Talvella uutisissa on ollut esillä eräiden persunuorten näkemyksiä, joita he kutsuvat etnonationalismiksi. Tällä perusteella sitten on Twitter-älymystön tyypillisen mustavalkoiseen tapaan leimattu taas koko puolue, vaikka kyseessä ovat muutamat nuorisojärjestöä edustaneet ja siitä määräajaksi tai lopullisesti erotut henkilöt. Kuten tavallista, suurin osa kommentoijista ei edes ymmärrä, mitä kommentoi – kunhan nyt paheksuu muiden mukana.
Nationalismin alalajien nimityksissä ja määrittelyissä esiintyy jonkin verran kirjavuutta, mikä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Sen vuoksi yritän tässä selventää nationalismin kenttää mahdollisimman tarkalla erottelulla. Tyypillisesti etnonationalisteina itseään pitävät näkevät etnonationalismin vastakohtana liberaalinationalismin.
Aluksi on kuitenkin väännettävä rautalangasta, että kansalaisuus ei ole sama asia kuin etnisyys. Se, että suomen kielessä sanalla suomalainen voidaan viitata sekä kansalaisuuteen että etnisyyteen, ei tarkoita sitä, että nämä olisivat sama asia tai että vain toinen niistä olisi olemassa. Tällaisiakin väärinkäsityksiä näkee nettikeskusteluissa. On olemassa kahdenlaista suomalaisuutta: (1) suomalaisuus kansalaisuutena, ja (2) suomalaisuus etnisyytenä. Keskustelijoiden tulee kertoa, kumpaa he tarkoittavat sanalla suomalainen.
Yleinen virhekäsitys tietyn kuplan nettikeskustelijoilla tuntuu olevan, että vaikka kaikki muut kansat ovat etnisiä ryhmiä, niin suomalaiset jostain syystä eivät ole! Me olisimme vain kansalaisuusryhmä. Nämä ihmiset ovat hämääntyneet siitä, että valtion enemmistöetnos on antanut nimensä myös valtion kansalaisuudelle – aivan kuten ruotsalaisten ja venäläistenkin kohdalla.
Mikäli joku ei ymmärrä, mitä etnisyys tarkoittaa, niin tässä Wikipedian määritelmä: ”Etnisellä ryhmällä tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka katsotaan muodostavan erillisen ryhmän, joka perustuu sen jäsenten yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon, kieleen, alkuperämaahan tai ulkonäköön. Etnisyyden käsite viittaa niihin kulttuurisiin piirteisiin, joita käytetään tämän ryhmittelyn pohjana. Etniset ryhmä korreloivat kielialueiden kanssa ja ryhmien väliset etniset ja kielelliset rajat ovat usein samoja.”
Etnisyys koostuu monesta tekijästä, eikä mikään yksittäinen tekijä ole kokonaisuutta määräävä – ei positiivisen eikä negatiivisen rajaamisen kannalta. Etnisyys on identiteettitason asia, eikä se näy geeneistä. Ainoa pitävä määritelmä etniseen ryhmään kuulumiselle on ryhmähyväksyntä: että muut ryhmän jäsenet hyväksyvät henkilön osaksi kyseistä etnistä ryhmää. Jokainen yksilö kuitenkin vetää rajan eri kohtaan, eikä muiden hyväksymiskriteereillä ole välttämättä mitään merkitystä henkilön omiin hyväksymiskriteereihin. Rajatapausten kohdalla aina osa hyväksyy, osa ei.
Etninen yksikkö on etnos. Sen käyttäminen on suositeltavaa, koska sanalla kansa on eri ihmisille erilaisia merkityksiä, ja sellainen lähtötilanne johtaa keskustelussa aina väärinkäsityksiin. Etnokseen synnytään, kun taas kansalaisuuden myöntää valtio. Suomen kansalaiset etnokseen katsomatta muodostavat suomalaisen kansakunnan.
1. Etnonationalismi
Etnonationalismi liittyy siihen, miten rajatulle yksikölle valtion kansalaisuus rakentuu. Tässä perspektiivissä erotetaan valtio, joka perustuu kansalaisuudelle (civic nationalism = kansalaisuus- tai kansakuntanationalismi), ja valtio, joka perustuu etnisyydelle (ethnonationalism = etnonationalismi).
