Suomalaisessa keskustelussa vallitsee erikoinen kaksoisstandardi. Itsepuolustustaitoa pidetään hyvänä asiana, ja silloin tällöin poliisi tai muut tahot julkaisevat oppaita tai videoita siitä, kuinka puolustautua esimerkiksi päällekarkaukselta tai raiskaukselta. Kuitenkin heti kun mukaan tulevat ampuma-aseet (jatkossa: pyssyt), kriteerit taianomaisesti muuttuvat ja asiaa aletaan äänekkäästi vastustaa.
Eikö kuitenkin ampuma-ase ole verrattavissa itsepuolustustaitoon? Kumpaakin voi käyttää yhtäläisesti joko puolusta(utu)miseen tai aiheettomaan hyökkäykseen. Rikolliset voivat harjoitella kamppailulajeja siinä missä lainkuuliaiset kansalaisetkin, kun taas rikosrekisteri vaikeuttaa laillisen pyssyn hankkimista. Tähän liittyy myös sellainen tärkeä pointti, että aselaithan eivät tavoita laittomia aseita – ne tavoittavat vain lailliset aseet. Niinpä vaikeuttamalla laillisen pyssyn hankkimista poistetaan se pyssyn hankkimiseen liittyvä helppousetu, joka ei-rikollisella olisi rikolliseen nähden.
Suomeksi: aselakien tiukentaminen heikentää pelkästään ei-rikollisten suhteellista asemaa; laittomia aseita käyttävien rikollisten tilannetta se ei vaikeuta.
Pyssyillä on toki suurempi tuhopotentiaali kuin kamppailulajeilla, mutta kolikon toisena puolena on, että niillä on samalla myös suurempi suojelupotentiaali. Äskettäin Texasissa pyssymies joukkomurhasi rynnäkkökiväärillä ampuen peräti 26 ihmistä. Ties miten monta uhria enemmän olisi vielä tullut, ellei ponteva naapurin setä olisi tarttunut omaan pyssyynsä ja tullut ulos ampumaan kohti joukkomurhaajaa.
On sanomattakin selvää, että pelkkään kamppailulajiin tukeutuva naapurin setä ei taatusti olisi tehnyt yhtään mitään lopettaakseen verilöylyn. Vapaat aselait siis voivat pelastaa ihmishenkiä, kun taas tiukat aselait eivät pelasta ihmishenkiä. Nimittäin niin kauan kuin laittomia aseita sekä väkivalta- ja henkirikollisuutta esiintyy, ihmiset voivat tehokkaimmin puolustaa itseään ja toisiaan omistamalla laillisia aseita.
”Texasin aselait ovat hyvin vapaamielisiä. Aseiden kantamista julkisella paikalla ei erikseen kielletä. Useimmista kotitalouksista löytyy vähintään yksi ase, mutta yleensä niitä on enemmän. Yhteisön näkemyksiin saattaa vaikuttaa se, että kirkkoammuskelu päättyi paikallisen mieshenkilön tultua paikalle oman aseensa kanssa, jolla hän haavoitti ampujaa. Asukkaiden mielestä verilöyly olisi voitu estää, mikäli kirkossa olijoilla olisi ollut omat aseet mukanaan, kertoo lehti.” (Iltalehti 8.1.2017)
Asukkaiden näkemys on oikea: hyökkääjä olisi tietenkin ammuttu, ennen kuin hän olisi ehtinyt tappaa montakaan ihmistä. Kymmeniä ihmishenkiä olisi säästetty.
Joukkomurhaaja ei olisi saanut laillista asetta hankittua, mikäli hänen perheväkivaltatuomionsa olisi kirjattu järjestelmään – jostain syystä niin ei kuitenkaan ollut tehty. Aselait ovat siis jo tuolta osin kunnossa: laillista pyssyä ei rikollisen kuuluisi saada haltuunsa. Epäilemättä hän olisi joka tapauksessa hankkinut jostain sitten laittomasti pyssyn toteuttaakseen suunnitelmansa.
Pyssy on vain yksi itsepuolustusväline muiden joukossa. Tiedetään Suomenkin oikeuslaitoksen katsoneen hyökkääjän ampumisen hätävarjeluksi. Kun keskustellaan turvallisuudesta ja itsepuolustuksesta, on sovellettava yksiä ja samoja kriteerejä, puhutaanpa sitten aseettomasta kamppailulajista, aseellisesta kamppailulajista tai ampumisesta. Muuten keskustelu on älyllisesti epärehellistä.
