Blogit

Pari sanaa Trumpin puolesta

Tänään amerikkalaiset äänestävät presidentinvaaleissa. Valittavana ovat demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump. Mutta tämänhän kaikki tietävät. Olen seurannut vaaleja television ja internetin kautta tiiviisti molempien puolueiden esivaalista lähtien, ja juuri, kun luulin ettei YLE voi enää yllättää, yllätti se jälleen.

YLEn uutisoinnista voisi päätellä, että suomalaiset äänestävät USA:n presidentinvaaleissa, ja että YLEn omistaisivat demokraatteja lähellä olevat tahot. Uutisointi on keskittynyt Donald Trumpin parjaamiseen ja hänen sanomistensa vääristelyyn ja puolitotuuksii. Tässä siis minun arvioni vaalin asetelmista. Eli tietysti se ainoa oikea ja valistunut arvio.


Miksi Donald Trump valittiin presidenttiehdokkaaksi?

Melko harva Suomessa uskoi Trumpin pääsevän edes republikaanien ehdokkaaksi. Häntä vastassa oli entisen USA:n presidentin, George W. Bushin veli Jeb Bush sekä republikaanijohdon suosima ihmepoika Marco Rubio. Bushin valinta presidenttiehdokkaaksi olisi ollut kädenojennus republikaanien perinteisille äänestäjille, Rubion valinta taas olisi ollut kumarrus latinojen suuntaan.

Mutta mitä vielä: Jeb Bush aloitti vaalien käymisen hyökkäämällä joka vaiheessa Trumpia vastaan. Trump kuitenkin nujersi moottoriturpineen Jeb-paran heti esivaalien alkumetreillä. Rubio kokeili samaa temppua samoin tuloksin. Lopulta republikaanien sisällä suurin taisto käytiin raamattuvyöhykkeeltä tulleen patavanhoillisen Ted Cruzin ja Donald Trumpin kesken. GOP:n, eli ”Grand Old Partyn” jäsenet valitsivat käytännössä kahden protestiehdokkaan välillä ehdokkaansa.

Poiketaksemme demokraattien leirissä, Hillary Clinton oli ennakkosuosikin asemastaan huolimatta tiukilla vastaehdokastaan Bernie Sandersia vastaan. Sanders on harvoja amerikkalaisia poliitikkoja, jotka uskaltavat tunnustautua sosialisteiksi maassa, jossa sosialismi on samantapainen kirosana kuin rasismi on Suomessa nykyään. Näissä vaaleissa oli siis näkyvillä esivaaleista lähtien amerikkalaisten perinpohjainen kyllästyminen poliittiseen järjestelmään, jossa vaalirahoittajat, siis käytännössä vakuutusyhtiöt, pankit ja aseteollisuus, pyörittävät presidenttipeliä mielensä mukaan.

Trumpin valtti oli itse asiassa sekin, että häntä media vastusti kaikkein eniten. Mikäli mediataloja omistavat porhot vihaavat Trumpia niin paljon, on tämän pakko olla pohjimmiltaan kova jätkä. Toki Trumpin linjaukset vetoavat amerikkalaisiin, mutta niihin palaan myöhemmin. Hauskinta esivaalikisassa oli kuitenkin suomalaisnäkökulmasta seurata, kuinka YLEn toimittajat kauhistelivat Trumpia, mutta eivät raamattu kädessä kasvanutta neokonservatiivi Cruzia. YLEn sokea piste taisi olla Trumpin lupaus maahanmuuton hillitsemiseksi.

Trumpin lupaukset ja kuinka YLE niitä käsittelee

USA:n vaaleissa on aina muutama hallitseva teema, ja vakioteemoja ovat talous ja ulkopolitiikka. Lisäksi on mukana muutama arvokysymys, ja tämän paikan on ottanut näissä vaaleissa maahanmuutto.

Maahanmuuttopolitiikka: Trump on luvannut rakentaa Meksikon-rajalle muurin. ”Suuren, kauniin muurin, jossa on suuri portti, josta Amerikkaan pääsee laillisesti”. YLE on tarttunut Trumpin lupaukseen, jossa Meksiko pantaisiin maksamaan muuri. Tämä lupaus kuulostaa kyllä minustakin hullulta. Trump tarkoitti kiristävänsä rahoitusta muuriin neuvotellessaan uudelleen kauppasopimuksista. Silti tuli luvattua liikaa. Muurin rakentaminen itsessään ei ole hullumpi ajatus.

