Blogit

Kertauksen vuoksi: Kittilän kriisi

Tätä kirjoittaessa 5.12. YLE uutisoi Kittilä-oikeudenkäyntien jatkuvan hovioikeudessa. Asianosaisena, siis syytettynä jonka puoli asiasta on uutisoitu kovin puutteellisesti, koen tarvetta kerrata kaikille mistä tässä kaikessa on oikein kysymys.

Tämä tapaus nousi otsikoihin, kun Levin hissiyhtiön hissihankinnoissa uutisoitiin olevan ”epäselvyyksiä”. Tuolloin osa hissien hallituksesta, muun muassa nyt valehtelun vuoksi eronnut entinen pääministeri Antti Rinne, oli ajamassa hissiyhtiön toimitusjohtajaa pois asemastaan näiden ”epäselvyyksien” vuoksi. Enemmän Rinteen roolista voi lukea aikansa uutisoinnista. Hissien toimitusjohtajaa, Jouni Palosaarta, kohtaan aiottiin tehdä rikosilmoitus joka tehtiinkin ja joka ei johtanut mihinkään – Palosaari voitti ja rikosilmoitus oli siis perätön.

Osana tuota tapahtumaketjua Kittilän silloinen kunnanjohtaja, Anna Mäkelä, teki kyseisen rikosilmoituksen kunnan nimissä. Tästä hän ei kertonut edes kunnanhallitukselle kuin vasta jälkeenpäin. Kunnanjohtaja siis teki aiheettoman rikosilmoituksen kunnan suurimman konserniyhtiön toimitusjohtajasta kertomatta aikeestaan etukäteen kunnan johtaville luottamushenkilöille.

Jo aiemmin Anna Mäkelä oli osoittanut täydellistä välinpitämättömyyttä, jopa ylenkatsovaa asennetta kuntalaisten valitsemia valtuutettuja kohtaan. Minua sieppasi pahimmin se, että esimerkiksi kunnan budjetista ei saatu kunnolla tietoa ennen kuin se oli kunnanhallituksen pöydällä. Luottamushenkilöillä ei ollut mitään oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa kunnan budjettiin – maallikko ei voi parissa viikossa räjäyttää budjettia auki ja tehdä kokonaisvaltaista vastaesitystä. Kittilä oli täysin virkamiesvaltainen. Muissakin asioissa Mäkelä mieluusti sivuutti luottamushenkilöt.

Anna Mäkelän erottaminen

Levin hissien jupakka oli ”pisara joka katkaisi kamelin selän” ja siksi minäkin laitoin nimeni aloitteeseen, jonka tarkoituksena oli perustaa tilapäinen valiokunta selvittämään, vallitseeko kunnanvaltuuston ja kunnanjohtajan välillä luottamuspula. Tämän valiokunnan tehdessä työtään Kittilän silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja hyllytti kunnanhallituksen hetkeksi ja Anna Mäkelä mm. käytti kuntalaisten palveluita koskevaan tiedottamiseen tarkoitettua kuntatiedotetta valtuutettujen mustamaalaamiseen. Kun olisi ollut aika sovitella, Mäkelä alkoi mustamaalata ja jarruttaa. Lopulta hänet erotettiin murskaavalla enemmistöllä valtuuston kokouksessa.

Mäkelän erottamispäätöksessä oli kuitenkin hallinnollinen virhe – kuulemisvirhe. Hallinto-oikeuden mukaan Mäkelää olisi pitänyt kuulla mm. valtuustossa tehdystä esityksestä. Tästä Mäkelää tukeva Suomen Kuvalehti rakensi termin ”laiton erottaminen”. Kuulemisvirhe todettiin hallinto-oikeuden puolella ja kunta teki Mäkelän kanssa erosopimuksen. Tämän tien pitäisi nyt olla siis kuljettu.

Mutta ei. Kuulemisvirheestä, siis hallinto-oikeudellisesta asiasta, alettiin Suomen Kuvalehden johtamana luoda rikosoikeudellista tapausta. Ikään kuin valtuutetut olisivat ilkeyttään tehneet kuulemisvirheen sisältävän päätöksen. Kuulostaako hullulta? Niin se onkin. Tätä rikosasiaa puitiin käräjillä, ja kaikki Mäkelän erottamisen puolesta toimineet vapautettiin kaikista syytteistä. Syyttäjät valittivat päätöksestä hovioikeuteen, ja ruljanssi alkaa taas.

Lex Kittilä, eli hyllyttämislaki

Jotta juttu tulisi vielä sekavammaksi, oli tietysti valtakunnan tason poliitikkojenkin laitettava sormensa mukaan peliin. Eduskunnassa säädettiin kuntalain muutos, ns. Lex Kittilä. Sen mukaan virkarikossyytteessä olevat kunnanvaltuutetut voidaan hyllyttää joko kyseisen kunnan kunnanvaltuuston tai viimeistään ministeriön päätöksellä luottamustoimestaan lainvoimaiseen tuomioon asti.

Kittilän kunnanvaltuusto päätti, että valtuutettuja ei hyllytetä, vaan että he eivät saa osallistua päätöksentekoon Anna Mäkelän erottamista koskevassa asiassa – tuohon aikaan kyse oli enää lähinnä erosopimuksesta äänestämisestä. Ministeriö asetti selvitystyöryhmän, jota johti Antti Rantakokko. Työryhmä kuuli kunnanvaltuutettuja ja esitti sitten kaikkien hyllyttämistä. Esityksessä on hyllytettävien sanomisia käytetty näitä itseään vastaan häivyttämällä toimija. Esimerkiksi itse sanoin olevani tämän tapauksen vuoksi väsynyt, ja tarkoitin tietysti sitä, että minua väsyttää mm. valtion jatkuva sorkkiminen kunnan asioihin, joka muuten aiheutti valtavasti työtä ja hukkasi kaikkien aikaa. Työryhmä sitten esitti hyllyttämisperusteeksi, että porukka väsyy siellä. Työryhmä ei tehnyt kuulemisista muistiota. Hauskaa on, että Mäkelän ja kunnanvaltuuston välistä luottamusta pohtinutta tilapäistä valiokuntaa syytettiin puutteellisesta muistionpidosta, ja valtion oma lynkkausporukka ei pitänyt muistiota lainkaan – ja kuittasi muuten touhuistaan kymmenien tuhansien palkkion. Olen joskus miettinyt, että häpeääköhän se sakki edes tekemisiään. Mutta eiväthän Suomen herrat osaa hävetä.

Kittilän kunnanvaltuusto pysyi edelleen kannassaan, meitä ei hyllytetty muusta kuin Mäkelää koskevien asioiden hoidosta. Siihen ei ministeriö tyytynyt, ja meidät hyllytettiin luottamustoimista, joihin kuntalaiset ovat meidät valinneet. Valitimme tietysti päätöksestä. Hallinto-oikeus päätti kumota hyllytyspäätöksen 10 luottamushenkilön, myös minun, osalta. Ministeriö valitti päätöksestä ja hyllytykseni jatkuu korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn asti. Näin siis on kansalaisoikeuksia vähennetty joukolta ihmisiä, jotka on käräjillä todettu syyttömiksi. Irvokkainta tässä on se, että päätös tehtiin kunnan päätöksenteon pelastamiseksi tai jotain. Nyt hyvin pieni määrä ihmisiä juoksee kieli vyön alla usean eri lautakunnan kokouksissa ja palaa loppuun. Tämäkö päätöksentekoa parantaa?

Miksi kaikki ovat hiljaa?

Usein mietin, miksi tämä ei kiinnosta ketään. Etelässä Suomen Kuvalehden rötösherratarina meni hyvin kaupaksi, koska lappilaiset ajatellaan sisäsiittoisiksi kepulaisiksi. Moni ei huomaa ajattelunsa ilmeistä virhettä: jos melkein kolmekymmentä menettää luottamuksen yhteen, yleensä vika ei ole missään muualla kuin siinä yhdessä, joka toisten luottamuksen menetti.

Lex Kittilällä on myös mahdollisia hyvin kauaskantoisia seurauksia, kuten myös käräjäprosessilla. Mikäli Suomi todella toimii näin, yleistyy Suomen kunnissa rikosilmoitusten tehtailu. Vähemmistö voi saada kunnan sekaisin tekemällä ministeriön mieleisen rikosilmoituksen ja toivoa, että asia johtaisi käräjäsaliin saakka. Samoin tämä hyllyttäminen on yleisen oikeustajun vastainen: rangaista ei pitäisi voida niitä, joita ei ole mistään tuomittu. Syyttömyysolettama siis.

Loppuun vielä lyhyt koonti tämän tapauksen eri haaroista:

1. Anna Mäkelän erottaminen

Tämä rönsy on jo katkennut. Anna Mäkelä ei ole enää Kittilän kunnanjohtaja

2. Oikeusprosessi Kittilän valtuutettuja vastaan

Käräjäoikeus totesi kaikki syytetyt syyttömiksi. Syyttäjät valittivat tästä hovioikeuteen, ja valittavat hävitessään varmasti vielä korkeimpaankin oikeuteen. He tekivät jo käräjäprosessilla valtiolle miljoonan euron kustannukset.

3. Valtuutettujen hyllyttäminen

Syytetyt, käräjillä syyttömiksi todetut valtuutetut ja muut luottamushenkilöt eivät edelleenkään voi osallistua päätöksentekoon. Ministeriö teki hyllytyspäätöksen, josta valitettiin, ja hallinto-oikeus kumosi hyllyttämispäätöksen 10 luottamushenkilön osalta. Ministeriö taas valitti tästä tehdäkseen pitempään kiusaa, ja nyt odotellaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.

Anteeksi että totean näin itsenäisyyspäivän tienoilla, mutta tätä tapausta ajatellessa hiipii joskus mieleeni, että Suomesta on tulossa aika paska maa. Suonette sen minulle ja jos ette, niin minkäs sille. Asialle tarttis tehrä jotain, ennen kuin pahenee.

Akseli Erkkilä

Kunnanvaltuutettu (Kittilän Kuntalaislista)

  • 77
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement