Tuukka Kuru ehdotti, että puheeni tulisi käsitellä ”eurooppalaista taisteluhenkeä”. Kuinka voimme elvyttää sen saman taisteluhengen joka oli meidän esi-isillämme? Mitä tapahtui niille ihmisille, jotka taistelivat aikoinaan niin urheasti hunneja, mongoleja, maureja ja turkkilaisia vastaan? Kuru muistutti minua suomalaisesta sotasankarista, Simo Häyhästä. Pienestä fyysisestä koostaan huolimatta hän kykeni surmaamaan yli 500 neuvostoliittolaista sotilasta talvisodan aikana. Tuukka halusi tietää, mitä näille ihmisille on tapahtunut?
Tuukka, ne samat ihmiset löytyvät tästä huoneesta. Eikä ainoastaan tästä huoneesta, sillä heitä on kaikkialla Euroopassa ja Amerikassa. Me olemme edelleen sotaan kykeneviä ihmisiä. Katso sitä tapaa, jolla kansamme jäsenet taistelevat toisiaan vastaan nyrkkeilykehässä, tai muissa urheilulajeissa. Tiedostakaa se sankarillisuus, jota meidän omat poliisimme ja palomiehemme edustavat. Meillä on edelleen sotilaita, jotka tietävät oikein hyvin, kuinka vastustaja tulee kukistaa. Henkisesti ja fyysisesti me emme eroa niin paljoa Simo Häyhästä, mitä voisi ensi alkuun luulla.
Meidän ongelmamme perustuu meidän omaan moraaliimme. En epäile hetkeäkään, etteikö valkoiset kansakunnat ympäri maailmaa olisi halukkaita taistelemaan kotimaansa puolesta, mikäli ne joutuisivat suoran sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Jos Eurooppaan tulevat siirtolaiset saapuisivat aseet laulaen, he kohtaisivat pian ylivoimaisen vastustajan. Sama asetelma syntyisi meilläkin, jos Meksikon armeija yrittäisi valloittaa Yhdysvallat, eikä heidän miljoonat ylijäämäkansalaisensa.
Valkoiset ihmiset taistelisivat varmasti aseistettuja valloittajia vastaan. Eivät varmaankaan yhtä rohkeasti ja taitavasti kuin Simo Häyhä, mutta taistelisivatpa silti. Se mikä meiltä valkoisilta kansakunnilta uupuu, on halu taistella aseetonta valloittajaa vastaan, vaikkakin heidän valloituksensa lopputulos olisi täysin sama kuin hävityn sodan jälkeen. Aseettoman valloittajan edessä me olemme halvaantuneita. Me otamme heidät sisään, me annamme heille ruuan ja suojan, ja lopulta esittelemme heille meidän omat tyttäremme.
Tämä ei tapahdu siksi, koska emme osaa taistella vastaan. Se tapahtuu siksi, koska olemme kykenemättömiä ajattelemaan. Olemme moraalisesti halvaantuneita. Meiltä ei puutu fyysistä rohkeutta, ainoastaan henkistä rohkeus.
Miksi olemmekaan kokoontuneet tähän konferenssiin tänään?
Me olemme täällä siksi, koska me olemme lojaaleja jäseniä meidän omalle rodullemme. Me haluamme säilyä erillisinä kansakuntina omine ainutlaatuisine ja kauniine kulttuureineen, joita ainoastaan me itse olemme kykeneviä ylläpitämään. Me haluamme kohtalon omiin käsiimme, emmekä luovuttaa sitä muukalaisten käsiin.
Erilaiset ihmiset luovat erilaisia yhteiskuntia, ja me suosimme niitä yhteiskuntia, jotka me olemme itse rakentaneet. Meillä on oikeus olla valkoisia, ja ainoastaan me voimme olla valkoisia. Meidän ei tule koskaan korvautua ulkopuolisilla kansoilla. Me haluamme, että meidät jätetään rauhaan suojattujen rajojen sisäpuolelle, jossa voimme rakentaa kukoistavaa ja omalaatuista tulevaisuutta omille perheillemme ja kansoillemme.
Juuri aiemmin sanomissani asioissa ei pitäisi olla mitään sellaista, jota voitaisiin pitää kiistanalaisena. Se mitä sanoin, on luonnollisin, normaalein ja terveellisin asia maailmassa. Ja silti, modernissa maailmassa, se mitä äsken sanoin on riittävä tuomioon, jonka perusteella olen moraalisesti muita ihmisiä alempiarvoisempi, vihan kyllästämä ja jonka pitäisi vieläpä monen hallituksen mielestä olla pakotettu olemaan hiljaa.
Moni valkoinen ihminen ajattelee nykyään, että se mitä juuri äsken sanoin ei ole ainoastaan virheellinen tulkinta tai tutkimustiedon ymmärtämättömyyttä. He uskovat, että se mitä edustamme on täysin moraalitonta.
Minä itse uskon, että meidän rotumme on ainutlaatuinen siinä suhteessa, miten se määrittelee moraalin. Uskon, että se taipumus, jonka perusteella poliittiset vastustajamme eivät ole ainoastaan väärässä, vaan he ovat käytännössä täysin moraalittomia, esiintyy ainoastaan valkoisissa maissa. Muissa maissa lännen ulkopuolella poliittiset kannanotot voivat vaihdella ulkopolitiikan, talouspolitiikan, uskonnon, yksityisen ja julkisen sektorin perusteella, mutta ainoastaan meillä on taipumus jakaa oman kansamme jäsenet hyviin ja pahoihin heidän mielipiteidensä perusteella. Tämä äärimmäisen moralistinen ajattelutapa alkoi rotuidentiteetistä, ja laajeni sen jälkeen sukupuolten välisiin eroihin, seksuaalisuuteen, kulttuuriin ja muihin vastaaviin asioihin.
Ja koska me olemme rodullisia toisinajattelijoita, me olemme kaikista ”moraalittomimpia” toisinajattelijoita. Mikäli haluamme päästä eroon marginaalistatuksesta ja liittyä julkisiin väittelyihin ja politiikkaan, meidän tulee tehdä aatteestamme moraalinen kysymys. Ihmeellistä kyllä, nykyään valkoiset ihmiset joutuvat tekemään moraalisen kysymyksen omasta olemassaolostaan! Mutta kuinka me teemme sen?
Mielestäni kyseinen keskustelu kannattaa aloittaa muodostamalla yhteyksiä valkoisten omien tavoitteiden ja niiden ei-valkoisten kansojen tavoitteiden välille, jotka valkoiset maat mieltävät pääosin täysin hyväksyttäviksi. Jos saamme muut valkoiset uskomaan, että tavoite säilyä kansakuntana on hyväksytty asia joillekin kansoille, heidän on helpompi havaita myös oman olemassaolomme oikeutus, jopa välttämättömyys.
Otetaan esimerkiksi tiibetiläiset. Tiibet on ollut Kiinan miehityksen alla vuodesta 1950 alkaen, ja tänä aikana Kiinan hallitus on lähettänyt suuria määriä etnisiä kiinalaisia Tiibetiin, tehdäkseen maasta niin kiinalaisen kuin mahdollista. He eivät tietoisesti hävitä tiibetiläisiä, he vain korvaavat sen väestön, tuhoten samalla sen ainutlaatuisen kulttuurin ja riistäen sen ainutlaatuiselta kansalta mahdollisuuden omaan maahan. Tiibetiläiset ovat osoittaneet mieltään, mellakoineet ja ainakin 38 tiibetiläistä munkkia ja nunnaa on polttanut itsensä protestoidakseen Kiinan toimia vastaan.
Yhdysvaltain hallitus on hyvin sympaattinen tiibetiläisiä kohtaan. Vuonna 2007 George W. Bush myönsi kongressin kultaisen mitalin Dalai Lamalle, joka elää tällä hetkellä pakolaisena Intiassa. Tämä ärsytti kiinalaisia, mutta se heijasteli suurta amerikkalaista myötätuntoa ihmisryhmälle, joka haluaa selvitä erillisenä kansakuntana, aivan kuten mekin haluamme.