Yhdysvalloissa on tälläkin hetkellä noin 10 miljoonaa maassa laittomasti oleskelevaa maahanmuuttajaa, joista suurin osa on Meksikolaisia. Trump haluaa estää uusien laittomien siirtolaisten tulon maahan ja karkottaa maassa jo olevat paperittomat. Tätä media tietysti kauhistelee, sillä jostain ihmeen syystä toimittajien mielestä rajavalvonta ja laillisuus on ihan mälsää. Katsotaanpa asiaa kuitenkin hetki amerikkalaisten kannalta.

Obama on koko kautensa ajan pyrkinyt jakamaan laittomille siirtolaisille kansalaisuuksia. Tämä on härskiä vaalitaktikointia ja jopa vilppiä, joka tulee kalliiksi amerikkalaisille. Latinot äänestävät tietysti demokraatteja, jotta kaverit voisivat tulla perästä. Demokraatit ylläpitävät lisäksi erittäin kallista Obamacare-politiikkaa, jossa liittovaltio kustantaa terveysvakuutuksen kaikille, joilla rahat eivät vakuutuksiin omasta takaa riitä. Suomalaisen korvaan Obamacare kuulostaa ensin hyvältä, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä. Kun USA:n terveydenhuolto on vakuutusyhtiöiden varassa, valtion avoin piikki vähävaraisten vakuutuksiin nostaa vakuutusten hintoja niille, jotka sen juuri ja juuri pystyvät itse maksamaan. Keskiluokka kärsii ja valtion menot kasvavat.

Talouspolitiikka: Trumpin vero-ohjelmaa on Hillaryn sekä median suulla sätitty rikkaita suosivaksi. Pääosa tästä kritiikistä kohdistuu aikeisiin laskea yhteisöveroa 35 prosentista (Suomen yhteisövero on 20%) viiteentoista prosenttiin. Suuri pudotushan tuo on, mutta katsontaanpa taas lähemmin. USA:n yhteisöveroja eivät maksa enää muut kuin pienet ja keskisuuret yritykset. Suuryhtiöt käyttävät ns. ”carried interest”-veroleikkuria ja muita verokikkoja tai pyörittävät toimintaansa ulkomaisten tytäryhtiöiden kautta.

Trump on luvannut pakottaa yritykset siirtämään tuotantonsa takaisin Yhdysvaltoihin säätämällä 35% tuontiveron. Silloin 15% yhteisöveron maksu Yhdysvaltoihin kannattaakin jo aivan eri tavalla entisille veropakolaisille. Tällä tavalla Trump aikoo saada Amerikkaan takaisin niitä työpaikkoja, joita on valunut ulkomaille, varsinkin Meksikoon.

Kauppapolitiikka: Trump on protektionisti. Hän vastustaa NAFTA-sopimusta, TPP:tä ja TTIP:tä. Nämä ovat kaikki ”vapaakauppasopimuksia”, jotka lisäävät suurten yhtiöiden mahdollisuuksia veropakoiluun ja tuotannon siirtämiseen ties minne. YLE, joka on aiemmin kauhistellut TTIP:n pykäliä, joissa yhtiöt voivat haastaa valtioita oikeuteen, on nyt haukkunut kuukausien ajan Trumpia protektionistiksi. Mutta protektionismihan on hyvä, isänmaallinen kauppapoliittinen kanta. Edellä mainittu isänmaallisuushan on tosin jo kauan ollut median toiminnasta kaukana. Suomenkin kannalta olisi valtava helpotus, mikäli TTIP kaatuisi.

Ulkopolitiikka: Trumpin linjaukset ulkopolitiikassa ovat osaksi perinteistä amerikkalaista militarismia, joka on on esimerkiksi Hillary Clintonin politiikan ydin. Clinton on ollut mukana, kun pommitettiin Libyaa ja aseistettiin Syyrian ”oppositiota”, josta myöhemmin syntyi ISIS. Trump kannattaa ISISin pommittamista. Poliittisen rälssin kauhistukseksi hän kuitenkin haluaisi toimia yhteistyössä venäläisten kanssa, ja sehän ei sovi. Venäjähän on paha, eikö? Miehittivät Kriminkin naapuristaan. Amerikkalaiset sentään ovat miehittäneet maita tuhansien kilometrien päässä kotimaastaan, sehän on paljon moraalisempaa.

Toisaalta Trump on sanonut, että Nato-maat saisivat hoitaa puolustuksensa itse, tai maksaa amerikkalaisille siitä, että Yhdysvaltain asevoimat suojelevat liittolaismaita. Lisäksi Trump on kritisoinut tapaa, jolla Yhdysvallat puuttuu sisällissotiin jakamalla aseita kuin kissanminttua, synnyttäen näin terrorijärjestöjä. Trump on tässä kohdin isolationisti, eristäytyjä. Tämä poliittinen linjaus oli Yhdysvalloissa voimissaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sotikoot eurooppalaiset keskenään, me elämme täällä. Isolationismi on kuplinut aikaisemmin pinnan alla, viime vaaleissa sitä edusti republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Ron Paul. Aseteollisuus ei tietenkään isolationismia arvosta.

Miten kohuihin on suhtauduttu Suomessa?

Kuten USA:n vaaleissa aina, on tämäkin taistelu ollut täynnä loanheittoa. Clinton käytti vaalien alkutaipaleen huutelemalla Trumpin olevan sovinisti, ja tähän on Yleisradio mieluusti tarttunut. Taannoinen nauhoite, jossa Trump puhui tuhmia noin 10 vuotta sitten, oli maailmanluokan uutinen. Sen sijaan ei huomioitu ollenkaan sitä, kuinka Clinton on suoraan sanoen kiusannut miehensä, Bill Clintonin, ahdistelemia naisia.

Mutta miten on suhtauduttu Wikileaksin julkaisemiin Clintonin sähköposteihin, joissa tämä on mm. juonitellut yhdessä demokraattipuolueen pomojen kanssa esivaaleissa vastassaan ollutta Sandersia vastaan, toivonut Syyriaan hyökkäämistä ja terroristien aseistamista tai puhunut aselobbaajien kanssa siitä, kuinka hänellä on olemassa eri mielipide yleisölle, ja eri mielipide aseyhtiöille?

Otsikoihin on noussut vain se, että sähköposteja on saattanut hakkeroida itselleen Venäjä. Näin Clintonkin on kääntänyt kohunsa. Itse viestien sisältö, joka osoittaa Clintonin olevan suurten herrojen sätkynukke, ei ole noussut otsikoihin, vaan Trumpista tehtiin Putinin lemppariehdokas. Entäs sitten? Eikö se olisi hyvä, jos amerikkalaiset ja venäläiset pääsisivät sopuun, ja me ehkä saisimme taas myydä venäläisille juustoa?

Mitä vaalien jälkeen?

Kävi niin tai näin, niin Yhdysvaltain politiikka tulee muuttumaan. Republikaanien äänestäjäkunta on alkanut siirtyä maahanmuuttokriittisyyteen entistä selvemmin, ja tätä kiihdyttävät suurkaupunkien rotumellakat ja nykyisen presidentin tukema Black Lives Matter-huligaanien väkivaltaa uhkuva mekastus. Entinen bisneseliitin puolue on muuttumassa pienituloisen, maaseudulla asuvan valkoisen väestön puolueeksi.

Demokraateissa taas petytään aivan varmasti Clintoniin. Obama lupasi lopettaa Guantanamon ja vetäytyä maailmanpoliisihommista, hänkin siis ratsasti isolationismilla. Mitä vielä – rauhan nobelin saatuaan Obama on pommittanut tuhansittain ihmisiä kappaleiksi. Clinton tulee olemaan vielä pahempi, jos hänet valitaan. Voi olla, että ensi vaaleissa demokraattien ehdokkaana on Sandersia vastaava protestiehdokas.

Amerikan vaaleja seuratessani en ole niinkään sympatiseerannut ehdokasta, jonka linjaukset vastaisivat sitä, mitä Suomessa pitäisi mielestäni tehdä. Kyseessä on aivan erilainen järjestelmä liittovaltioineen, suurine sisämarkkinoineen jne. Sen sijaan Suomen etua ajatellen toivon, että Trump voittaisi.

Muuten olen sitä mieltä, että EU:sta ja eurosta on erottava.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa