Tietyissä piireissä annetaan ymmärtää, että uutismediakenttä jakautuisi kolmia:
- Puoluepoliittisesti/ideologisesti sitoutuneet oikeat mediat
- Puoluepoliittisesti/ideologisesti sitoutuneet valemediat
- Puoluepoliittisesti/ideologisesti sitoutumattomat oikeat mediat
Tämä jako ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Niin kutsuttujen sitoutumattomien medioiden uutisoinneissa nähdään helposti ja usein aivan samanlaista ideologista tai puoluepoliittista tarkoitushakuisuutta kuin muissa mediatyypeissä – toimittajat ja päätoimittajat nimittäin hyvin harvoin ovat oikeasti katsomukseltaan neutraaleja tai puolueettomia. Hehän äänestävät vaaleissa, eikö totta? Silloin heillä on selvä ideologinen intressi kannattaa tiettyjä asioita ajavaa puoluetta. Miten ihmeessä he muka pystyisivät irrottamaan tämän ideologisen sympatian ja antipatian linssin silloin, kun he kirjoittavat uutista? Ja jos he pystyisivät siihen, mikseivät puoluepoliittisesti tai ideologisesti sitoutuneiden medioiden toimittajat sitten pystyisi?
Onkin jo korkea luopua puolueettoman toimittajan myytistä: sillä ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Yksikään toimittaja ei ole täysin vapaa ideologisista tai puoluepoliittisista mieltymyksistä tai epämieltymyksistä.
Ehdotan, että ns. sitoutumattomat mediat alkaisivat edellyttää toimittajiltaan puoluekannan, puoluesympatian tai ideologisen sympatian kertovaa kuvausta jokaisen jutun yhteyteen. Olisi rehellisempää ilmoittaa avoimesti, että Hesarin ja YLEn toimittajista suurin osa symppaa punavihreää ideologiaa, kuin jatkaa puolueettomuuden näyttelemistä, jonka läpi lukijat ovat jo kauan sitten nähneet. Juuri tänään uutisoitiin, että jo puolet suomalaisista katsoo valtamedioidenkin tuottavan keksittyjä ja valheellisia uutisia (tarkempi luonnehdinta lienisi ”vääristeleviä”).
Seuraukset
Lyhyellä tähtäimellä muutos epäilemättä johtaisi lisääntyvään kuplaantumiseen ja ns. sitoutumattomien uutismedioiden tilaajakannan pienenemiseen. Pitkällä tähtäimellä alkaisi kuitenkin kilpailu lukijoista uudella tasolla: se media, joka palkkaisi mahdollisimman monipuolisesti eri ideologioita ja puoluekantoja edustavia toimittajia ja sisällöntuottajia, kasvattaisi mainettaan (ja samalla lukijakuntaansa) neutraalina ja mitään pimittämättömänä informaatiokanavana. Tällainen vähentäisi kuplaantumista ja saisi ihmiset lukemaan ja hyväksymään sellaisiakin mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa heidän omaa ideologiaansa vastaan.
Uskon, ettei moniakaan meistä lukijoista häiritsisi se, että seuraamassamme mediassa sisältöä tuottaisi muidenkin kuin oman ideologiamme seuraajia. Päinvastoin, sitä pidettäisiin hyvinkin avartavana, kunhan kaikkia ideologioita kohdeltaisiin tasapuolisesti ja siten pyrittäisiin neutraaliin totuuteen. Paljon enemmän häiritsee se nykyinen käytäntö, että uutismediat ja toimittajat valehtelevat olevansa riippumattomia ja sitoutumattomia, vaikka heidän ideologiansa läpäisee heidän tuottamansa sisällön usein ja silmiinpistävästi.
Löytyykö joltain ”valtamedialta” rohkeutta lähteä uudelle rehelliselle ja avoimelle linjalle? Vai nouseeko jokin ”vasta/valemedia” edelläkävijäksi? Aika näyttää.
