Maailma miljardöörien pihdeissä ? Osa 2

Jenkkien sisällissodasta lähtien tähän päivään asti on näkyvissä ahnaan eliitin jälkiä. Verijälkien seuraamiseksi ei tarvitse omistaa verikoiraa. Internet riittää.

Juuri ennen US-presidentinvaaleja Donald Trump piti merkittävän puheen Gettysburgissa sisällissodassa kaatuneiden hautausmaalla. Tällä paikalla käytiin US-sisällissodn verisin taistelu 153 vuotta sitten.

Gettysburg kutsuu anteeksiantoon ja yhtenäisyyteen.

Hautausmaan vihkijäisissä 1863 piti tuolloinen presidentti Abraham Lincoln kuuluisan „Gettysburg-puheensa“. „87-vuotta sitten isämme perustivat tälle mantereelle rauhassa uuden maan. – – – Juuri käydään suurta sisällissotaa, jossa tullaan testaamaan onko tällä maalla —- tulevaisuutta.“

„Me olemme kokoontuneet tänne suurelle taistelukentälle. Tulimme tänne perustaaksemme paikan johon voimme siunata lepoon ne jotka antoivat elämänsä, jotta tämä maa saisi elää. – – – jotta tämä valtio herramme suosiossa voisi elää uudessa vapaudessa kansan luoman kansanvallan alla ja ettei tämä kansa katoaisi tästä maailmasta“. (2)

Lincoln peräsi yhtenäisyyttä. Orjien vapauttaminen oli Lincolnin sydäntä lähellä, ja vain viisi päivää Antietam-Marylandissa käydyn verisen taistelun jälkeen Lincoln allekirjoitti historiallisen lain, jonka ylittää vain US-perustuslaki.

Vuoden 1863 ensimmäisestä päivästä alkaen oli „Kaikki orjina pidetyt tämän unionin liittovaltion sisällä ….joiden kansalaiset ovat kapinassa Yhdistyneitä Amerikoita vastaan ikuisesti vapaita.“

Orjaosavaltioita, jotka taistelivat Unionin puolella tämä julistus ei koskenut. Orjat joiden vapauttamiseen Lincolnilla olisi ollut valta, hän jätti kahleisiin. Tätä päätöstä hän puolusti sotatoimien tukemisen välttämättömyydellä. Vastustajaa koskevan vapautuksen tuli vähentää vastarintaa ja lyhentää sotaa. Tämä ei toiminut. Etelän orjat eivät nousseet kapinaan ja lopettaneet töitään tai yksinkertaisesti kävelleet pois.

Taka-alalla Lincolnin ajatuksessa oli pohjoisen ja etelän epätasapainon – pohjoinen 22 miljoonaa, etelä 10 miljoona sisältäen orjat – heilauttaminen vielä suotuisammaksi pohjoiselle. Kuitenkin pohjoiselle oli tärkeää säilyttää teollinen ylivoima ja jatkaa infran tuottamista ylivoimaisen pankkisektorin avustuksella.

Tämä sota käytiin teollisuuden ja pankkien etuoikeuksien vuoksi. Taistelu oli pohjoisten liikkuvien kapitaalien ja etelän liikkumattomien (farmit) kapitaalien välinen.

Pankit ottavat vallan.

Vuonna 1861, sodan alun jälkeen, oli rahoitustarve noussut dramaattisesti. Tästä sukeutui pohjoiseen Unioniin uuden valuutan isä. „In God we trust“ painettiin seteliin. Vuonna 1860/61 oli hallinto käyttänyt 67 miljoonaa Dollaria, jotka saatiin katettua pelkillä tullimaksuilla. Sotavuonna 1862 Unionin hallitus tarvitsi 475 miljoonaa Dollaria ja vuonna 1865 jo käsittämättömän 1,3 miljardia Dollaria, kun samaan aikaan hallituksen tulot olivat hieman yli 300 miljoonaa Dollaria. Valtion velkakirjojen lisäksi tätä vajetta täytettiin valtiollisilla painotuotteilla. Virheän painomusteen vuoksi näitä aletiin kutsua nimellä „Greenbacks“.