Samanlainen tilanne on tapahtumassa myös läntisessä Xinjiangin provinssissa, jossa elää uiguureiksi kutsuttu kansa. Kiinalaiset ovat lähettäneet lukuisia siirtolaisaaltoja alueelle, ja uiguurit eivät tätä suostu hyväksymään. Tämän johdosta alueella vaikuttaa Uiguurien itsenäisyysliike. Yhdysvallat ovat esittäneet valituksia Kiinan hallitukselle uiguurien kohtelusta, koska hallituksemme on myötätuntoinen uiguurinationalismia kohtaan.
Me valkoiset olemme erittäin hyviä tuntemaan myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat uhattuina. Valkoiset ihmiset ovat surullisia kuullessaan jonkun erikoisen vähemmistökielen tai vähemmistökulttuurin kadonneen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii navajon kieli. Vuonna 1980 93 % navajoista puhui äidinkielenään navajoa, jota he itse kutsuvat dinen kieleksi. 30 vuotta myöhemmin ainoastaan 50 % navajoista puhui dinea, ja hyvin harva navajonuori oli enää kykenevä puhumaan sitä. Dine on kuihtuva kieli ja hallitus yrittää keksiä keinoja sen elvyttämiseksi.
Amazonin sademetsässä Brasiliassa elää edelleen kivikautisia heimoja, joilla ei ole yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan. Noin 50 vuotta sitten, kun tutkimusmatkailijat kohtasivat kyseisiä heimoja, he yrittivät sivistää näitä itsensä kaltaiseksi. Mutta ei enää. Brasilian valtion virallisen linjauksen mukaan omissa oloissaan elävät metsästäjäkeräilijät tulee jättää rauhaan. Kivikautisilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus elää haluamallaan tavalla, jos se on heidän oma päätös.
Kukaan ei myöskään tule vastustamaan sinua, jos sanot että Papua-Uusi-Guinean asukkailla on oikeus pitää luita nenässään ja eksoottisia ihomaalauksia kehoissaan, sekä ylläpitää muita perinteitään synnyinseuduillaan ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan. Samaa ei kuitenkaan sovi sanoa ranskalaisten tai suomalaisten osalta.
Jos sanot että ranskalaisilla on oikeus säilyttää maansa katolisena ja valkoisena, olet vihanlietsoja. Nykyisen ajattelutavan mukaan Ranskalla ei ole mitään oikeutta pysyä ulkopuolisten vaikutteiden ulkopuolella. Enemmänkin päinvastoin, sillä kaikilla maailman ihmisillä nähdään olevan oikeus muuttaa kyseiseen maahan.
Tämä on hämmästyttävää. Todella hämmästyttävää. En saa päähäni yhtään asiaa, mitä uusiguinealaiset olisivat edistäneet tässä maailmassa, ja silti heidän elämäntapansa on täysin turvattu tulevaisuutta ajatellen. Valkoiset kansakunnat, joiden vaikutus maailman kehitykseen on ilmiömäinen, elävät taasen jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Älkää ymmärtäkö minua väärin.
Kaksoisstandardi ei voisi olla selvempi: ei-valkoiset kansat voivat ylläpitää enemmistöasemaansa omissa maissaan, kuin myös heidän oman kulttuurinsa. Se on täysin hyväksyttyä Korealle, Ghanalle, Pakistanille, Paraguaylle, mutta entäs Australia? Ei missään nimessä. Kanada? Ei tietenkään. Entä yksikään eurooppalainen valtio? Sehän olisi puhdasta natsismia.
Kysymys ei koske pelkästään kulttuuria. On selvää, että mikäli valkoiset maat täyttyvät ei-valkoisilla kansoilla, maan kulttuuri ei ole ainoa joka tuhoutuu, vaan valkoiset geenit sen mukana. Aikoinaan kaikki ymmärsivät, että suurin osa valkoisista haluaa saada valkoisia lapsia ja valkoisia lapsenlapsia. Mutta ei enää. Jokainen, joka haluaa rotulinjansa jatkuvan, on vihanlietsoja, ainakin niin kauan kun sen haluaja on valkoinen. Poikkeuksia tästä ovat ei-valkoiset ja juutalaiset. Mutta ei-juutalaisille valkoisille halu säilyttää heidän oma heimonsa ja sen sisältämät geenit on kaikkinensa anteeksiantamaton viharikos. Miksi se on väärin ainoastaan meille?
