Blogit

Lännen romahdus

Kuva Wallscover.com

Huolimatta sotilasliitto Naton hybridivaikuttamisesta, lännen globalistien valtakeskukset ovat parasta aikaa kaaoksen keskellä. Washington, Lontoo ja Pariisi, kolme lännen imperiumin pääkaupunkia, ovat tänä päivänä hallintosulun alla, romahduksen partaalla, tai omien kansalaistensa mellakoinnin kohteena, kirjoittaa George Galloway.

Ja oikeassahan mies on. Yhdysvaltojen hallinto on ollut osittain suljettuna jo useita viikkoja sisäpoliittisista syistä. Rahoja Trumpin äänestäjilleen lupaamaan Meksikon rajamuuriin ei meinaa irrota. Presidentti Trump on sanonut, että sulku voi kestää pitkän aikaa. Nykyinen sulku on pisin sitten vuoden 2013, jolloin hallinto oli osittain suljettuna 16 päivää. Edustajainhuoneen demokraattienemmistö haluaisi jo syyttää Trumpia virkavirheestä ja erottaa hänet tehtävistään.

Vaikka vanha sotajuhta James ”hullu koira” Mattis otti ja erosi, todellinen ”hullu koira”, neokonservatiivi John Bolton, on avoimesti uhmannut presidentti Trumpin päätöstä vetäytyä Syyriasta; mursuviiksi on juonitellut Israelin pääministeri Netanjahun kanssa sillä seurauksella, että Turkin presidentti Erdoğan on raivoissaan ja suunnittelee vastatoimia Venäjän ja Iranin kanssa.

Galloway aprikoi, kauanko Trump vielä pysyy presidenttinä, mutta ottaen huomioon että hänen seuraajansa olisi varapresidentti Mike Pence, presidentti Nixonin ajan satiiri on ehkä oikeassa. Siinä Nixon viittaa takanaan seisovaan varapresidentti Spiro Agnew’hyn: ”Kukaan ei yritä ampua minua, kun tämä kaveri olisi seuraavana jonossa”. Mainittakoon, että Agnew joutui eroamaan varapresidentin tehtävistään ennen presidentti Nixonin eroa veropetoksen vuoksi.

Lontoossa, brittien pääministeri Theresa May on jo poliittinen ruumis. Britannian EU-ero on yhä epäselvyyksien peitossa, mutta astuu silti voimaan maaliskuussa. Parlamentin ulkopuolella on jo väkivaltaista liikehdintää. Ennenaikaisia vaaleja ei kuitenkaan haluta pitää, koska valtaan voisi nousta työväenpuolueen veteraani Jeremy Corbyn, jonka valtakoneisto näkisi mieluummin pidätettynä, jos somesotaa oppositiota vastaan käyvää Integrity Initiative-ajatuspajaa on uskominen. Kova brexit häämöttää, Lontoon silta sortuu kai.

Ranskassa, Elyséen presidentinpalatsista on tullut Macronin Bastiljin vankila, eikä olisi ihme, jos väkijoukko tunkeutuisi vielä sinnekin. Viime viikolla yksi Macronin hallituksen tiedottajista joutui pakenemaan maan sisäministeriöstä, kun keltaliivit löivät ministeriön portin sisään ja tunkeutuivat rakennukseen. Olosuhteet, jotka Macron halusi saada Syyrian Damaskokseen, ovatkin nyt arkipäivää Ranskan tasavallassa. Jo kahdeksan viikkoa ovat erilaiset poliittiset ja epäpoliittiset mielenosoittajat vaatineet Macronin eroa väkivaltaisiksikin yltyneissä mellakoissa.

EU- ja Nato-maa Italian sisäministeri Matteo Salvini puolusti Ranskan keltaliivejä, jotka vastustavat ”omaa kansaansa vastaan hallitsevaa presidenttiä”. Salvini yrittää myös luoda EU:n sisälle liittoumaa eurokriittisistä puolueista, jotta he voisivat kaapata vallan federalisteilta. Tässä lisää päänvaivaa euroeliitille ja heidän ylikansallisille taustavoimilleen talousmaailmassa. Joko Salvini pian joutuu ”onnettomuuteen”, vai syntyykö Eurooppaan uusi valta-akseli?

Lauantaina, mammuttimainen mielenosoitus käynnistyy Lontoossa, ja esittää samoja vaatimuksia Britannian hallitukselle kuin keltaliivit Ranskassa. ”Keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus”, kuten William Butler Yeatsin runossa sanotaan. Moskova ja Peking voivat seurata sivusta ja luoda omia tulevaisuudensuunnitelmiaan. Historia ei päättynytkään läntisen liberalismin voittoon: autoritäärinen avaruusnationalismi euraasialaisilla ominaispiirteillä näyttää olevan tulevaisuuden trendi. Vielä kun Euroopan nativistit ehtisivät tähtilaivueeseen mukaan.

Kohtalomme on elää tänä ristiriitaisena, levottomana aikana, jota italialainen filosofi Antonio Gramsci kuvasi ”seisauksena” ja ”väliaikana”. Gramscin mukaan välitila syntyy kun ”vanha maailma on kuolemassa, mutta uusi ei ole vielä syntynyt”. ”Ellemme ole varovaisia, elämme kohta hirviöiden aikaa”, mukailee myös Galloway Gramscin ajatuksia.