Blogit

Mutta eikö Kittilä uponnutkaan?

Tätä aloitusta kirjoittaessa olen tullut juuri Kittilän sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta. Tänä päivänä järjestettäviin Kittilän 150-vuotisjuhliin en mennyt työvaatteissani. Sen sijaan päätimme sosiaali- ja terveyslautakunnassa yksimielisesti, että kunnan palvelusasumisen asiakasmaksut lasketaan siten, että asiakkaalle jää aina 150 euroa omaa rahaa. Siinä 150-vuotispäivää. Kirjoitan nyt kuitenkin Kittilän taloudesta laajemmin.

Keskiviikkona 28.3.2018 on tullut julki Kittilän tilinpäätös, joka oli komea: 1,9 miljoonaa euroa plussan puolella. Aiempi tilinpäätös oli 3,7 miljoonaa euroa positiivinen. Varsinkin aiempaan tulokseen vaikuttivat esimerkiksi kaivoksen yhteisöverojen kaltaiset ennakoimattomat tulot, mutta kunnan perustaloudenpito on muuttunut selvästi parempaan. Julkisuudessa Kittilää ja sen päättäjiä on kuitenkin leimattu yksinkertaisiksi poromiehiksi, ja kuntaa puhutellaan koko ajan kriisikuntana johtuen kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisen jälkipyykistä. Miten ihmeessä kunta, jota puhutellaan kriisikunnaksi ja päättäjät (minä mukaan lukien) ovat tyhmiä kuin saappaat, voi pärjätä näin hyvin?

Ensiksi lukuja. Kittilän talous on siis parantunut selvästi. Joitain vuosia sitten hätyyttelimme niitä aivan oikeita kriisikuntakriteereitä. Kunnan omavaraisuusaste oli noin 30% ja velkaa oli lähes 5000 per asukas. Ainoastaan Kotka oli meitä velkaisempi kunta. Kittilä harjoitti täysin jästipäistä talouspolitiikkaa – kunta investoi hengästyttävää tahtia ja veroäyri pidettiin Lapin matalimpana, 19 prosentissa. Näin ollen ei kunnan velkaisuus ollut mikään ihme. Nyt velkaa on enää noin 3300 euroa per asukas.

Väitän, että Kittilässä tapahtunut ”perestroika” on osaltaan mahdollistanut kuntatalouden elpymistä. Kuntatalouden sopeuttaminen pääsi kunnolla vauhtiin vasta Kyösti Tornbergin aikana, kun veroja alettiin reippaasti nostaa ja investoinneista karsia. Mäkelä suostui veroäyrin nostoon vasta vuodelle 2014, ja silloinkin nosto oli riittämätön, kun investointiohjelma oli suuruudenhullu. Esitettyä 1% korotusta ei tehty, vain 0,5%. Liekö aiempina vuosina, kun veroäyri pidettiin vuodesta toiseen samana, kuvio ollut sama. Perusteluna oli se, että yksi veroprosentti vastaa ”vain” 800 000 euroa. Moni kysyy, että miten se kunnanjohtajassa ainoastaan on, miten kunta toimii. Mutta niin se vain on – esittelijällä on Suomen kunnissa suurempi valta, kuin halutaan myöntää.

Vielä suurempi uhka Kittilälle oli investointitahti ja siitä seurannut kunnan velkataakka. Osa tehdyistä investoinneista oli tietysti käytännössä pakollisia ja järkeviä – esimerkiksi päiväkoti kannatti rakentaa halvan koron aikana. Paljon meni kuitenkin Leville rakennushankkeisiin, joilla ei ollut tekemistä kunnan perustehtävien kanssa. Vasta Tornbergin aikana valtuutettujen pyynnöstä valmisteltiin budjetti siten, että investointiohjelma järkeistettiin.

Löperön veropolitiikan ja investointivimman mahdollisti se, että poliitikot eivät aidosti olleet mukana budjetin valmistelussa. Luottamushenkilöt pääsivät sorkkimaan budjettia vasta muutamaa viikkoa ennen sen valtuustokäsittelyä. Veroäyriä päätettäessä, joka tehdään aina budjettikokousta noin kuukautta ennen, ei siis ollut koskaan tarkkaa tietoa talousarvion sisällöstä. Investointiohjelmaan puuttuminen oli sekin maallikolle lähes mahdotonta. Yhdessä valtuuston kokouksessa olisi maallikon pitänyt räjäyttää auki virkamiesten valmistelema budjetti ja vastata näiden valmistelemaan puolustukseen, miksi tätä ja tätä investointia ei voi siirtää seuraavalle vuodelle.

Kun kunnan taloustilanne oli kuitenkin aivan selvästi huononemaan päin, olisi näin ollen ainoaksi mahdollisuudeksi jäänyt menojen leikkaaminen, eli palvelujen karsiminen. Ehkä jopa omaisuuden myyminen. Mitähän realistoitavaa omaisuutta Kittilällä olisi?

Palveluja ei ole kuitenkaan karsittu. Kyösti Tornbergin tultua vt. kunnanjohtajaksi muuttui budjetintekokulttuuri. Luottamusmiehet saivat aidosti vaikuttaa, ja investointitahti hidastui. Käyttömenoja ei leikattu, joskaan ei valtavasti lisättykään. Verotusta kiristettiin. Nyt Kittilän velka on lyhentynyt merkittävästi, ja palveluja ei ole tarvinnut leikata. Varsinkin Kittilän vanhuspalvelut ovat ylpeyden aihe. Meillä palvelujen peittävyys ja kattavuus on Lapin kärkeä. Nykyinen taloudenpitomme mahdollistaa positiiviset yllätykset, kun esimerkiksi erikoissairaanhoidon menot alittuvat.

Mikäli näitä oikaisutoimia ei olisi tehty, olisi Kittilän velkamäärä nykyistä isompi. Niin minä väitän. Pelkästään kunnallisveron korotukset tarkoittavat miljoonaa euroa vuodessa, investointien hidastaminen vielä enemmän. Ja selvää on, että kunnanjohtajan vaihdos mahdollisti valtuutetuille kurssin muuttamisen, tai ainakin sitä merkittävästi helpotti.

31.3.2018

Akseli Erkkilä

Kunnanvaltuutettu (Kuntalaislista)

Kansalaisen verkkokauppa