Blogit

Maakuntamallia puoltava kirjoitus

Kuva Wikimedia Commons

Minun somekuplassani, jossa suurin osa lienee Perussuomalaisten äänestäjiä, on nyt valmisteilla oleva hallituspohja kirottu jo valmiiksi alimpaan helvettiin. Ymmärrän sen oikein hyvin vaalituloksen perusteella. Mutta kaikkia nyt hallitusneuvotteluista tihkuneita tietoja ei kannata reaktionomaisesti teilata. Yksi hyvä asia on maakuntamalli.

Sipilän hallituksen SOTE-uudistus perustui maakuntamallille, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut olisi siirretty kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä 18:lle maakunnalle. Maakunnilla olisi ollut maakuntavaltuusto ja niiden tehtäviin olisi lukeutunut myös nykyisin valtion virastoilla olevia tehtäviä. Tämä on erinomainen ajatus. Sipilän hallituksen uudistuksen pilasi kuitenkin hallituksen väri. Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus oli porvarillisin, mitä silloisella eduskunnan kokoonpanolla olisi voitu kuvitella. Siksi maakuntamalliin kytkettiin myös ns. valinnanvapausmalli, jossa oltaisiin avattu verovaroin toimivat terveyspalvelut aivan uudella tavalla kilpailulle – veronmaksajien rahaa oltiin lapioimassa yksityisille terveysyrityksille. Lisäksi porvaripohja vierasti ajatusta maakuntien verotusoikeudesta – ”ei uusia veroja” oli jo Ronald Reaganin vaalilause. Maakuntien itsehallinto vaatii kuitenkin myös verotusoikeuden.

Nyt punamultapohjalla ollaan sopimassa maakuntamallissa, jossa maakunnille siirretään ensi alkuun vähemmän tehtäviä, aluksi lähinnä terveyspalvelut ja ensihoito, mutta muista tehtävistä neuvotellaan myöhemmin. Lisäksi maakunnilla olisi verotusoikeus, ja terveyspalvelut tuotettaisiin julkisena palveluna, yksityisten osana olisi vain täydentää palvelutarjontaa. Tämä on hyvä ja kauaskantoinen uudistus, ja pitkästä aikaa pääsen kiittämään kepua siitä, että se tekee jotain oikein. Tässä kirjoituksessa käynkin läpi maakuntamallia puoltavia näkökohtia ja pyrin teilaamaan sitä vastustavia väitteitä.

Väestörakenteen muutos

Suomen SOTE-palvelut eivät ole kriisissä, mutta ne ovat kriisiytymisen uralla. Väitän näin toisen kauden kunnanvaltuutettuna ja SOTE-lautakunnan jäsenenä. Kuntien terveyspalvelut toimivat siten, että kunta tuottaa perustason palvelut (terveyskeskus), ja erikoissairaanhoidon palvelut ostetaan sairaanhoitopiireiltä. Suomen kunnista syrjäisimpien väestö vanhenee kovaa vauhtia, ja kalliiden erikoissairaanhoidon, siis keskussairaaloiden, palvelujen tarve kasvaa. Tuhannen asukkaan vanhenevan kunnan talouden saattaa romuttaa yksi pitkäaikaisesti ja vaikeasti sairas, joka vaatii kallista hoitoa. Ihmiset on kuitenkin hoidettava, eikös vain?

Samalla maakuntien keskuskaupungit nauttivat yliopistoista, ammattikorkeakouluista, valtionhallinnon työpaikoista ja tätä myöten suuremmista verotuloista ja nuoremmasta väestörakenteesta. Ne saavat työvoimansa maalaiskuntien muuttoliikkeestä ja yleensä eivät suostu siihen, että erikoissairaanhoidon menot sairaanhoitopiirissä jaettaisiin kuntien kesken tasan väestömäärän perusteella, koska siitä pienet kunnat hyötyisivät.

Siksi on hyvä, että SOTE-palvelut yhdistetään yhdelle suurelle, mutta paikallisdemokratian kautta johdetulle maakunnalle.

Paikallisdemokratia

Kannatan aina mahdollisimman paikallista päätöksentekoa. Miksi siis kannatan sitä, että kuntien päätösvallasta siirrettäisiin rahamääräisesti noin puolet suuremmalle toimijalle? Siksi, että edellä kuvatun kehityksen mukaisesti kunnat menettävät pian itsehallintonsa, mikäli ne ajautuvat taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen. Suomessa on käytössä ns. kriisikuntamenettely, jossa toistuvasti alijäämäinen tai velkainen kunta voidaan ottaa valtion holhoukseen. Lisäksi jopa Kittilässä, joka on meitä itseämme kehuakseni taloudellisesti Suomen ja varsinkin Lapin kuntien huippuja, on politiikka muuttunut jo kauan sitten jonkinlaiseksi viivytystaisteluksi ja asemasodaksi ennemmin kuin oman kotikunnan kehittämiseksi. Tämä johtuu koko ajan kasvavista kuntien tehtävistä ja pienestä väkimäärästä.

Lisäksi on muistettava, että kun maakunta ja sen valtuusto ovat jo olemassa, sille on helppoa siirtää uusia tehtäviä – ainakin aluehallintoviraston tehtävät, pelastustoimi jne. Se on vallan siirtämistä valtiolta alaspäin paikallisille päätöksentekijöille. Ja Arkadianmäellä kansanedustajat äänestävät juuri siten kuin puoluepamput käskevät, vaikka he juuri vaalien jälkeen ovat päässeet vakuuttelemasta, kuinka sinne ollaan menossa juuri sen oman kotikunnan tai jopa kylän etua ajamaan. Keskitettyä valtaa, siis eduskuntaa, on myös lobbarien, EU-herrojen ja vaalirahoittajien paljon helpompi hallita kuin maakuntien omia juurevia valtuutettuja.

Tämä voi olla kaukainen haave ja mahdoton varmasti onkin, mutta sementoimalla tehtäviä maakunnille vaikkapa perustuslakiin asti voitaisiin päätösvaltaamme myös piilottaa Helsingiltä ja EU:lta. Mutta se vaatisi jo teknisesti niin suuren enemmistön, että kaupunkipuolueiden kansoittama eduskunta ei siihen suostuisi.

Mutta eihän mitään tarvitse tehdä – kyllä tarvitsee

Vaalien aikaan yleistyi väite siitä, että Suomessa on jo niin tehokas järjestelmä, että sitä ei tarvitse muuttaa. Tarvitseepas. Kuntien varaan perustettu terveydenhuolto on toiminut valtionosuuksien vuoksi. Mutta valtionosuuksien varassa elävät, velvoitteilla sidotut kunnat eivät ole itsenäisiä. Ja kyse ei ole siitä, etteikö järjestelmä nyt olisi tehokas. Kyse on siitä, että siitä tulee aivan varmasti kallis. Mikäli päätettäisiin vain paikata vanhaa järjestelmää nostamalla kuntien valtionosuuksia, alkaisivat kulut kasvaa ns. korkoa korolle. Pienet kunnat menettäisivät itsehallintonsa ja keskuskaupungit porskuttaisivat.

Mikäli kuntien itsehallintoa halutaan säilyttää, on maakuntamalli tehtävä. Tällöin kunnat voivat keskittyä elinkeinojen kehittämiseen, kaavoitukseen ja koulutukseen. Tehtäviä jää vielä yllin kyllin – eikä ole poissuljettua, etteivätkö kunnat voisi edelleen tuottaa terveyspalveluja itse, maakunta vain rahoittaisi niistä osan.

Mitään tekemättömyyden julistajilla joko ei ole ollut aikaa miettiä järjestelmäämme kauemmas tulevaisuuteen, tai sitten heidän takaraivossaan jyskyttää tarve yhdistää kuntia. Se olisi reilua sanoa suoraan.

Maakuntamalli ei toimia siellä eikä täällä – ne ovat eri maita

Maakuntamallia vastaan käytetään argumenttina myös sitä, että Ruotsissa ja Tanskassa mallia on alettu epäillä. Sanon nyt vain lyhyesti, että Tanskassa etäisyydet ovat lyhyitä, ja Ruotsissa taas kaupungistuminen on muulla politiikalla viety niin pitkälle, että sitä ei voida uskottavasti verrata Suomeen. Maakuntamallilla voidaan oikein tehtynä hidastaa kaupungistumista, ja se on itseisarvoisen tärkeää.

Turhaa byrokratiaa ja himmelihämmeliä!

Maakuntia on sanottu usein himmeliksi ja turhaksi byrokratiaksi. Mikäli sairaanhoitopiirit, aluehallintovirastot, maakuntaliitot jne. tulevat demokraattisen prosessin piiriin, onkos se turhaa byrokratiaa? Ei mielestäni, vaan päin vastoin. Kevyempäähän se on, jos ovat yhden katon alla.

Ei maakuntaveroa – miksi ei?

Veropurnaajat tykkäävät vastustaa maakuntamallia sen vuoksi, että maakunta voisi alkaa verottaa asukkaitaan. Mikäli maakuntia perustettaisiin ja niille siirtyisi osa kuntien palveluista, siirtyisivät maakunnille myös kunnille osoitetut valtionosuudet, joten koko palvelutuotantoa ei rahoitettaisi uudella maakuntaverolla. Vastaavasti on selvää, että tehtävien vähetessä kunnille syntyy paine laskea omaa verotustaan.

Tietysti maakunnalla on oltava verotusoikeus, mitä itsehallintoa se sitten muuten olisi? Nykyisellään kunnat joutuvat verottamaan kuntalaisiaan maksaakseen erikoissairaanhoidon palveluista, joiden tuotantotapaa ja sisältöä ne eivät voi päättää. Maakunnalle maksetut veromarkat taas olisivat paljon suuremmalta osin veronmaksajan äänioikeuden ulottuvilla.

Mutta kun kepu siinä pärjää!

Moni vastustaa maakuntamallia siksi, että on oletettavaa että valtuutettujen määrässä mitattuna Keskustapuolue voittaisi uudistuksessa eniten. Maakunnat kun ovat vaalitulosilloissa usein apilanvihreitä. Tämä on argumenttina aivan täysin arvoton. Mikäli ihmiset äänestäisivät kepua, niin silloin heillä on valtuutettujakin, eikä siinä ole sen enempää leukojen louskuttamista. Mikäli esimerkiksi SDP ja Kokoomus haluavat enemmän maakuntavaltuutettuja, on niiden tehtävä maalaismaisempaa politiikkaa. Ei se sen kummempaa ole.

Enkä edes usko, että kepu olisi maakuntamallissa mikään lottovoittaja. Maakuntiin syntyy omia poliittisia kysymyksiään, joihin kaikkien puolueiden pitää pystyä vastaamaan. Ei kunnissakaan äänestetä enää tavan vuoksi kepua, ellei politiikkaan olla tyytyväisiä.

Lopuksi

En äänestä Keskustaa eurovaaleissa enkä kuntavaaleissa, mutta osaan kyllä sanoa, jos ovat jotain saaneet oikein tehtyä. Mikäli Rinteen kanssa sovittu maakuntamallisapluuna menee sellaisenaan hallitusohjelmaan ja läpi, niin pitkästä aikaa voi sanoa, että Keskusta on tehnyt sitä, minkä vuoksi se on perustettu. Puoltanut maaseutua.

Yksi pääsky ei kuitenkaan kesää tee, pääministeripuolueena he tekivät maalaiskunnille niin suurta vahinkoa, että niiden jälkien kanssa tapellaan vielä pitkään.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement