Tuleva maakuntamalli korostaa maakuntien itsehallintoa, nykyisen Ahvenanmaan maakunnan tapaan. Ahvenanmaallahan ainoa virallinen kieli on ruotsi, eikä pakkosuomeakaan siellä ole. Uuden mallin mukaan myös manner-Suomen tulevilla maakunnilla pitäisi siis olla oikeus päättää virallisista kielistään ja pakkokielistään. Tässä olisi oiva mahdollisuus päästä eroon niin pakkoruotsista kuin ruotsin asemasta virallisena kielenäkin.
”Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään molemmilla kansalliskielillä eli sekä suomeksi että ruotsiksi jos maakunta koostuu erikielisistä tai kaksikielisistä kunnista. Jos kaikki maakuntaan kuuluvat kunnat ovat yksikielisiä, järjestetään palvelut ja niihin liittyvä hallinto alueen kuntien kielellä. Ehdotetuista maakunnista kuudesta maakunnasta tulee kaksikielinen ja Pohjanmaata lukuun ottamatta muissa ruotsi on vähemmistökielenä.” (http://alueuudistus.fi/sote-uudistus/kielelliset-oikeudet)
Olen aiemmin käsitellyt kaksikielistyviä maakuntia Puheenvuoron blogissani: uudistuksen vuoksi kaksikielisiä maakuntia tulevat olemaan Keski-Pohjanmaa, Kymenlaakso, Pohjanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa – vain siksi, että niissä sattuu olemaan kaksikielisiä kuntia. Tämä laajentaa ruotsin kielen virallisen aseman nykyisestä 1,5-kertaiseksi (väkiluvun valossa). Uudistuksen jälkeen 50 % suomalaisista asuu alueella, jossa viranomaisilta vaaditaan ruotsin kielen taitoa, vaikka ruotsinkielisten osuus manner-Suomen asukkaista on enää 4,8 % (264 630 : 5 502 593).
Hallituksen esityksessä sanotaan:
”Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan ’Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan’. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa kielen perusteella. Molemmat säännökset ilmentävät lainsäätäjän pyrkimystä varmistaa kansalliskielten tosiasiallinen yhdenvertaisuus.”
Ahvenanmaalla ruotsinkielisiä on 88,3 %, suomenkielisiä 4,8 % ja vieraskielisiä 6,9 %. Kunnista Brändössä suomenkielisten osuus on suurin, jopa 18,7 %, mikä ylittäisi kaksikielisyyden prosenttirajan (8 %) kirkkaasti. Brändön kunta tekisi siis koko Ahvenanmaasta kaksikielisen maakunnan, jos siihen sovellettaisiin samoja kriteerejä kuin muihin maakuntiin.
Kuinka sitten maakuntien tosiasiallinen kielellinen yhdenvertaisuus on saavutettavissa? Vain kahdella tavalla:
1. Ahvenanmaalle on säädettävä pakkosuomi ja tehtävä suomesta toinen virallinen kieli, tai
2. manner-Suomen maakunnat saavat halutessaan luopua pakkoruotsista ja ruotsin kielen virallisesta asemasta.
Perustuslakia selvästikin rikotaan, mikäli Ahvenanmaata kohdellaan eri säännöin kuin muita maakuntia: kielellinen yhdenvertaisuus ei todellakaan toteutuisi.
Kotiseutuoikeus
Myös Ahvenanmaalla jo nykyään käytössä oleva kotiseutuoikeus on mielenkiintoinen. Muutettuna vaikkapa Kainuuta koskevaksi se kuuluisi näin:
”Kotiseutuoikeus on Kainuun maakunnassa käytössä oleva oikeus, jonka perusteella vain kotiseutuoikeuden omaava henkilö on oikeutettu äänestämään maakuntapäivävaaleissa, omistamaan tai hallinnoimaan kiinteää omaisuutta tai harjoittamaan elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saavat kaikki, joiden toisella vanhemmalla on se. Sitä voi hakea myös maakuntaan muuttanut asuttuaan Kainuussa yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Kotiseutuoikeuden saadakseen henkilön on todistettava hyvä suomen kielen taito.”
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden on koskettava tätäkin tasoa: joko muut maakunnat saavat myös kotiseutuoikeuden, tai se kumotaan Ahvenanmaalta.