Tuolloisten sijoituspankien – 1812 perustettu City Bank of New York (nykyinen Citygroup), 1845 perutettu City Bank of Cleveland (nykyinen City Corp.) lisäksi perusti 1867 Abraham Kuhn ja Salomon Loeb sijoituspankin „Kuhn, Loeb & Co“ ja 1879 Daniel N. Morgan nousi City National Bank of Bridgeport:in pääjohtajaksi.

Rockefeller perusti „City Bankit“ ja loi Standard Oil Companyn sekä hoitivat sisällissodan rautatiekuljetukset. Kuhn, Loeb & Co saivat tukensa Rothschildin perheeltä. Kuhn, Loeb & Co:n toimitusjohtaja oli kasvanut Rothschildien kodissa Saksan Frankfurtissa. Tämän seuraaja oli Rothschildin vävypoika Felix Warburg, joka oli Hampurin Warburg – pankin suojatti.

Morgan-imperiumi muuttui vuoden 1890 jälkeen finanssialan mustekalaksi, joka auttoi Egyptin keskuspankkia saaman luottoa, rahoitti Venäjän rautateitä, antoi Brasilialle valtiolainoja sekä rahoitti julkisia rakennushankkeita Argentiinassa.

Jo 130 vuotta sitten saatettiin ekonomisesti heikkoja maita velkavankeuteen.

Lama vuonna 1893 teki Morganista vieläkin mahtavamman. Tänä vuonna Morgan pelasti US-hallituksen pankkikriisiltä perustamalla syndikaatin, joka tuki Rotschildin avustuksella hallitusta 62 miljoonan US-dollarin arvoisella kultavuorella.

Paperiraha menetti uskottavuutensa

Sisällissodan jälkeen paperiraha menetti uskottavuutensa. Seurasi pankkikriisi, vaikka „Gold Standard Act“ takasi vuonna 1900 pysyvän kurssin Dollarin ja kullan välillä (20,67$ – 31,1 g) ei pankkikriisi ottanut loppuakseen.

J.P. Morganin johdolla perustettiin vuonna 1903 „Bankers Trust Company“. Tätä edetänyt huhusta alkunsa saanut „Knickerbocker Trust Company“ konkurssi – tuolloin New Yorkin kolmanneksi suurin pankkki – ja konkurssia seurannut legendäärinen „Bankers´Panic“ keväällä 1907 sai vaikkutusvaltaiset US-poliitikot uskomaan, että USA tarvitsee „Euroopan mallisen“ keskuspankin. Tätä ideaa lobbasi varsinkin Jacob Schiff (Kuhn, Loeb & Co).

Knickerbocker-kriisi sai alkunsa yksinomaan J.P. Morganin liikkeelle laskemista konkurssihuhuista. Samalla J.P. Morgan esitteli itseään pelastajana ja antoi hallitukselle käyttöön 25 miljoonaa Dollaria, jotta paniikkia voitaisiin kontrolloida. J.P. Päätti mitkä firmat pelastettiin.

Marraskuussa 1910 oli salainen tapaaminen Jekyll Islandilla Georgian rannikkolla. Tapaaminen järjestettiin talossa nimeltä „Sans Souci“ jonka J.P. Morgan oli rakennettanut 1896. tapaamiseen osallistui poliitikoita ja tietysti pankkiireita. Kaikki kuusi kutsuttua käyttivät vääriä nimiä ja peitetarinana oli sorsajahti, vaikka kokouksessa käsiteltiin keskuspankin perustamista.

Toisella puolella pöytää istui Nelson W. Aldrich (John Rockefeller jr:n appiukko) ja varavaltiovarainministeri Piatt Andrew. Toisella puollella istui Henry Davidson (JP Morgan), Charlles Norton (First National Bank of New York, tänään Citigroup), Benjamin Strong (Bankers Trust/JP Morgan), Frank Vanderlip (National City Bank/Rockefeller) ja Paul Warburg (Kuhn, Loeb & Co., joka yhdistyi vuonna 1977 Lehman Brothers:in kanssa ja ajautui konkurssiin 15. syyskuussa 2008).