Kansallisvaltio-ideologia perustuu alkuaan etnonationalismille: suomalaiset olivat eri etnos kuin ruotsalaiset ja venäläiset, joten haluttiin etnisille suomalaisille oma valtio. Ongelmalliseksi nousee etnisten vähemmistöjen asema: pitäisikö niillekin antaa omat kansallisvaltionsa? Pienten alueellisten etnosten kuten saamelaisten kohdalla ajatus on järjetön jo valtion toimivuuden kannalta, ja realistisempaa olisikin järjestää etnoksen itsehallinto suuremman valtion (tai valtioiden) sisällä. Myöskään hajallaan enemmistön seassa elävien etnosten kuten romanien kohdalla oma valtio ei vaikuta realistiselta vaihtoehdolta.
Jos etnonationalistista logiikkaa seurataan, etnonationalistit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, miten etnisiä vähemmistöjä kohdeltaisiin.
1.1. Puhdistava etnonationalismi
Tässä tyypissä vieraita etnoksia edustavat ihmiset karkotettaisiin maasta.
1.2. Assimiloiva etnonationalismi
Tässä tyypissä vieraita etnoksia edustavat ihmiset sulautettaisiin eli assimiloitaisiin valtion pääetnokseen. Toisin sanoen heidän ei sallittaisi ilmaista erilaisia etnisiä piirteitään.
1.3. Ignoroiva etnonationalismi
Tässä tyypissä vieraita etnoksia edustavia ihmisiä saa kyllä asua etnokansallisvaltiossa, mutta he eivät saa kansalaisuutta eivätkä kansalaisille kuuluvia etuja ja oikeuksia (kuten äänioikeutta).
2. Kansalaisuusnationalismi
Ylivoimaisesti suurin osa perussuomalaisista ja suomalaisista on kansalaisuus- eli kansakuntanationalisteja. Myös ns. suvakit edustavat tätä nationalismin tyyppiä – nekin, jotka kuvittelevat vastustavansa kaikkea nationalismia. Kansakuntanationalistien mielestä Suomen kansalaiset yhdessä muodostavat kansakunnan, riippumatta heidän etnoksestaan.
Suomikaan ei ole puhdas etnisten suomalaisten kansallisvaltio eli etnovaltio – eikä ole koskaan ollutkaan – vaan täällä on jo ennen valtion syntymistä asunut useita etnisiä vähemmistöjä: saamelaiset, romanit, venäläiset, tataarit ja suomenruotsalaiset (sikäli kuin viimemainitut katsovat tai heidän katsotaan olevan oma etnisyytensä).
Kansalaisuusnationalismikin voidaan jakaa alatyyppeihin sen mukaan, miten etnisiin vähemmistöihin suhtaudutaan.
2.1. Polykulturalistinen kansalaisuusnationalismi
Polykulturalismi merkitsee etnisten ryhmien rajojen häivyttämistä ja niiden yhteisten piirteiden korostamista. Kyse ei kuitenkaan ole assimilaatiosta siten kuin etnonationalismin tyypissä 1.2. Polykulturalismissa on kyse todellisesta kulttuurien ja etnisyyksien sulatusuunista: etnokset omaksuvat piirteitä ja tapoja toisiltaan.
2.2. Multikulturalistinen kansalaisuusnationalismi
Multikulturalismi merkitsee etnisen pluralismin eli moninaisuuden kannattamista. Äärimmilleen vietynä multikulturalismi merkitsee etnisten ryhmien segregaatiota eli eriytymistä omille alueilleen ja omiin piireihinsä, jolloin yhteisyyden tunne jää rakentumatta. Myös arvot ja tavoitteet jäävät tällöin liian erilaisiksi, mikä johtaa konflikteihin.
2.3. Federativistinen kansalaisuusnationalismi
Federativismi eli liittovaltiojärjestelmä edustaa Sveitsistä tuttua järjestelmää, jossa neljän eri alueellisen etnoksen alueet jakautuvat useisiin itsehallinnollisiin kantoneihin. Itsehallinnolliset yksiköt ovat siis huomattavasti pienempiä kuin kokonaiset etnokset. Kaikki alueet kuitenkin osallistuvat yhteisen kansakunnan rakentamiseen ja jakavat sen arvot ja perusperiaatteet, toisin kuin äärimmilleen viedyssä eristävässä multikulturalismissa.
