Blogit

Maailmanloppua ei tule, vaikka avioliittoaloite kaatuikin

Tänään on eduskunnassa hylätty ns. aito avioliitto-kansalaisaloite. Kukaan tuskin yllättyi. Nyt tietysti aloitteen hylkäämisen puolesta äänestäneet kansanedustajat moraaliposeeraavat sosiaalisessa mediassa. Maailma ei kuitenkaan tähän lopu, sillä perinteinen malli voittaa lopulta.

Omasta puolestani sanon, että en allekirjoittanut aito avioliitto-aloitetta. Se ei voinut mennä läpi, ja ajattelin että tässä nyt vain menee viikkokaupalla palstatilaa avioliittolain vatvomiseen. En kuitenkaan osaa moittia niitä, jotka ovat keränneet nimiä aloitteeseen, joka koskee tärkeäksi koettua asiaa. Lisäksi onhan ajanpeluu tärkeää sikäli, että teoria ns. kaltevasta pinnasta osoittautunut todeksi. Usea homoavioliiton puolesta äänestänyt kansanedustaja onkin jo ilmoittanut hyväksyvänsä esimerkiksi moniavioisuuden, ja miksipä ei rakkautta voisi olla täysi-ikäisten sisarustenkin välillä, kaipa näillekin on avioliitto pian sallittava.

Vaikka en kovin kiinnostunut ole tästä avioliittolaista ollut, niin itse asiakokonaisuus, eli seksuaalivähemmistöjen pillin tahtiin hyppiminen, on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Facebookissakin olen innostunut pari kertaa kommentoimaan tätä kehitystä, ja sitä nappia painamalla saa taatusti aikaan reaktion. Sen ovat isotkin poliitikot huomanneet. Eräskin kansanedustaja ”pyysi anteeksi” homopareilta sitä, että asia käsitellään uudestaan. Ilmeisesti entisaikojen neuvostodiplomaatit ovat korvautuneet erilaisilla vähemmistöillä, kun kansanvaltaisia prosesseja pitää joltain pyytää anteeksi.

Kyllä se siitä

Tietysti olen itse perinteisen avioliittokäsityksen kannalla, se tuskin ketään yllättää. Kuulun niihin, joita ei haittaa niinkään se, että seksuaalivähemmistöjä on, vaan se, että tavallinen tallaaja ei saa näiltä asioilta enää rauhaa, ellei muuta erämaahan. En kuitenkaan osaa enää eläytyä muihin vanhoillisiin, jotka somessa nyt kirjoittavat maailman loppuvan. Tässä suhteessa olen kehittänyt itselleni mielenrauhaa tuovan ajatusmallin, ja haluan sen lukijoille jakaa.

Koko tämä vouhotus eri vähemmistöistä on kehittynyt erinomaisen nopeasti läpi 2000-luvun. Vähemmistöjä on jo ties kuinka paljon, ja puhetapa on kääntynyt siihen suuntaan, että vähemmistöt kilpailevat siitä, kuka on kullakin hetkellä se syrjityin. Syypää on tietysti aina valkoinen heteromies, siitä jokainen on yksimielinen. Kun vielä 2000-luvun alussa puhuttiin pelkästään homoavioliitosta, niin nyt puhutaan translaista, sukupuolineutraaleista vessoista, lastentarhojen sukupuolineutraaliudesta ja ties mistä. Vauhti on vain kiihtynyt kiihtymistään, ja kymmenen vuoden päästä lienee niin, että homoavioliittojen vastustaja on samankaltainen spitaalinen kuin nykypäivänä olisi vaikkapa rotuerottelun kannattaja. Juuri tämän ”kehityksen” vauhti on mieltä huojentava tekijä.

Kun tämän muutoksen asettaa laajempaan kuvaan, huomaa, että huolta ei ole. Konservatiivien kannattamat mallit avioliitosta, perheestä ja kansallisvaltiosta ovat melkein poikkeuksetta universaaleja. Esimerkiksi avioliiton kohdalla ainoa poikkeus on moniavioisuus joissain kulttuureissa. Jos toisistaan erillään kehittyneet yhteisöt ovat kehittäneet eri puolilla maailmaa tuhansien vuosien aikana samankanlaisia malleja, on tämän arkkityypin, siis miehen ja naisen välisen avioliiton, oltava ihmiselle luontainen asioiden tila. Samoin on kansallisvaltio nähtävästi ihmisille luontainen tapa järjestää olonsa.