Wilson tasoitti tien keskuspankkilaille

Wilsonin nimitys virkaansa USA:n tuolloisessa sisäpoliittisessa tilanteessa ei ollut siunaus maalle. USA oli keskellä lamaa, josta uhkasi tulla todellinen kriisi. Vuoden 1913 keväällä Wilson teki ensimmäisen luonnoksen – pankkiirien painostuksen alla – keskuspankkilaista.

Muutama viikko luonnoksen jälkeen oli 4 heinäkuuta 1913 Gettysburgin taistelun 50. muistopäivä. Wilson piti puheen, jossa sanoi: „Jumalan tehneen tämän maan meidän käsien kautta“ ja kehoitti kansalaisia alkamaan kuluttamaan patrioottisesti „kansallisen yhtenäisyyden ja toivon päivän nimissä“.

Willson lupasi: „Palvella koko kansaa, niin suurta, kuin pientä ihmistä. Ilman luokkajakoa tai erittelemättä arvoa, rotua tai alkuperää, sekä suojella vapautta ja oikeutta suojella itseään“.

Tyhjiä sanoja!

Ilman suuri otsikoita päivälehdissä 22.joulukuuta 1913 „Federal Reserve Act“ läpäisi parlamentin äänestyksen 298-60 ja seuraavana päivänä Senaatin 43 – 25 äänin. Osa senaattoreista oli jo lähtenyt joululomille. Tuntia äänestyksen jälkeen Wilson allekirjoitti tämän kansalle vihamielisen lain, joka antoi pienelle yksityiselle ryhmälle oikeuden luoda rahaa.

Tällä lailla parlamentti antoi rahanluontioikeuden pienelle ryhmälle kansainvälisiä pankkiireita, joiden lobbausrahat olivat tasoittaneet tien lain valmistellussa. Yleinen mielipide oli lakia vastaan. Suurimmalta osin kunnia yleisen mielipiteen muokkauksesta kuuluu Thomas Jeffersonille, joka varoitti asiasta suureen ääneen. Jeffersonin mielestä laki tulee johtamaan inflaation kiihtymiseen ja sitä seuraavaan deflaatioon, jolla ryöstetään kansalaisten omaisuus. Jefferson oli oikeassa!

FED painaa „Fiat rahaa“ eli „laillisesti väärennettyä rahaa“

FED aloitti uuden valuuttasysteemin ja tuli jo perustajajoukoltaan väärinkäytetyksi sodan rahoitukseen. Jalometalliasiantuntija Reinhard Deutsch lanseerasi termin „laillisesti väärennetty raha“, jolla hän viittasi Dollarin katteettomuuteen ja kuviteltuun arvoon.

Konkressin jäsen Charles Lindbergh – atlannin ylilentäjän isä – lukeutui nimekkäimpiin lain vastustajiin. Hän varoitti perustamasta maailman suurinta rahastoa ja rahavallan luovuttamista yksityisiin käsiin. Konkressiedustaja, pankki ja valuuttalautakunnan jäsen vuodesta 1920 vuoteen 1931 Louis T. McFadden näki konkreettisesti, että Lindberghin varoitukset olivat enemmänkin vähäteltyjä, kuin liioteltuja, kuten aikalaiset uskoivat.

Samaan aikaan nousi asevarustelu maailmalla kukoistukseensa. USA:n raskasteollisuus muutti tuotantoaan vastaamaan kysyntää ja alkoi tuottamaan aseita. Vuonna 1913 noin 70% US-asetuotannosta meni vientiin. Ostajat löytyivät Euroopasta. Ranska ja Englanti. USAssa tyytyväisyys kasvoi samaa vauhtia, kuin savupiippujen savut lisääntyivät.

Pankkiirit ja aseteollisuus huijasi USA:n ensimmäiseen maailman sotaan.

Muutaman kuukauden ensimmäisen maailman sodan puhjettua otti Morgan Company välittäjäroolin Ranskan hallituksen ja US-aseteollisuuden välillä. Vuonna 1915, vastoin tuolloisen US-ulkoministerin Bryanin tahtoa, Morgan antoi Ranskalle 450 miljoonan Dollarin luoton asehankintoihin. Luoton takana oli presidentti Wilson, hänen valtiovarainministeri ja vävypoika William Gibbs McAdoo. Tämä joukkio järjesti „yleisen luottosysteemin“ FEDin alaisuuteen jolla rahoitettiin liittolaisia. Askel, joka teki USA:n sotaan liittymisen myöhemmin väistämättömäksi.

Morgan-ryhmän etua ajoi myös se tosiasia, että Englannissa ei ollut keskitettyä hankitaorganisaatiota ja varastoja. Englannin varastot ammuksissa ja muissa tarvikkeissa riittivät vain kolmen kuukauden sotaan. US-kauppakomitea, jossa oli finassimaailman ihmisiä, laivanvarustajia ja teollisuusjohtajia auttoi brittejä tekemään suunnitelman hätätilaa varten.

USA:n liittyessä sotaan FED laski markkinoille „Liberty Bonds:it“, jotka kiihdyttivät inflaatiota.

Vuoden 1917 huhtikuun alussa kaksi bolshevistikapinallista oli matkalla kohti Pietaria. Heidän oli tarkoitus saapua paikalle samanaikaisesti. 27. maaliskuuta höyrylaiva Kristianiafjord lähti kohti Pietaria New Yorkin satamasta. Laivassa oli matkustajana Leo Trotzki, syntymänimeltään Lew Dawydowitsch Bronstein, ja hänen pieni kapinalliskaartinsa. Trotzkin joukkio oli saanut käyttöönsä viimeisen laivan, joka löytyi Rockefellerin „Standard Oil“ satamasta New Jerseystä. Mukanaan joukolla oli 20 miljoonaa Dollaria. Lahja Kuhn&Loeb-pankkiirilta Jacob Schiffiltä.

Atlannin toisella puolella – Saksan ja Sveitsin rajalla – nousi 9. huhtikuuta ratsumestari Arved Planitzista „kansainväliseen erikoisvaunuun“ tarkoituksenaan vahtia matkaa Pietariin. Tässä „diplomaattikuljetuksessa“ oli kyyditettävänä Wladimir Iljitsch Lenin ja 32 kapinallista. Lenin pääsi Venäjän rajan yli huomaamatta ja saapui joukkoineen suomalaiseen Pietarin kaupunkiin 16. huhtikuuta 1917.

Trotzkista ei näkynyt jälkeäkään. Hän tuli paikalle vasta 17. toukokuuta 1917. Viivytys johtui Kanadan viranomaisista, jotka pidättivät laivan Halifaxin satamaan, koska eivät halunneet sekaantua Venäjän vallakumoukseen. Korkeamman tahon käskystä laiva kuitenkin päästettiin jatkamaan matkaansa.

Ketkä olivat tämän operaation takana ?

Saksan keisari Wilhelm toinen ei tiennyt operaatiosta. Lenin siirrosta vastasi Saksan kansleri Bethmann-Hollweg ja salaisen palvelun johtaja Max M. Warburg. Warburg antoi taloudellista apua saksalaisien pankkien kautta ruotsalaiseen Tukholmassa sijaitsevaan „Nye-Bankkiin“. Summa oli kuusi miljoonaa Dollaria kullassa.

New Yorkissa oli Felix Warburg, Maxin ja Paulin veli, takapiruna appiukkonsa Jacob Schiffin rahoitaessa Trotzkin matkaa. Schiff toivoi Venäjän kaatumista, sosiaallista muutosta ja lopullista juutaisvainon loppua Venäjällä.

Hyvää tarkoitusta hämmentää se tieto, että Trotzkin seurueeseen kuului Charles Crane Westinghouse Company – edustajana ja samalla US-demokraattisen talousneuvoston jäsenenä. Muutkin pankkiirit, kuin Schiff olivat kiinnostuneita Venäjän vallankumouksesta. Ensimmäisinä oli J.P. Morgan (US-Steel) ja William B. Thompson (Chase National Bank:in ja US Federal Reserve Bank of New York:in johtaja). Lisäksi Saksan hallitus halusi lopettaa kahden rintaman sodan.