On sinänsä outoa, että kun puhumme eläimistä, suhtautumisemme on täysin toinen. Eläinkunnan suhteen on kaikkinensa hienoa ja moraalista säilyttää mahdollisimman monia eri rotuja ja alalajeja. Otetaan esimerkiksi Kuuban alligaattori, joka on Amerikassa asuvan alligaattorin sukulainen. Kuuban alligaattorit lisääntyvät tällä hetkellä amerikkalaisten alligaattoreiden kanssa ja tämän vuoksi kuubalaisten alligaattoreiden määrä vähenee niiden sulautuessa osaksi suurempaa amerikkalaisten alligaattoreiden joukkoa. Kuubalaisten alligaattoreiden sukupuutto on todellinen uhka. Kuten eräs tiedemies asiaa kommentoi ”pahimmassa tapauksessa yksi krokotiilien alalaji uhkaa aiheuttaa toisen alalajin sukupuuton”. Tiedemiehet pohtivat kuumeisesti keinoja estääkseen tämän tragedian tapahtumisen. Ainoa keino uhan poistamiseksi löytyi alligaattoripopulaatioiden segregaatiosta ja niiden elinalueiden rajojen sulkemisesta!
Yhdysvaltain hallitus on huolestunut sen kaltaisten lajien olemassaolosta, joista et ole ennen kuullutkaan, kuten Kretschmarrin kovakuoriainen tai kuusisammalhämähäkki. Jos ostat itsellesi maata, ja yksi näistä harvinaisista otuksista ilmaantuu paikalle, sinulla ei välttämättä ole lupaa rakentaa kyseiselle tontille. Sinun tulee antaa kyseisille eläimille oikeus elää rauhassa omalla alueellaan. He ansaitsevat oman ”etnovaltion” turvatuilla rajoilla.
Entä sitten valkoiset ihmiset? Me olemme pieni vähemmistö maailman ihmisistä, vain 7 tai 8 prosenttia kaikista. Mutta jokainen, joka sanoo, että meidän tulisi ajatella pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymiä valkoisille kansoille on joko hullu tai valkoisen ylivallan kannattaja. Joten, miksi meidän tulisi edes välittää valkoisten olemassaolosta? Tuohon kysymykseen ei pitäisi joutua edes vastaamaan. Jos navajojen lukumäärä on laskemassa ja he ovat kadottamassa kulttuuriaan, kukaan ei kehtaa sanoa, etteikö heillä olisi oikeutta tehdä jotain asian eteen. Kukaan ei kysy navajolta ”Miksi sinä välität oman kansasi selviämisestä? Katoa vain pois, kukaan ei kaipaa teitä!”. Jos valkoinen kysyisi tuota navajolta kyseiseen äänensävyyn, se olisi käsittämättömän rasistista. Valkoisten kansojen kohdalla asia on täysin päinvastoin. Mikäli he haluavat selviytyä, se on käsittämättömän rasistista. Logiikka on täysin sekava.
Yritetään nähdä asia hieman eri näkökulmasta. Latinoiden määrä kasvaa tällä hetkellä äärimmäisen nopeasti Yhdysvalloissa. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän kielensä, kulttuurinsa, verilinjansa, perintönsä ja toiveensa ovat saavuttamassa koko ajan suurempaa valtaa ja he saattavatkin lopulta hallita koko Amerikkaa. Latinot haluavat tätä, sillä he yrittävät jatkuvasti muuttaa lakeja ja käytännön politiikkaa niin, että se kasvattaa heidän lukumääräänsä entisestään. Tätä pidetään yleisesti terveen kansallisen ylpeyden heijastumana.
Mutta jos valkoiset yrittävät hidastaa tätä kehitystä, ja he haluavat pysyä enemmistönä omassa maassaan, sitä pidetään vihan ja suvaitsemattomuuden osoituksena. Miksi? Kyseinen kehitys on täysin symmetristä. Latinoiden suhteellisen osuuden noustessa valkoisten suhteellinen osuus laskee. Miksi on oikein, että latinot ylpeilevät omilla saavutuksillaan, mutta väärin, mikäli valkoiset pahoittelevat omia menetyksiään?
Mitä jos valkoiset valuisivat massoittain Meksikoon, tai mihin tahansa muuhun ei-valkoiseen maahan muuttaen kyseisten maiden väestörakennetta ja kulttuuria pysyvästi? Ne täysin samat ihmiset, jotka kannattavat valkoisten korvaamista latinoilla, kutsuisivat kyseistä toimenpidettä uuskolonialismiksi ja kulttuuri-imperialismiksi. Miksi tämä kaksoisstandardi? Kysymys vaatii vastauksen.
Sama kehitys tapahtuu tällä hetkellä Euroopassa muslimeiden toimesta. He tulevat niin suurena joukkona, että lopputuloksena voidaan pitää täydellistä valloitusta. Väestöllisesti, kulttuurillisesti, uskonnollisesti ja lopulta poliittisesti. Miksi heidän valloituksensa on moraalisesti hyväksyttävää, mutta halu suojella Eurooppaa muukalaisilta on väärin?
Ehkäpä joku teistä on kuullut William F. Buckleystä. Hän perusti National Review -nimisen sanomalehden ja häntä pidetään yleisesti modernin konservatiiviliikehdinnän isänä. 1960-luvulla Buckley kirjoitti, että valkoisten hegemoniaan tähtäävä maahanmuuttopolitiikka ei vaadi mitään erillistä oikeutusta. Se, mikä oli totta 50 vuotta sitten, on totta tänäkin päivänä. Halumme säilyttää omat maamme muuttumattomina ei vaadi mitään erillistä oikeutusta keneltäkään.
Tästä syystä, 50 vuotta sitten, Buckley ei kehittänyt valkoisten olemassaololle mitään erillistä oikeutusta, niin kuin ei tehnyt kukaan muukaan. Tämä on myös iso osa nykyistä ongelmaa. Valkoiset eivät koskaan kehittäneet moraalisia perusteita oman olemassaolonsa perustelemiseksi. Satojen ja tuhansien vuosien ajan valkoisten, kuten minkään muunkaan kansan, ei tarvinnut tehdä niin. Heille selviytyminen oli täysin itseisarvo.
Nykyään, koska me emme aiemmin kehittäneet olemassaolollemme mitään oikeutuksia, me joudumme elämään todellisuudessa ilman testattuja ideoita ja argumentteja, joista voisimme johtaa kyseisen oikeutuksen. Monilla valkoisilla on voimakas aavistus siitä, mitä on tapahtumassa, mutta heillä ei ole sanoja kyseisen huolen ilmaisuun. Ilman sanoja, ilman moraalisia perusteita, valkoiset eivät kykene toimintaan.
On yhtä tärkeää selittää valkoisille, miksi heillä on oikeus tulevaisuuteen, kuin kertoa heille, miksi eläminen on parempaa kuin kuoleminen. Tämä on kaikkinensa yllättävä ja käsittämätön ongelma, jonka joudumme kohtaamaan. Me elämme maailmassa, jossa me joudumme perustelemaan oikeuden omaan olemassaoloomme ja heti kun me yritämme perustella sitä, meitä kutsutaan vihaajiksi tai hulluiksi, yleensä yhtä aikaa.
Tämä kaikki tapahtuu ilman ennakkotapauksia, sillä me olemme ainoita ihmisiä historiassa jotka joutuvat kohtaamaan tämän dilemman. Joten, miksi juuri me? Tähän on olemassa kaksi syytä. Ensinnäkin siirtolaisuuden synnyttämä draama vaikuttaa tälläkin hetkellä maissamme. Valkoiset ihmiset rakensivat kaikista toimivimmat ja rikkaimmat yhteiskunnat kaikista maailman kansoista. Tämän takia kehitysmaissa asuvat ihmiset haluavat elää juuri meidän maissamme. Jos eläisimme maakuopissa, kukaan ei haluaisi tulla maihimme. Ja kun maahan saapuvien kehitysmaalaisten määrä kasvaa tarpeeksi suureksi, he näkevät mahdollisuuden vallan kaappaamiseen. He näkevät, että olemme henkisesti antautuneita, ja valmiita antamaan maamme muukalaisten hallintaan.
On olemassa myös muita mukavia paikkoja elää, kuten Itä-Aasiassa. Japanilaiset ja korealaiset ovat rakentaneet toimivia ja hyvinvoivia yhteiskuntia, ja maailmasta löytyy miljoonia kehitysmaalaisia, jotka olisivat innoissaan muuttamassa kyseisiin maihin. Mutta japanilaiset sanovat ei. Heillä on idyllinen ja vanhanaikainen ajatus siitä, että Japanin tulee pysyä japanilaisena.
Tämä on toinen syy miksi kaikki kiistely nationalismista, rasismista ja xenofobiasta käydään meidän maissamme. Meidän kanssa on mukava elää ja toisin kuin meitä älykkäämmät itäaasialaiset, me olemme päästäneet muukalaisia maihimme miljoonakaupalla. Joten, jälleen kerran, miksi juuri me? Miksi niistä kahdesta rodusta, jotka ovat kyenneet rakentamaan hyvin toimivia yhteiskuntia, ainoastaan me koemme omasta maastamme luopumisen olevan jonkinlainen hyve?
Se johtuu siitä, että me olemme ainutlaatuisen kyvykkäitä empatiaan, joka näkyy läntisen sivistyksen kulmakivissä. Yksiavioisuus, laillisuusperiaate, sananvapaus, yksi mies – yksi ääni, sukupuolten välinen yhdenvertaisuus, reilu kilpailu, hyväntekeväisyyden vahva perinne ja vapaaehtoistyö, kunnioitus luontoa ja sen eläimiä kohtaan.
Tämä erottaa valkoiset muista roduista ja tekee meistä aivan ainutlaatuisella tavalla haavoittuvia. Ei-valkoiset ovat tältä osin erilaisia. Latinot, afrikkalaiset ja aasialaiset eivät omaa mitään tarvetta perustella heidän suorittamaa Amerikan valloitustaan. Heidän ei tarvitse perustella sitä, miksi he haluavat kasvattaa omaa lukumääräänsä valkoisten kustannuksella. He tietävät tarkalleen mikä on hyväksi heille, ja se on ainoa asia minkä heidän tarvitsee tietää.
Sama asia on havaittavissa myös Eurooppaan saapuvissa kehitysmaalaisissa. He eivät tarvitse mitään oikeutusta valloitukselleen. Miettikääpä niitä lähemmäs kahta miljoonaa muslimia, jotka saapuivat pakolaiskriisin aikana Eurooppaan vuonna 2015 ja sen jälkeen. Kuinka moni heistä on sanonut ”kiitos”? Onko kukaan heistä ikinä ilmaissut julkisesti kiitollisuuttaan saamastaan ruuasta, suojasta, terveydenhoidosta, kielikursseista tai työvalmennuksista? Tekevätkö he mitään vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä lähiöissään? Auttavatko he vapaaehtoisesti ketään kunnan palvelukeskuksissa? Eivät ainakaan siten, että minä olisin tästä tietoinen.
Sen sijasta he valittavat ruuasta, he valittavat asumuksistaan, he mellakoivat koska heidän hakemuksiaan ei käsitellä tarpeeksi nopeasti. Ja sen jälkeen, kun heidät on päästetty osaksi eurooppalaisia yhteiskuntia, monet heistä hylkäävät valkoisen miehen lait, raiskaavat heidän naisensa ja sylkevät heidän kulttuurin ja uskonnon päälle. Kun he katsovat eurooppalaisia, he eivät näe vieraanvaraisuutta. He näkevät heikkouden.
He näkevät ainoastaan luonnottomia, säälittäviä ihmisiä joilla ei ole sisua suojella heidän omaa syntymäoikeuttaan. He halveksivat meitä, eivätkä tunne huonoa omatuntoa kaapatessaan kaiken minkä he pystyvät. Eivät edes silloin, kun se tapahtuu meidän omalle maalle ja meidän omalle kulttuurille.
Kukaan ei ole ikinä vaatinut heitä olemaan kiitollisia. Sen sijaan eurooppalaisia syytetään mitä kauheimmalla vimmalla, mikäli he ehdottavat edes pientä myötätuntoa heidän omaa maatansa ja kulttuuriansa kohtaan.
Meidän moraalimme, meidän epätavallisen suuri empaattisuus, on käännetty täysin ylösalaisin. Se on muokattu toimimaan meidän omaa olemassaoloamme vastaan. Me olemme historian ensimmäiset ihmiset, jotka on riisuttu aseista ja tuomittu mahdolliseen tuhoutumiseen meidän omien hyveidemme takia. Meidän antamamme arvostus toisten tarpeille ja oikeuksille mahdollisti länsimaisen sivilisaation syntymisen, jonka kulmakiviä ovat avoimuus ja yhteisön korkea sisäinen luottamus. Se missä teimme virheen, oli tämän luottamuksen ja avoimuuden laajentaminen myös niille ihmisille, jotka eivät ole meidän perheemme jäseniä, jotka eivät jaa meidän perintöämme ja jotka eivät halua, eivätkä kykene olemaan kuten me, mutta jotka haluavat riistää sen, mitä meillä valkoisilla on.
Me kykenemme selviämään vain silloin, jos saamme taivuteltua muut valkoiset uskomaan että meidän olemassaolomme on moraalista, eikä meidän olemassaolon varmistaminen vaadi muiden väestöryhmien sortamista. Meidän tulee hävittää tämä kieroutunut versio länsimaisesta moraalista, joka antaa muille mahdollisuuden viedä sen mitä meillä on, mutta joka ei anna meille mahdollisuutta itsepuolustukseen.
Jotta voisimme vakuuttaa valkoisille tämän päämäärän oikeellisuudesta, meidän pitää todistaa ettemme halua mitään pahaa muille kansoille, emmekä halua itsellemme mitään sellaista, mitä me emme olisi valmiita antamaan muille kansoille. Me haluamme, että kaikki maailman kansat voisivat rakentaa vahvoja yhteiskuntia, jotka ovat uskollisia heidän omille traditioilleen ja jotka kykenevät tuomaan esiin kansojen parhaat puolet itsestään, ilman että heitä pakotetaan elämään rinnakkain muukalaisten kanssa, jotka pyrkivät jatkuvasti juonittelemaan itselleen yhteiskunnallista asemaa joka ei todellisuudessa sovi kenellekään.
Kun olemme saaneet vakuutettua valkoiset siitä, että on moraalista, suorastaan äärimmäisen moraalista, puolustaa oman kansansa elämäntapaa, he tulevat näyttämään esi-isiensä taisteluhengen. He tulevat taistelemaan lännen, kuin myös heidän kansansa, kotimaidensa ja kulttuurinsa puolesta. Kun otetaan huomioon valkoisten vähäinen määrä maailman väestöstä, panoksena on tällä hetkellä vain ja ainoastaan oma olemassaolomme. Tämän vuoksi meidän kamppailumme on, uskoakseni, jaloin asia minkä ihminen voi omalle kansalleen tehdä. Askel askeleelta, niin Amerikassa kuin Euroopassakin, me olemme heräämässä siihen kriisiin, joka on ympärillämme. Mutta monet valkoisista eivät tule koskaan liittymään meihin, ennen kun he uskovat, että päämäärämme on oikeutettu, ja se on moraalinen.
Meidän ei tulisi ikinä joutua vakuuttamaan kenellekään, että selviytymisemme on moraalista, mutta näinä pahoina aikoina se on meidän velvollisuutemme. Meillä on velvollisuus esi-isiämme ja tulevia sukupolvia kohtaan. Lännen miehet ja naiset, veljeni, siskoni, minä tiedän, että te ette epäonnistu tässä pyhässä tehtävässä, ettekä pyri välttelemään pyhää velvollisuuttanne. Meidän tulevaisuutemme elää teidän käsissänne ja minä tiedän, että te ette epäonnistu. Tämä on teidän mahdollisuutenne suuruuteen.
Te taistelette, ja me voitamme.
