Lindströmin terveiset ay-kavereille

Aikeissani on ollut jo pidemmän aikaa kirjoittaa hieman positiivisempia näkymiä siitä, mitä tuleman pitää, kunhan Suomessa herätään nykyisen poliittisen eliitin kampittamiseen. Kuitenkin nykyinen hallitus tarjoaa aivan liikaa aiheita sen politiikan kritisoinnille, ja tällä kertaa on tähtäimessäni työvoimapolitiikka.


Mitä nyt tapahtuu?

Hallitus on ilmoittanut koko kautensa ajan aikovansa edistää työllisyyttä mitä mielikuvituksellisimman luvuin. Hallituksen keinot ovat kuitenkin olleet äärimmäisen yksipuolisesti työttömien kurittamista. Keinovalikoimassa on ansiosidonnaisen lyhentäminen sadalla päivällä, kaikkia työnhakijoita koskeva työkokeilu sekä useat muut tiukennukset. Esimerkiksi TE-toimiston tarjoama työpaikka tulisi hyväksyä vaikka 80 kilometrin päästä.

Kaiken tämä lisäksi hallitus aikoo yhtiöittää TE-toimistojen palveluita vuonna 2019, jolloin uusi maakuntalaki astuu voimaan. Maakuntien tulee tehdä työvoimatoimistoista yhtiöitä. Mitä todennäköisimmin kuitenkin työvoimaa tulee ohjailemaan yksityisiä yhtiöitä, jotka tietysti laskuttavat maakuntia ”palveluksistaan”. Tämä on täysin linjassa mm. hallituksen SOTE-uudistuksen kanssa. Yhteiskunnan perustoiminnoista laskuttamaan houkutellaan ulkomaisia, ulkomaisille osakkeenomistajille voittojaan kotiuttavia yhtiöitä.

Koko asia on asetettava laajempaan viitekehykseen

Huomasin facebookia selaillessani, että Perussuomalaiset Nuoret ovat saaneet edellä mainituista toimista aivan oikeutetusti kuittailuja. Persunuorten vastaukset kuitenkin ovat juuri sitä, mitä voisi odottaakin: kuittailuja yksittäisiin kysymyksiin. Esimerkiksi ansiosidonnaisen lyhentämiseen he kuittasivat, että onhan sitä vielä 300 päivää.

Kuten hallituskin, myös hallituspuolueiden sisäisessä kilpailussa luottamuspaikkoja kärkkyvät broilerit eivät halua asettaa näitä kysymyksiä kontekstiin, eli laajempaan viitekehykseen. Päätökset kun vaikuttavat toisiinsa, ja niiden tuloksia määrittää ympäröivä taloudellinen tilanne. En usko hetkeäkään, etteivätkö sinällään fiksut, asioita tutkineet ja hunteeranneet nuoret tätä ymmärtäisi.

Ansiosidonnaisen lyhentäminen, eli ihmisen ajaminen TE-toimistoon omaehtoisen työnhaun sijaan, sekä pakottaminen hyväksymään työ kaukaakin, lisää työvoiman tarjontaa entisestään. Ja tähänhän hallitus vakavissaan uskoo. Heidän politiikkansa pohjalla on ajatus, jonka mukaan työllisyys paranee, kun työvoiman tarjonta nousee. Toisin sanoen heidän mielestään työttömät eivät vain halua töihin. Tämä on käsittämätöntä samalla, kun irtisanovia yrityksiä ja osakkeenomistajia hellitään veronalennuksin.

Tämä politiikka, työvoiman kurittaminen, johtaa yhä suurempaan kilpailuun työpaikoista. Vastahakoiseen kilpailuun. Palkat jäävät polkemaan paikoilleen, koska jonossa on aina seuraava TE-toimiston 80 kilometrin päästä alimman TES-palkan mukaiseen työhön ajama työtön. Näin on esimerkiksi sahoilla ehtymätön virta taaplaajia 9 euron tuntipalkalla yksitoikkoisessa ja meluisessa työssä. Missään tapauksessahan kuuloon ei tule se, että epämiellyttävästä työstä tulisi tarjota parempaa palkkaa.

Tietysti tämä politiikka potkii kaikkein eniten nuoria, joita poliittisten nuorisojärjestöjen tulisi ennemminkin kannustaa kuin kurittaa.

TE-toimistojen yksityistäminen ja työkokeilu on kaiken kruunu

Koko homman tietysti kruunaa se, että TE-toimistot yksityistetään. Kun työvoima on saatu liikkeelle pakkokeinoin, voi heille tehdä aivan mitä vain. Entisen ay-aktiivin Jari Lindströmin mainostama työkokeilu tarkoittaa kuukautta palkatonta työtä, ainoa korvaus on työttömyystuki. Kuinkahan työmarkkinatuki riittää, kun matkaa työpaikalle on 80 kilometriä? Hauskasti muuten polttoaineveroista kurkku suorana huutanut Perussuomalaiset on korottamassa polttoaineveroa, kuinkas muuten.

Työkokeilu on mukamas vapaaehtoinen. Entä jos sen käyttö yrityksissä yleistyy? Mukavahan se on maksattaa palkka kelalla. Todella työtä haluavalle työnhakijalle syntyy pakkorako. Pitkä työttömyys kun heikentää työnsaantimahdollisuuksia entisestään. Kuka tällöin valvoo, ettei yksityinen TE-toimisto, jolla on valta työntää ihminen 80 kilometrin päähän, sekä halpatyövoimaa tarvitseva yritys pelaa yhteen?

Jari Lindström on Perussuomalaisen petoksen ilmentymä

Koko Perussuomalaisten poliittinen pyramidihuijaus henkilöityy uskomattomalla tavalla oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiin. Lindström oli vaalien alla vaatimassa rikollisille kovempia tuomioita. Me kaikki tietysti ajattelimme, että niin juuri! Raiskaajille tuplatuomiot, jumaliste! Mutta mitä saimme: ylinopeussakot kaksinkertaistettiin. Nyt olemme varmasti tyytyväisiä. Työministerinä Lindström on ollut kaikkea muuta, kuin ay-taustalta antoi vielä aikanaan ymmärtää. Työmiehen oikeudesta työhön on tullut työnantajan oikeus halpaan työntekijään.

Aikaisemmin Perussuomalaisten esitykset työllisyyden parantamiseksi olivat kansantajuisia ja kannatettavia. Niitä minä kannatan vieläkin. Esitettiin työvelvoitetta, josta maksettaisiin oikea palkka. Tämä on suora perintö Suomen Maaseudun Puolueelta, SMP:ltä. SMP:n vaalilupaus 1980-luvulla oli työttömyyden kertakaikkinen poistaminen. Ratkaisuksi tarjottiin Lex Leppästä, jossa kunnat velvoitettiin järjestämään TES-palkkojen mukainen työpaikka ja niille osoitettiin tätä varten rahoitus. 1990-luvulla tästä laista luovuttiin (SMP nimittäin sai tavoitteensa läpi, toisin kuin seuraajansa), koska se katsottiin laman oloissa liian kalliiksi. Kuitenkin rahaa riitti pankkitukiin. On se kumma, kuinka historiaa lukiessaan luulee lukevansa tämän päivän uutisia.

Työvoimapolitiikan tulisi lähteä siitä, että työttömille järjestettäisiin töitä. Kun kaikille on työtä tarjolla siedettävin korvauksin, voitaisiin työstä kieltäytyvien tukia hyvällä omallatunnolla leikata. Nyt harjoitettavasta kurituksesta kärsivät kuitenkin työtä pakoilevien lisäksi nekin, jota töitä tekisivät, jos sitä olisi.

Muuten olen tietysti sitä mieltä, että eurosta ja EU:sta tulee erota.

Akseli Erkkilä
19.11.2016

Jakoa

Kommentit

Kommenttia

Julkaisija: Akseli Erkkilä

Akseli Erkkilä
Kansallismielinen, maaseutuhenkinen ja EU-vastainen kansalainen Kittilästä.

Katso myös

Kansakunta politiikan keskipisteenä

Kansakunta, latinaksi natio, tarkoittaa yleisesti yhtenäisen hallinnon alaisuudessa elävää ihmisjoukkoa, joka eroaa muista ihmisryhmistä käyttäytymisensä, kielensä, kulttuurinsa, …

Kansallismielisen liikkeen ongelmia ja linjanvetoni

Kansallismielisen liikkeen ongelmia ja linjanvetoni En tarkoita termillä ”kansallismielinen liike” jotain yksittäistä liikettä, vaan kaikkia …