Blogit

Miksi kannatan Väyrystä presidentiksi ja pääministeriksi?

Pitkä aika on taas vierähtänyt blogaamatta, sillä olen toiminut viime aikoina aktiivisemmin Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen ja viimeisen puolitoista viikkoa Paavo Väyrynen presidentiksi-kampanjan ympärillä. En keksinyt muusta kirjoittaa, niin kirjoitetaanpa niistä aiheista, jotka ovat menneet kirjoittamisen edelle. Eli mainostan nyt härskisti Kansalaispuoluetta ja Paavoa presidentiksi.

Olen siis Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen, ollut jo noin vuoden. Asiantuntijajäsenet lähinnä rustaavat ohjelmia ja eräänlaisena sisärenkaana ohjaavat puolueen toimintaa, mutta kuitenkin suurpiirteisemmällä tasolla kuin puoluehallitus, jonka puheenjohtajaksi valittiin toissa viikonloppuna muuten kainuulaislähtöinen Sami Kilpeläinen ja varapuheenjohtajaksi pohjalainen Piia Kattelus. Hyviä valintoja ja onnea heille tehtävissään.

Minulta on kysytty useamman kerran, liittyisinkö Perussuomalaisiin nyt kun Jussi Halla-aho valittiin PS:n puheenjohtajaksi. Poliittisen harrastuksenihan aloitin juuri perussuomalaisissa alkamalla puolueen yhteyshenkilöksi Kittilässä 17-vuotiaana ja vuotta vanhempana perustin Kittilän Perussuomalaiset, jonka puheenjohtaja toimin 3 vuotta ja piiritasolla olin aina puolueesta eroamiseeni asti. Jo aiemmassa blogissani olen perustellut, miksi en ole harkinnut Perussuomalaisiin liittymistä. Nyt perustelen, miksi kannatan Paavo Väyrystä presidentiksi asti. Kirjoitan omasta näkökulmastani ja esitän omia tulkintojani Väyrysen politiikasta.

Miksi Paavo?

Aivan ensimmäiseksi on pakko todeta, että Paavo on retroa. Hyvällä tavalla retroa. Jos seuraa hänen kirjoituksiaan ja lukee vähän hänen kirjojaan, huomaa helposti, että hänen pääasiallinen sanomansa on muistuttaa sellaisista hyvistä käytännöistä, jotka nykyään on hajotettu ja joita pyritään mustamaalaamaan tien tasoittamiseksi yhä hallitsemattomammalle globalisaatiolle. Kolme suurinta tällaista linjanvetoa ovat tietysti EU- ja eurokritiikki, eli oman valuutan vaatimus, hajautetun yhteiskuntamallin vaatimus eli aktiivisempi aluepolitiikka, sekä aito puolueettomuuspolitiikka nykyisen länsiblokkiutumisen sijaan. Myös maahanmuuttokritiikki on osa tätä kuviota.

Kaikkia näitä kannatan. Euroa ei edes voi rehellisesti puolustaa, sillä sen talousvaikutukset ovat suomalaisille karmeat. Hajautettu malli, eli maalaissuomi, on taas mielestäni henkisesti ja sosiaalisesti kestävämpi ratkaisu kuin väestön keskittäminen muutamiin keskuksiin. Syrjäytyminen, työttömyys ja kohoavat asuinkustannukset johtuvat juuri kaupungistamisesta. Huomaa, että puhun kaupungistamisesta kaupungistumisen sijaan, sillä sitä Suomen politiikka todella on. Ruotsissa kaupungistaminen tehtiin ennen Suomea ja kas, nyt Ruotsi on kääntämässä kelkkaa. Jopa muutaman prosentin minipuolueena elänyt Ruotsin keskusta on nyt kovassa gallup-nosteessa, mikä jää usein Ruotsidemokraattien kannatusta koskevan uutisoinnin varjoon. Puolueettomuuspolitiikka taas olisi mielestäni kannattavaa varsinkin taloudellisesti, sillä Venäjä tulee uusimaan teollista kapasiteettiaan aivan varmasti, ja Suomi voisi tuotantovälineiden ja teknologian viejänä hyötyä tästä.

Väyrynen on tavallaan kuin viimeinen mohikaani. Politiikassa on aktiivisesti mukana enää vain muutamia muita, jotka ovat peräisin ajalta, jolloin Suomessa ei vielä ollut kaikki päin honkia, tai ainakin suunta päin edellä mainittua. Pekkarinen ja Kääriäinen. Nämä kuitenkin ovat ilmeisesti vain sopeutuneet muutokseen, kun Väyrynen taas on aina ollut sotajalalla. Ensin systeemin sisällä, mutta todettuaan sen taistelun toivottomaksi, nyttemmin perustamansa Kansalaispuolueen kautta. Jonkun pitää olla juurakko.

Ennustan, että tämän blogin kommentteihin tulee kommentteja jalasmökeistä, Vladimirov-kohuista tai muista. Jälkimmäinen on sanalla sanoen kukkua, edellinen taas on lapsellista jankkausta tapauksesta, jonka toista puolta kukaan ei ole vaivautunut selvittämään, ja lisäksi varsin vähäinen.

Miksi Kansalaispuolue?

Kansalaispuolue taas on itselleni melko sopiva sekoitus edellä mainittuja. Maahanmuuttolinjassa olen varmaankin Kansalaispuolueen kriittisimmästä päästä, ja ohjelma voisi minun puolestani olla vieläkin tiukempi. Nykyinenkin ohjelma, joka siis käytännössä palauttaisi maahanmuuton pelkkään pakolaiskiintiöön, on nykylinjaan verraten mainio. Itse lisäisin vielä palautukset maihin, joissa sodat on sodittu, mutta voin asiaa edistää pieneltä osaltani muutoinkin, sillä KP ei harjoita puoluekuria. EU-linjassakin olen äärilaidalla – siinä missä puolue keskittyy euroon, olisi minun mielestäni koko unionista lähdettävä. Euroero on kuitenkin sekin paljon enemmän kuin minkään eduskuntapuolueen ohjelmissa.

Kunnanvaltuustossa minuun on tarttunut melko tiukkaan vaatimus kuntien itsehallinnon ja paikallisen päätösvallan säilyttämisestä ja jopa sen lisäämisestä. Tässä Kansalaispuolueen vastikään julkaisema, mutta median sivuuttama aluepoliittinen ohjelma oli todella hyvä. Siinä halutaan maakuntauudistuksessa todellista päätösvaltaa maakunnille esimerkiksi ottamalla käyttöön maakuntien oma verotusoikeus, ja kunnille taas halutaan jättää vastuu sosiaalihuollon palveluista, jotka selvästi hyötyvät päätöksenteon läheisyydestä.

Kansalaispuolue ja Väyrynen siis ovat sitä, mitä Keskustan pitäisi olla. Näin tunsin aikanaan Perussuomalaisista, kun puolue muistutti alkuaikojen SMP:tä. Nyt Väyrysen presidenttiehdokkuutta ajavan kampanjan yhteyshenkilönä olen myös huomannut, että puolueella on tuhansia kannattajia, joista suuri osa olisi potentiaalisia ehdokkaita. Nyt tehdään työtä, jotta saadaan Paavo mukaan presidenttipeliin. Paneeleissa Paavo vetelee kaikki kölin alta varsinkin EU- ja ulkopoliittisissa kysymyksissä ja tuo esille muitakin ongelmia ja niihin ratkaisuja. Siksipä äänestänkin Paavoa, kuten viime vaaleissakin tein – molemmilla kierroksilla. Kansalaispuolueen pääministeriehdokas taas on niin ikään Väyrynen, mikäli kansa ei rankaise presidentinvaaleissa Niinistöä tämän tekemisistä poliittisella urallaan.

Puolueen uusi johto taas vie puoluetta suuntaan, jossa meillä on useita kärkiä, emmekä taannu yhden asian jankkaajiksi. Uskokaa tai älkää, mutta yhden tai kahden asian ympärillä puhuminen käy puhujillekin puuduttavaksi, pian myös kuulijoille.

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen tulisi erota eurosta ja EU:sta.

26.7.2017
Akseli Erkkilä
Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen

P.S. Täältä voit tulostaa Paavo Väyrysen kannattajakortin, sivulla myös ohjeet siitä, mihin kortit lähetetään:
http://kansalaispuolue.fi/

Jakoa

Kommentit