaan enemmän huolissaan tiikerin näköpiirissä olevasta sukupuutosta, kuin hyvin menestyvän jääkarhun kohtalosta,

kirjoituksessa muistutetaan myös porojen liikalaiduntamisesta, joka on tuntureiden luonnon pahin uhkatekijä,

lopuksi lainaus yhteenvedosta: ”Suurten vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja ja vuosituhansia kestävien luonnollisten vaihteluiden vuoksi ihmisen aiheuttamia muutoksia, jotka ovat nykyisinkin luonnollisissa rajoissa, on vaikea erottaa taustahälystä.”

*****       *****       *****

kirjattuna 5.11.2019; tämä juttu näämmä paisuu, mutta mielestäni on järkevä lisätä oleellista tietoa yhteen paikkaan, kuin ripotella niitä ympäriinsä, ..

olen seurannut oheista yhdysvaltalaisiin satelliittihavaintoihin perustuvaa Jäämeren jäätilannetta uskoakseni viitisentoista vuotta, ohessa raportin kuva tämän vuoden syyskuisesta tilanteesta. Syyskuu on vähäjäisin kuukausi. Kaavioon on lisätty mielenkiintoinen vertailu viimeisten parinkymmenen vuoden muutoksista,

tuon mukaan näyttäisi, että jään väheneminen on nyt ainakin toistaiseksi pysähtynyt, tuohan on vaihdellut noin 80 vuoden jaksoissa aikaisemminkin, esimerkiksi vuonna 1938 raportoitiin pohjoisen merijään vähenemisestä ja vuoden 1959 maaliskuussa (maaliskuu on puolestaan runsasjäisin kuukausi) yhdysvaltalainen ydinsukellusvene nousi pintaan jäättömällä pohjoisnavalla. Noiden jälkeen jään määrä on lisääntynyt, kunnes alkoi taas vähenemään, ..

täytyy jatkaa seurantaa, ..

*****       *****       *****

tässä vielä Luonnonvarakeskuksen metsäntutkija Mauri Timosen haastattelua Apu-lehdessä,

pari huomiota: vaikuttaa siltä että Lapissa monessa paikoin viimeiset männyt metsärajalla olisivat peräisin 1750 luvun noin kymmenen vuotta kestäneestä lämpökaudesta, tosin lisään, että tuon Pirunportin kuvan männyt ovat varmaankin joltain myöhemmältä kaudelta, esimerkiksi 1930 luvulta, ..

toinen huomio, että jutun mukaan männyn uudistumiselle on pystytty määrittämään uudistumisehto, joka on vähintään 12,2 asteen heinäkuinen keskilämpötila, ..

kolmas huomio on puolestaan männyn siementuotto, tuo vaatii kahtena peräkkäisenä vuotena vähintään 880 astepäivän lämpösumman,

tuolla on lisäksi mainintaa 5 000 vuotta sitten olleen lämpökauden vaikutuksesta, jolloin mänty kasvoi 100 km pohjoisempana kuin tällä hetkellä. Toisaalta olen lukenut, että tuo tarkoitti noin 300 korkeuseroa puurajassa; se on siis laskeutunut Atlanttisen lämpökauden ajoilta nykyisiin korkeuksiin, ..

seuraavan kuvan Kyynelniemi sijaitsee Vätsärin erämaassa Inarijärven koillispuolella, ..

kirjaan tämän loppukaneetin nyt 11.11.2019: Materiaalia on siis löytynyt tässä välissä lisää ja vaikuttaa tosiaan siltä, että nykyiset ylimpinä sijaitsevat isot/vanhemmat männyt ylä-Lapissa ovat peräisin aikaisemmilta lämpökausilta. Monet ovat peräisin 1750-luvun tienoilla olleesta lämpöpiikistä ja jotkut mitä ilmeisimmin esimerkiksi 1930-luvun lämpimiltä,

nykyisin tuonne ei ole uusia taimia yleensä syntynyt, kun lämpötilat ovat edelleen kylmempiä kuin noina aikoina, ..

Juha Vuorio, oululainen DI ja Oulun kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Myös oman valtuustoryhmänsä (PS) puheenjohtaja.

Lue lisää Juha Vuorion verkkosivuilta osoitteessa https://vuorio.net/ tai Facebookissa ja Twitterissä.

https://www.facebook.com/juha.vuorio.oulu/
https://twitter.com/jjvuorio

Tietoa julkaisijasta

Juha Vuorio

Juha Vuorio

Juha Vuorio, DI, on ehdolla eduskuntaan Oulun vaalipiirissä. Hän on Oulun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen sekä Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsen ja Pohjois-Pohjanmaan piirin 1. varapuheenjohtaja.

Lue lisää Juha Vuorion verkkosivuilta osoitteessa https://vuorio.net/ tai Facebookissa ja Twitterissä.

https://www.facebook.com/juha.vuorio.eduskuntaan/
https://twitter.com/jjvuorio

Kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa