Blogit

Mitä Perussuomalaisille tapahtuu?

Tänään on ollut vilkas uutispäivä, kun kolmattakymmentä Perussuomalaisten kansanedustajaa ilmoitti lähtevänsä puolueen eduskuntaryhmästä ja perustavansa uuden ryhmän, ehkä jopa puolueen. Minulle on moni persuaikainen tuttavanani sanonut, että tulisit nyt takaisin remmiin, kun johto vaihtui. Mietin asiaa hetken.

Perussuomalaisten johtoon valittiin siis Jussi Halla-aho, ja hänen kannattajillaan täytettiin kaikki muutkin paikat puoluesihteeriä lukuun ottamatta. Kokemuksesta Perussuomalaisten piirihallituksessa tiedän sanoa, että yleensä koko johdon uusiminen tietää vaikeuksia, joten uuden ryhmän irtautuminen ei yllättänyt sinänsä. Kytkintä nostaneiden määrä silti yllätti.

Nyt Perussuomalaiset jakautuivat median mukaan ”sosiaaliseen siipeen” tai ”SMP:läisiin” ja ”Halla-aholaisiin”. Nimitykset ovat vähän korneja, mutta niissä on totuuden siemen. Kyllä Esimerkiksi Tiina Elovaara varmasti edusti puolueen sosiaalista laitaa, samoin Lapin kansanedustaja Hanna Mäntylä, joka on muuten vieläkin kadoksissa, eikä naista näy. Kuitenkin tämän ryhmän jatko hallituksessa on siunauksen osoitus myös varsin epäsosiaaliselle sosiaali- ja terveysuudistukselle, joten se siitä sosiaalisuudesta.

SMP:läisyyden kanssa onkin sitten toinen laita. Mikäli tällä viitataan SMP:hen kokonaisuutena, ei näin ole. SMP oli oikea populistipuolue, joka jaksoi saarnata pientalonpojista, maanviljelystä, rötösherroista ja loppuaikoinaan maahanmuutostakin. Media on kuitenkin ottanut tavakseen kadottaa SMP:n varhaisen änkyrähistorian (sen hyvän osan) ja nostaa esille Pekka Vennamon SMP:n, jossa siinäkin näen itse paljon enemmän hyvää kuin PS:n juuri päättyneessä hallitustaipaleessa. He saivat jotain omaa läpikin.

SMP:n esittäminen jonain maailmaa halaavana suvaitsevaisuuspuolueena on kuitenkin itsepetosta niin hommaforumin halla-aholaisilta kuin essempeeläisiltä itseltäänkin. SMP:ssä toimi aikanaan Sulo Aittoniemi, joka esitti somalien lähettämistä takaisin kotimaahansa. Samoin on hyvä muistaa, että tuohon aikaan kaikki olivat koko lailla maahanmuuttovastaisia. Itse asiassa entinen presidentti Martti Ahtisaari, joka nykyään esiintyy jonain suvaitsevaisuuden sanansaattajana, ilmoitti vaalikamppailussaan käskevänsä armeijan avata tulen, mikäli Venäjältä kohdistuisi Suomeen pakolaisaalto.

Mitä Perussuomalaisille nyt tapahtuu?

Kuitenkin on selvää, että nyt lähteneet aivan aidosti, vaikkakin osa hallitusvietin sumentamina, ovat edustaneet puolueen ”kristillissosiaalista” ulottuvuutta. Halla-aholaiset taas ovat useimmiten, eivät siis aina vaan useimmiten, täysin oikeistolaisia. Kun vastavoima katoaa, niin Perussuomalaisten sisällä esimerkiksi tasaveroa kannattavat ja toisaalta sosiaali- ja terveyspalveluja vastustavat voimat kasvattavat merkitystään. Halla-aho on itsekin ilmoittanut, että hänen mielestään SOTE-menot ovat ”luksusta”, joista voidaan liisiä, jos valtio velkaantuu. Samalla Perussuomalaisten sisällä Naton kannatus varmasti nousee uuteen huippuunsa.

Toinen silmiinpistävä piirre Perussuomalaisissa on se, että nyt puolueeseen jäävät lähinnä maahanmuutto- ja EU-kriittiset. Se on tietysti erinomaisen hyvä asia. Kuitenkin nämä edustajat ovat, kuten edellä kuvattu, puolueen talousoikeistolaista laitaa, ja vieläpä kaupunkilaisia. Kaupunkikokoomuslaisia tosin olivat mielestäni Terho ja Halla-ahokin. Lienee odotettavissa, että Perussuomalaisista alkaa kuulua esimerkiksi kuntien valtionosuuksia ja maataloustukia vastustavia kannanottoja, mikä sekin on lyhytnäköistä.

Perussuomalaisista luultavimmin tulee samankaltainen puolue kuin muualla Euroopassa jo vakiintuneet oikeistopopulistit. Useiden näiden agendalla on markkinakeskeisyys. Unkari on tässä poikkeus, sillä sen ”äärioikeisto” on koko lailla vasemmalla, ja suuntautunut Naton sijasta itään.

Mitä ”Uudella Vaihtoehdolla” sitten on?

No ei paljoa mitään. Sosiaaliseksi ei voi itseään kehua, jos kannattaa hallituksen SOTE-yksityistämisuudistusta. Sen muuten oli valmis hyväksymään Halla-ahokin. Uuden ryhmän edustajat ovat lisäksi sitoutuneet hallituksen EU-politiikkaan. Siitäkään ei Halla-aho muuten tehnyt irtiottoa, tosin hänen kunniakseen mainittakoon, että maahanmuuton vieminen EU:n alarajaan olisi sekin edistystä.

Voi olla, että Perussuomalaisista loikanneiden ryhmä saa Sipilältä ja Orpolta jotain omia asioitaan läpi enemmän kuin on alun perin sovittu – Perussuomalaisten kiusaksi. Mutta kovin vähän on heillä siitä huolimatta tarjottavana, paitsi se, että linja ei mene välttämättä niin talousoikeistolaiseksi kuin nyt PS:ään jääneiden keskuudessa.

Mitä itse teen?

Kuten alussa jo kerroin, muutama Perussuomalaisissa vielä vaikuttava kaverini on kysellyt, josko tulen takaisin. En ole ajatellut tulla. Seuraan, mihin puolueen muut linjat kuin maahanmuutto- ja EU-linja kehittyvät. Uskoakseni sellaiseen suuntaan, josta en pidä alkuunkaan. Aikanaan PS-nuorille esittäessäni Rinteen mallin mukaista työllistämistä ohjelmaan, vastattiin ehdotukseeni täystyöllisyyden olevan Hitlerin tavoite. Hyvä tavoite se mielestäni on riippumatta siitä, ketkä kaikki ovat samaa tavoitelleet.

Liityin Perussuomalaisiin 2009, sitä ennen (2008) toimin kotikuntani yhteyshenkilönä. Olin ensimmäinen julkipersu Kittilässä, ennen kuin olin edes täysi-ikäinen. Puolueesta eroamisen jälkeen olen piipahdellut muutamissa pienpuolueissa, joissa olen saanut ajaa omaa linjaani. Tällä hetkellä olen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen, ja homma on mukavaa. Puolueen tavoitteet ovat mielestäni hyvät, ja puolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen on elävä legenda. Isoisälläni sukat pyörisivät jaloissa, jos olisi näkemässä, että puollan maaseutua ja itsenäisyyttä ja omaa valuuttaa Paavon jengissä.

Kun Perussuomalaisiin liityin, jäsenistössä ja kannattajissa oli lähinnä vanhoja SMP-ukkoja, jotka olivat hyviä iskemään tarinaa ja muistelivat vanhoja aikoja, kun melkein kaikki oli paremmin. Maahanmuutostakin puhuivat ihan oikein. Lisäksi porukassamme oli työttömiä ja eläkeläisiä, pienyrittäjiä ja pienituloisia palkansaajia. Meitä pidettiin vähän höpsähtäneinä. Pidin tuosta porukasta ja linjasta – se linja kuitenkin petettiin kravattikaulojen saavuttua puolueeseen.

Jos saan muutaman hyvän asian (EU- ja maahanmuuttokanta) jotka minulla jo on, mutta joutuisin kaikessa muussa vähemmistöön, ei Suomen vaalijärjestelmässä ole mieltä olla puhumassa listan puolesta, jolla muut ovat ajamassa alas maaseutua, yksityistämässä valtionyhtiöitä ja leikkaamassa rikkaiden veroja. Kansallis- ja itsenäisyysmielinen vasemmisto Suomesta vielä puuttuu. Kerran yritin sellaisen muuten perustaakin. Haluaisin elävän maaseudun ja hyvinvointiyhteiskunnan suomalaisille – jos näistä en välittäisi tai haluaisin ne tuhota, se onnistuisi parhaiten pysymällä EU:ssa ja kannattamalla maahanmuuttoa. Ensi hätään on paljon tehtävää Kittilän kunnanvaltuustossa, jossa olen sitoutumattoman Kuntalaislistan valtuutettuna puolustamassa kuntamme palveluja, ja teen tietysti kaikkeni Kansalaispuolueen hyväksi.

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen tulee erota eurosta ja EU:sta.

P.S. Artikkelikuva on muuten kiitosilmoitukseni Kittilälehdessä 7.11.2012, kun pääsin ensimmäistä kertaa valtuustoon, tuolloin Perussuomalaisten riveissä, kun puolueen linjan saattoi vielä allekirjoittaa. Aikansa kutakin. Halusin ilmoitukseen PS:n ja SMP:n logot.

Akseli Erkkilä
Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen
13.6.2017

Jakoa

Kommentit