US-oligarkit Morgan ja Rockefeller ajattelivat pidmmälle. Heidän agendansa mukaan oli ensin tuhottava Venäjä – he tukivat varmuuden vuoksi myös vastavallankumousta – ja sitten otetaan haltuun tärkimmät teollisuuden alat.

Venäjän markkinoiden avaamiseksi US-kapitaalille aloitti John D. Rockefeller vuonna 1925 yksityisen kampanjan painostakseen US-hallituksen muuttamaan ulkopolitiikaansa Neuvostoliitto myönteiseksi.

Kaikki sodat ovat pankkiirien sotia.

Kaksikymmenluvulla FED loi pörssikuumeen, joka räjähti käsiin 25. syyskuussa 1929, joka tunnetaan „mustana perjantaina“. Tuolloin talouden jarruksi nousi deflaatio, joka laski hintoja ja toi kapitaalille voiton. 1931 alkoi „suuri lama“ (Great Depression). Presidentti Herbert Hoover toi julkisuuteen vuonna 1932 „Reconstruction Finance Corporation“ (RFC) pankien pelastusohjelman, jolla FED osti mätiä lainoja markkinolta.

Vuonna 1933, kun Franklin Delano Roosevelt nousi presidentiksi, alkoi Neuvosoliitto myönteinen kausi US-ulkopolitiikassa. Rooseveltin sisäpoliitinen reaktio korruptioon oli „New Deal“. Sisäpiirikauppojen ja finassimanipulaation takia oli yli 5.000 pankkia kaatunut pörssikriisin jälkimainigeissa.

Sarjalla sosiaali- ja talouspoliittisia uudistuksia pyrki halllitus ulos lamasta. Heikkoa Dollaria tukeakseen Roosevelt kirjoitti nimensä „Executive Order 6102“ paperiin. Tämä laki kielsi kullan hallussapidon. Samalla Roosevelt retusoi 1932 presidentti Hooverin erillispankkisysteemin Glass-Steagall-Act:iksi.

Kun „New Deal“ ei toiminut alkoi valmistautuminen uuteen sotaan vuonna 1934. Huolestuneet kongressin jäsenet halusivat selvittää mikä oli vuoden 1917 sotaan liittymisen takana. Tätä varten perustettiin „Senate Munitions Investigating Committee“ , jota johti senaattori Gerald P. Nye. Yhteensä 93 kuulemisen aikana 200 todistajaa kertoi näkemyksensä. Todistajina kuultiin J.P. Morgania ja Pierre S. Du Pont:ia, jotka nostivat sodan aikana voittojaan melkein 1000%.

Kaksivuotisen tutkimuksen jälkeen Nye-Komitea tuli johtopäätökseen, että pankkiirit ja varusteluteollisuus olivat sopineet hinnoista ennen ja sodan aikana ja saavuttaneet suuren vaikutusvallan US-ulkopolitiikkaan, sekä „huijanneet“ USAn mukaan sotaan.

Vuoden 1936 alussa komitea lopetettiin, kun se syytti kuollutta presidentti Woodrow Wilsonia suunnitellun sotaan liittymisen tietojen salaamisesta kongressilta. Komitean esitys varusteluteollisuuden valtiollistamisesta hylättiin.

Nye – komitea tuli siihen johtopätökseen, että Morgan-imperium manipuloi USA:n mukaan ensimmäiseen maailman sotaan tukeakseen lainojaan ja kehittämäänsa kukoistavaa varusteluteollisuutta.

Myöhemmin Morgan teki dokumentin „The Next War“, jossa kyynisellä „demokratian jumalattaren tempulla („the old goddess of democracy trick“) saatiin Japanin avulla USA liittymään toiseen maailman sotaan.

Amerikan vuosisata

Ensimmäisen maailman sodan jälkeen oli USA ja Englanti maailman finanssikeskukset ja toisen maailman sodan jälkeen alkoi „koko johtoportaan maratooni“ kohti maailman hallitusta (NWO).

Toisen maailman sodan aikana kansainväliset yritykset nettosivat käsittämättömiä summia ja sodan jälkeisessä kaaoksessa oli edullista ostaa lisää omaisuutta.

US-presidentti Dwigth D. Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan sairaasta ja vallanhimoisesta varusteluteollisuudesta:

https://www.youtube.com/watch?v=jRER8m0zHrM

Presidentti John F. Kennedy kirjoitti nimensä alle vuonna 1963 „Executive Order 11110“, jolla hän yritti perustaa hopea-Dollarin näennäisesti kultalla taattujen Green Backsien viereen. Kennedyn seuraaja Lyndon B. Johnson ei jatkanut tätä kehitystä ja lopullisen niitin Dollarille antoi Richard Nixon irrottaessaan Dollarin kultakannasta vuonna 1971.

Vuonna 1999 Jugoslavian sodan jälkeen US-presidentti Bill Clinton – entinen Cecil-Rhodes Stipendiaatti – finanssialan modernisointilailla (Gramm-Leach-Bliley Financial Services Modernization Act) päätti lopullisesti säästö- ja sijoitustoiminnan erotuksen. Tällä teolla Clinton siirsi US-finanssialan kontrollin kouralliselle finanssialan oligarkeja ja heidän kontrolloimille Hedgefonds – kolosseille.

Senaattori Byron Dorgan taisteli viimeiseen asti tätä lakia vastaan ja varoitti kongressia lain vaaroista. Laki mahdollisti vuoden 2008 romahdukseen johtaneen keinottelun. Senaattori Dorgan vaati säästöpankkien ja sijoituspankkien erottamista uudelleen ja Obama lupasi vuoden 2009 alussa kiristää pankkien valvontaa, mutta mitään ei tapahtunut.

Ei mikään ihme – George Soros työssään

Soros oli tämä lain tuomien etujen kautta yksi suurimmista voittajista. Sorosta ja hänen Hedgefondseja oli Obaman kiittäminen päästyään Valkoiseen taloon. Vuonna 2004 Soros järjesti Obamalle, „Vasemmiston valitulle“, kampanjan kongressin pääsemiseksi.

Vuonna 2008 Obaman vaalirahoituksen yhteydessä erottui suurimpana lahjoittajana nimi Morgan – heti perään Goldman Sachs ja Citigroup.

Obama kieltäytyi palauttamasta „Glass-Steagall“ – sopimusta, mutta Hillary Clintonin vastustaja Bernie Sanders lupasi sen tehdä tultuaan valituksi. Clinton sai tuen ja voiton, joka on ymmärrettävää katsottaessa sponsoreita.

Trump on lupauksellaan tuoda „Glass-Steagall“ takaisin aiheuttanut suurta toivoa tai suurta epätoivoa riippuen lompakon ja sijoitussalkun koosta.

Finanssioligarkia ei ole voittamaton

Wall Street, City of London ja heidän juoksupojat EUssa yrittävät kaikkensa estääkseen Glass-Steagall – sopimuksen henkiin herättämisen. Kuitenkin Trump on jo lyönyt yhden naulan finassioligarkien arkkuun. Transatlantiset ja transpazifistiset sopimukset (TPP – PPP – TTIP) on haudattu.

He eivät siis ole voittamattomia, vaikka jotkut jänikset voittamattomuutta julistavatkin.

Aivan kuten Lincoln vuonna 1863, siten Trump 2016, peräänkuulutti maahansa yhtenäisyyttä. Lincolnin aikana maa oli jaettu pohjoiseen ja etelään, Trumpin aikana on jakolinja rikkaat ja köyhät.

Trump on kääntynyt valtakeskittymää ja valtamediaa vastaan nähdessään niiden kääntyneen tavallista amerikkalaista vastaan.

Trump haastaa kansalaisiaan „suureen uskoon ja optimismiin“ amerikkalaisuuden korostamiseksi ja pitämiseksi elinvoimaisena. Yli 150 vuotta sitten amerikkalaiset käänsivät selkänsä demakogialle ja päättivät antaa tilaa demokrattiselle kokeilulle todistaakseen, että „ kansakkunta, joka on perustettu vapaudelle ja jossa kaikki ihmiset ovat saman arvoisia on mahdollista.“

Me, Amerikan kansalaiset“

Trump vannoi virkaanastumispuheessaan amerikkalaisen patriotismin nimiin ja julisti radikaalin kurssimuutoksen. „Me, Amerikan kansalaiset“ hän alloitti puheensa ja jatkoi, „ollemme yhtyneet suureen koitokseen uudelleen rakentaaksemme meidän maamme ja palauttaaksemee toivon koko kansalle.“

Tämä suuri kansallinen koitos on pakollinen antamaan toivoa ja tulevaisuutta globalisaatiohäviäjille ,eikä pelkästään USAlle. USAn hajoavan infrasruktuurin, kasvavan valtiovelan ja heikentyvissä olosuhteissa elävien amerikkalaisten kasvava määrä voi muuten johtaa sisällissotaan. Tämä olisi viimeinen mitä maailma tällä hetkellä tarvitsee. Tällä tavalla heikko Ameriikka olisi suuri uhka maailman rauhalle.

Amerikkalainen sotilasfilosofi Homer Lea muotoili perustavat lait, jotka näyttävät tietä puhkeaviin vihamielisyyksiin:

Toivokaamme, että USA voittaa heikkoutensa ja yhdistyy vanhojen etnisten arvojen kautta ylpeäksi kansakunnaksi.

Onko mahdollista erota finassikartelleista ?

Vaalikampanjassaan Trump puhui hyvinvointivaltion alasajoa vastaan ja vaati useita lisäinvestointeja:

Biljoonan Dollarin infratruktuuriohjelma, puolustusbudjetin korotusta, säälimätöntä kamppailua ISIS-ryhmää vastaan. Tämän kaiken rahoittaminen tarkoittaa joustavaa rahapolitiikkaa. Rahapolitiikkaa, jossa FED saa uuden johdon ja kenties jopa pankin kansallistamista.

Tilanne voi johtaa kriisiin, jos USAn velka paisuu entisestään ja kolmanen maailman maat hylkäävät US-Dollarin maailman valuuttana.

Trump Hampurissa heinäkuussa.

Seitsemäs heinäkuuta 2017 uusi Valkoisen talon asukki nousee Air Force One – koneeseen ja lentää Hampuriin G-20 kokoukseen. Hampurilaisen pankkidynastian Warburgin, jonka nimi mainitaan usein Morganin, Rockefellerin ja Rothschildin yhteydessä – vaikutti Amerikan tulevaisuuteen jo viime vuosituhannen alussa. Unohtamatta laivanvarustaja Albert Ballinia, joka loi HAPAG-konsernista maailman suurimman huolitsijan.

Hampurissa on, kuten Willy Wimmer aikanaan kirjoitti: „ luotu „sarana“, joka yhdistää Saksan ja „uuden maailman“. Tämä aikana, jolloin Keisarin johtama Saksa oli Euroopan mahti taloudellisen kilpailukyvyn, korkean tieteellisentason ja demokraattisen perustan kautta“.

Ensimmäisen maailman sodan myötä tämä talousmahti sammutettiin Versaillesin sopimuksen allekirjoituksella.

Historialliseen taustaan katsoen olisi nyt Hampurissa mahdollisuus rauhanomaiseen uuden „saranan“ takomiseen ja maailman politiikan uusien linjojen vetämiseen.

 

Kiitos

Hämis

Jakoa

Kommentit

Kommenttia

Julkaisija: Juha Hämäläinen

Juha Hämäläinen

Katso myös

Soroksen uusi pakolaisreitti ?

Ranskalainen kansalaisjärjestö Européens Sans Frontières (Eurooppa ilman rajoja) järjesti viime vuonna eurooppalaisen animaatiokilpailun. Kilpailuun sai …

EU yksinkertaisesti

Kymmenen miestä tapaa säännöllisesti lounaan merkeissä. Joukossa on yksi kreikkalainen, ranskalainen, espanjalainen, kyproslainen, saksalainen, suomalainen, …