Olen jo pitkään ihmetellyt kansamme kasvavaa kollektiivista typeryyttä ulkoistaa päätöksenteko yliherkimmille pöyristyjille. Viimeisin episodi on tapaus Tomi Metsäketo: laulaja sai kenkää Tähdet, tähdet -ohjelmasta sillä perusteella, miten hänen on kerrottu viestitelleen naisille. Tässä kirjoituksessa en millään tavoin puolustele Metsäkedon tai kenenkään muunkaan mahdollista tökeröä käytöstä – se ei nimittäin liity aiheeseen mitenkään. Käsittelen vain vallan antamista paheksujille.
Siitähän juuri on kysymys: vallan luovuttamisesta pois. Sen sijaan, että ylintä valtaa käyttäisi esimerkkitapauksessa tuotantoyhtiö ja/tai TV-kanava, valta heitetäänkin korkealle ilmaan ja jäädään odottamaan, kuka itseoppinut marttyyri ensimmäisenä ehtii jäämään sen alle uhriutumaan, pöyristymään ja pahoittamaan mielensä: hän saa sitten käyttää tätä ylintä valtaa.
Ei ole mitään järkeä siinä, että katsojien mielensäpahoittamisen perusteella aletaan pudottaa kilpailijoita ohjelmasta. Miettikää nyt oikeasti loppuun asti! Kenestä tahansa voidaan löytää jotain törkyä, tai jos ei löydetä, voidaan silti keksiä ja levittää törkyä. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että periaatteessa jokainen ohjelmaan osallistuja voitaisiin pudottaa pois, jolloin ohjelma lakkaisi olemasta. Vai valittaisiinko ohjelman voittajaksi kenties se, josta vasikoidaan viimeisenä tai vähiten? Sellainenkin ohjelmaformaatti voisi olla mielenkiintoinen, mutta se ei ole Tähdet, tähdet -ohjelman idean kannalta mielekästä.
Sama ilmiö eli ylimmän vallan luovuttaminen paheksujille on yleistä esimerkiksi mainonnan ja politiikan piirissä. Se ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin pelkuruutta ja selkärangattomuutta. En minä äänestä ihmistä kansanedustajaksi siksi, että hän valtaan päästyään säikkyisi ammattiloukkaantujien itkua ja luovuttaisi demokraattisesti saamansa vallan täysin epädemokraattisesti satunnaiselle mielipahadiktaattorille.
Päättäjien, mainostajien ja yritysjohtajien pitäisi kaivaa esiin selkäranka ja sanoa pontevasti: ”Ikävää, että päätit loukkaantua tästä. Sinun pitää kuitenkin vain oppia elämään sellaistenkin asioiden kanssa, jotka eivät ole kaltaisesi hemmotellun pikkuprinsessan mielen mukaisia. Tässä asiassa valta on minulla, etkä sinä epäkypsä narsisti saa sitä manipuloitua itsellesi vaikka repisit millaiset itkupotkuraivarit.”
On ilman muuta hyvä, että erilaisia herkkyyksiä ja rajoituksia huomioidaan. Tätä ei kuitenkaan pidä viedä äärimmäisyyksiin: on eroa sillä, että jollakulla on todellinen herkkyys tai rajoite, ja sillä, että joku mamman pikku kotihitler päättää härskisti manipuloida kanssaihmisten päätöksentekoa. Jälkimmäistä ei tule hyväksyä millään tekosyyllä, ei edes herkkyyden varjolla.
Häpeärangaistuksen voima
Sosiaalinen media on nykyajan jalkapuu kirkonmäellä: se tuo rikkomukset suuren yleisön tietoisuuteen. Tämä on tietysti hyväkin asia – ennen Internettiä esimerkiksi joukkoahdistelijat tuskin olisivat paljastuneet.
Häpeän pelko on todella voimakas tunne, ja väitän, että se olisi paljon kovempi pelote rikollisille kuin täysihoitolan (jota vankilaksi nimitetään) pelko. Jokainen vankeustuomio tulisi aloittaa viikon istunnolla jalkapuussa kirkonmäellä, jotta kansalaiset voisivat ilmaista mielipiteensä rikollisesta syljen ja mätien tomaattien välityksellä. Tyhmempikin rikollinen ymmärtäisi, ettei hän voi enää säilyttää tuntemattomuuttaan kuten vankilassa, vaan koko yhteisö saa tietää hänen rikoksestaan. Aivan varmasti sillä olisi tehokkaampi ennaltaehkäisevä vaikutus kuin nykyjärjestelmällä.
Tomi Metsäketokin kärsii nyt sosiaalisessa mediassa julkista häpeärangaistustaan. Kun negatiivisen mediahuomion vuoksi on jopa lievennetty rikostuomioita (mikä sinänsä on typerää), niin eikö hänen kuitenkin kannattaisi antaa jatkaa Tähdet, tähdet -ohjelmassa? Voisihan olla, että hän putoaisi ensimmäisenä, mikä olisi opettavaista. Tai voisi olla niinkin, että hän selviäisi pitkälle uskollisten kannattajiensa äänillä, mikä olisi myös opettavaista: artisti on artisti ja yksityiselämä on yksityiselämä.
On päivänselvää, että ilman sosiaalisen median painetta ja negatiivisia uutisointeja Metsäketo olisi saanut jäädä ohjelmaan – siis jos asia olisi tuotu päättävien tahojen tietoon yksityisesti. Toivoisinkin, että ohjelmasta päättävät tahot pitäisivät valtansa itsellään ja toimisivat nyt aivan samoin kuin toimisivat ilman mediahuomiota, eli seuraisivat omaa näkemystään ja kantaisivat siitä vastuun.
Vallan ulkoistaminen mielensäpahoittajille on heikkoutta ja pelkuruutta. Jos päätös olisi ilman mediahuomiota ollut toinen, se on vielä tekopyhyyttäkin.
P.S. On jo ehditty perustella, että Metsäketo poistettiin signaalina siitä, että TV-yhtiö ottaa seksuaalisen ahdistelun vakavasti. Tähän vastaan: ymmärtäisin tämän, jos kyseessä olisi syyttäjän päätös nostaa näytön riittäessä rikossyyte. Nyt kyseessä on kuitenkin vain julkinen syyttely ja huhujen levittäminen, joiden todenperäisyyttä ei yksikään tuomari ole vielä arvioinut. Eihän sen perusteella voi ohjelmasta poistaa!
Mitäs jos seuraavaksi jotakuta toista kilpailijaa kohtaan järjestetään huhukampanja? TV-yhtiö antaa tällä lailla vallan kelle tahansa tarpeeksi härskille manipuloijalle, joka esimerkiksi haluaa raivata tieltään suosikkinsa pahimmat kilpailijat. Ei pidä hirttäytyä omaan hyväuskoisuuteensa, se pitäisi jo tänä ”totuuden jälkeisenä” aikana tajuta. En missään nimessä sano, että Metsäketoa syyttävät naiset valehtelisivat – kritisoin vain sitä, että tällainen vallan antaminen ulkopuolisten käsiin altistaa koko ohjelmaformaatin härskille manipuloinnille. Ennen kuin asia on tutkittu, ei voida tietää, mitkä syytökset ovat tosia ja mitkä valheellisia. Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan!
