Venäjällä on julistettu ostittainen liikekannallepano. Uutisten mukaan asiassa on ryssitty kunnolla.
Sosiaalisissa, ei sosialistisissa medioissa, liikkuvien videoiden innoittamana päätin kirjoittaa venäläisille isänmaallisen laulun. Laulua voi laulaa Sotilaspoika-kappaleen sävelellä. Koska tavat ovat erilaiset, laulu on lokalisoitu mukailemaan paikallisia tapoja sekä liikekannallepanoon liittyviä tapahtumia.
Mun isoisäin oli sotamies ja vanha, raihnaskin,
Jo kuuskytviisvuotisna Putin kutsui rivihin.
Tiens’ aina kulki kapakkaan,
Iloisin mielin dokas vaan,
Hän vodkaa brenkkuu kaljojaan,
Isoisäin huojuvin.
Isoisäin huojuvin.
Jo kauan ennen rintamaa hän pääsi matsaamaan,
Bussissa hylsyjä alkoi tulemaan kuin rintamalla konsanaan
Mä muistan nenäns punavärisen,
Kuin CCCP:tä kunnioittaen,
Ja hengityksen viinanhajuisen,
Ne haistan ainiaan.
Ne haistan ainiaan.
Kun kuuskytviis vuotta vaan mä kerran täyttää saan,
Samaampa käyn mä taisteluun ja nälkäkuolemaan.
Miss’ ankarimmin luodit soi,
Himarsit tulta salamoi,
Ei sinne käymätt’ olla voi,
Mä varmaan kuolemaan.
Mä varmaan kuolemaan.
Tämä WEF -propaganda lisääntyy näissä pienmedioissakin. Syöpä valtaa alaa.
Hulluimmat ovat äänekkäimpiä. Suomalaiset ovat perinteisesti hiljainen kansa, eivätkä nykyisin paljoa edes äänestä. Venäjän ystävien määrä on huomattavasti suurempi, kuin mikä mielikuva tulisi sosiaalisesta mediasta, saatika muusta mediasta.
Haaveita vain poika pien!
Ei hullumpi…!