Ja näinhän se on – vaikka vaaleanpunainen siilitukka pystyssä ja kurkku suorana vähemmistöaktivistit kuinka huutaisivat, he tietävät itsekin, että eivät heidän puoltamansa mallit ole normaaleja, eivät ole koskaan olleet, eivätkä tule olemaan. Mikäli menen kysymään tavalliselta kaduntallaajalta, joka ei ole asialle vihkiytynyt ja huomaa bluffiani, että mikäli luulen olevani Napoleon, olenko transkeisari vai hullu, he vastaavat luultavasti jälkimmäisen. Mutta kun jatkaisin kysymystä, että entä jos luulenkin olevani nainen, saattaa jo peruskoululainen vastata, että et sinä silloin luule olevasi nainen, vaan olet nainen ja sinulla vain on väärä keho.


Ajat muuttuvat, Eskoseni – ja vielä toiseenkin suuntaan

He ovat onnistuneet viimeisen 70 vuoden aikana vallinneen muodin aikana onnistuneet hetkeksi saamaan yhteiskunnan puolelleen. Nyt, kun elintaso on korkeammalla kuin koskaan, ihmiset asuvat kaupungeissa, näppäilevät älypuhelimia ja juovat reilun kaupan kahvista tehtyä kapputsiinoa ja pystyvät käyttämään aikaansa ja energiaansa moisten asioiden pyörittelyyn, ja yhteiskunnalla riittää rahaa edellä kuvailemieni huutajien tuottamiseen yliopistoissa. Tämä sama sykli on toistunut kaikissa imperiumeissa ennen paluuta maan pinnalle. Niin mekin palaamme maan pinnalle ennen pitkää. Minäkin kuulun sukupolveen, joka on ensimmäinen sukupolvi teollistumisen jälkeen, joka tienaa edellistä vähemmän. Myös luonnonvarojen ehtyminen on edessä oleva tosiasia.

Uskon, että kun ajat huononevat ja velkaraha loppuu, ihmisten asenteet muuttuvat ja palataan perusasioihin. En usko, että esimerkiksi avioliittolakia muutetaan uudelleen vanhaan malliin, mutta sen sijaan yhteiskunnan panostaminen epänormaalin väittämiseen normaaliksi lakkaa, ja ihmisiä ei enää kasvateta minu näkökulmastani kieroon. Tällöin jäävät konservatiivien nyt maalailemat uhkakuvat toteutumatta, ja myös seksuaalivähemmistöt lopettavat sen rummutuksen, jota nyt pidetään yllä, ja joka tosiasiassa on haitallista heille itselleenkin. Tällöin toteutuu se, jota usea ”homofoobikoksi” kutsuttu on peräänkuuluttanutkin – olkoon mitä haluavat, kunhan ei joka paikassa tarvisi tuosta touhusta kuulla.

Laki ei itsessään muuta ihmisiä suuntaan tai toiseen, eikä avioliittolakikaan lopulta muuta juuri mitään. Kun ihmiset vielä joskus palaavat maan pinnalle ja perinteiset arvot ovat taas kunniassa, on tänään vielä vahvistuksen saanut avioliittolaki yhdentekevä. Kirkko on silloin jo aikapäiviä sitten hajonnut, ja vanhoilliset ovat omassa kirkossaan. Eivätkä ihmiset aivan vähällä kummalla anna lapsia adoptoitavaksi kahdelle isälle tai äidille, tai sukupuolestaan epävarmoille transketuille. Näin siis suurimmassa osassa Suomea. Helsingissä ja suurimmissa kaupungeissa on tietysti omat vapaamieliset piirinsä, ja näin saa ollakin – mutta enää he eivät ole kansakunnan kaapin päällä työntämässä sanomaansa ja elämäntapaansa verovaroin toisten silmille.

Muutoin olen sitä mieltä, että Suomen tulee erota eurosta ja EU:sta.

Akseli Erkkilä
17.2.2017

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa