MTV:n Huomenta Suomen puoluepäivässä tällä viikolla Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson paljasti kuinka tietämätön ja pihalla hän oikeasti on maahanmuuttokeskustelusta. Li sanoi:
”Mitä Jussi Halla-aho tässä sanoo, on se, että Perussuomalaiset haluu minimoida humanitääristä maahanmuuttoa, mikä tarkottaa, ettei auteta hädässä olevia ihmisiä. Sitähän se käytännössä tarkottaa, koska pakolaiskiintiö on se väline jolla pystytään suoraan myöskin auttamaan näitä pakolaisleireillä, kaikista kurjimmissa olosuhteissa olevia.”
Li Andersson ei ilmeisesti ole vielä nähnyt laskelmia, joiden mukaan sillä rahalla, jolla elätetään 6 000 ”pakolaista” täällä, voitaisiin elättää 200 000 pakolaista pakolaisleireillä. Miksi Li haluaa mieluummin auttaa vähemmän ihmisiä kuin enemmän ihmisiä? Hänellä on varsin erikoinen näkemys auttamisesta.
Voidaan myös kysyä, miksi Li auttaa mieluummin rikkaita ja röyhkeitä, jotka ovat salakuljetuttaneet itsensä tänne maksamalla rikollisjärjestöille, sen sijaan että hän auttaisi niitä kaikkein hädänalaisimpia, kaikkensa menettäneitä? Edelleen voidaan kysyä, miksi Li pitää juuri näitä rikkaita ja röyhkeitä arvokkaampina kuin niitä oikeasti hädänalaisia? Hänhän valitsee tietoisesti auttaa mieluummin pientä joukkoa näitä rikkaita ja röyhkeitä kuin suurta joukkoa oikeasti hädänalaisia.
Lisäksi Li Andersson ei osaa laskea sitäkään, että mitä enemmän elätettävien määrä Suomessa kasvaa suhteessa elättäjiin, sitä tuhoisampaa se on hyvinvointiyhteiskunnalle. Tästä nimittäin seuraa, että veronmaksajien selkänahasta pitää tulevaisuudessa nylkeä entistä suurempi osuus kasvavan vapaamatkustajajoukon elättämiseksi, tai sitten hyvinvointivaltio on romutettava. Siinä ovat vaihtoehdot, joihin nykyisenkaltainen humanitaarinen siirtolaisuus meidät johtaa.
Sellaisen tulevaisuuden Suomelle haluavat kaikki muut eduskuntapuolueet paitsi Perussuomalaiset.
Andersson jatkaa:
”Mikä on tehokkain tapa, miten Suomi voi esimerkiks edesauttaa sitä, että vastentahtosta siirtolaisuutta olis mahdollisimman vähän? Puuttua niinsanottuihin juurisyihin, mistä puhuttiin tässä puheenjohtajatentissä myöskin useampaan otteeseen. Miten niihin puututaan kunnianhimosella ilmastopolitiikalla, kunnianhimosella kehitysyhteistyöpolitiikalla, edistämällä tyttöjen ja naisten oikeuksia. Nää on kaikki sellasia toimenpiteitä joilla me voidaan estää ja ennaltaehkästä ettei ihmisten olisi pakko lähteä omista kodeistaan.”
Ensinnäkään Eurooppaan ja Suomeen tulevien kohdalla kyse ei ole vastentahtoisesta siirtolaisuudesta vaan pääosin elintasomotivoidusta siirtolaisuudesta. Ihmiset tulevat siis tänne ilmaisen ”sossurahan” perässä, osa myös unelmissa siintävän hyväpalkkaisen työn toivossa. Mitenkään muuten ei voida selittää sitä, että todellisilta tai kuvitelluilta kriisialueilta lähtevät ihmiset eivät suinkaan jää ensimmäiseen turvalliseen maahan odottamaan kotiinpaluun mahdollisuutta, vaan he suuntaavat määrätietoisesti Pohjois-Euroopan korkean sosiaaliturvan maihin, ohittaen useita turvallisia maita.
Andersson on osittain oikeassa listatessaan toimenpiteitä, joilla siirtolaisuuden juurisyihin voidaan puuttua. Työntötekijöihin puuttuminen ei kuitenkaan riitä – ei niin kauan kun vetotekijät säilytetään. Elintasosiirtolaisuus loppuu vasta siinä vaiheessa, kun hyvinvointiyhteiskunta lakkaa jakamasta veronmaksajien rahoja jokaiselle turistille, joka osaa sanoa ”asyl”.
On vaikea ymmärtää, miksi vihervasemmisto, joka esiintyy huono-osaisten puolustajana, haluaa entisestään kurjistaa huono-osaisten tilannetta jakamalla ulkomaalaisille ne rahat, joilla veronmaksajat ovat aikaisemmin pitäneet huolta huono-osaisista. Jostain kummallisesta syystä vihervasemmisto haluaa jakaa suomalaisille huono-osaisille kuuluvat rahat mieluummin ulkomaalaisille elintasomatkailijoille.
Eikö sellaisella ihmisellä, joka voi maksaa rikollisjärjestölle 10 000 euroa ihmissalakuljetuksesta Suomeen, muka ole varaa maksaa itse hoitokulujaan? Kaikki tuo ulkomaalaisille turisteille ja laittomille siirtolaisille syydetty raha on suoraan pois suomalaisten palveluista. Tällainen politiikka johtaa jatkuviin leikkauksiin eli hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon.
Huono-osainen suomalainen! Tule järkiisi: vihervasemmisto ei ole kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi. Ainoa puolue, joka haluaa turvata suomalaisten huono-osaisten hyvinvoinnin ja ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, on Perussuomalaiset.