Kuten nähdään, etnonationalistinen logiikka johtaa täysin absurdiin ja epäeettiseen tilanteeseen valtion etnisten vähemmistöjen osalta, kun taas kansalaisuusnationalismin vaihtoehdot ovat huomattavasti järkevämpiä ja oikeudenmukaisempia. Kansalaisuusnationalismissakin tunnustetaan tietysti etnisten ryhmien erillisyys ja oikeus olemassaoloonsa: saamelaisista tai romaneista ei yritetä väkisin tehdä etnisiä suomalaisia, vaikka he ovat osa suomalaista kansakuntaa.
Itse olisin taipuvainen kannattamaan federativistista kansalaisuusnationalismia: minusta alueellisille etnoksille kuten saamelaisille, ruotsinkielisille ja etnisten suomalaisten erilaisille heimomaakunnille voitaisiin antaa aiempaa laajempi itsehallinto. Nuorempien ei-alueellisten etnosten kuten romanien, tataarien tai venäläisten tilanne on tietysti erilainen, aivan tuoreimmista maahanmuuttajaryhmistä puhumattakaan. He voivat toimia alueellisten yksiköiden puitteissa yhdessä maan vanhojen etnosten kanssa.
Perussuomalaisten ohjelmista ja puheenjohtajan kannanotoista jokainen voi lukea, että minkäänlaista pelkoa etnonationalismin taakse siirtymisestä ei ole. Perussuomalaiset ovat tukevasti kansalaisuusnationalismin kannalla. Toivottavasti marginaalissa olevat etnonationalistitkin ymmärtävät ideologiansa järjettömyyden ja luopuvat siitä – tai perustavat oman puolueensa.
Jussi Halla-aho (Uusi Suomi, 3.1.2019):
”Minun mielestäni nuo [Johannes] Sipolan kommentit ovat typeriä”, Jussi Halla-aho sanoo Uudelle Suomelle. ”Ajatus siitä, että joitakin Suomessa vanhastaan asuvia kansallisuusryhmiä pyrittäisiin verotuksellisin tai muin keinoin saamaan lähtemään täältä, on niin omituinen, etten oikein osaa sitä edes kommentoida.”
P.S.
Suurin osa keskusteluun sosiaalisessa mediassa osallistuneista ihmisistä ei oikeasti tiedä, mitä etnonationalismi tarkoittaa. Yleinen on virhetulkinta, että etnonationalismi olisi sama kuin nykyisenlainen kansallisvaltio, mutta siitä ei ole kysymys. Yleinen on myös mustavalkoinen väärinymmärrys, että ellet kannata etnonationalismia, kannatat väestönvaihtoa! Ei, ei, ei.
Lukekaa kirjoitus moneen kertaan uudelleen, kunnes ymmärrätte, että nykyisenkaltaisen Suomen säilyttäminen on kansalaisuusnationalismia, kun taas etnonationalismi on nykyistä paljon tiukempaa politiikkaa, jossa etnisillä vähemmistöillä (silloin kun heitä ei saada karkotettua tai sulautettua) ei ole valtaa vaikuttaa valtion asioihin.
Tämän vahvisti Twitter-keskustelussa etnonationalisti Tuukka Kuru, ja samaa todistavat myös Johannes Sipolan kommentit, joihin kirjoituksen lopussa viitataan. Lisätty keskustelujen perusteella etnonationalismiin alatyyppi 1.3: Ignoroiva etnonationalismi.
Siis: jos kuvittelet, että etnonationalismi edustaa nykyisenlaista kansallisvaltioajattelua, olet väärässä. Se on paljon tiukempi ideologia, jossa valtiossa vain enemmistöetnisyydellä on valtaa ja muista halutaan eroon. Jos kuvittelet, että nykyisenlainen kansalaisuusnationalismi johtaa väestönvaihtoon, olet väärässä: tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja tiukkaa kansalaisuuspolitiikkaa voi harjoittaa myös kansalaisuusnationalismissa.
Maahanmuuttopolitiikkaa ja kansalaisuuden saamisen kriteerejä täytyy kiristää, ja haitallinen, sopeutumaton ja ohituskaistaa väärinkäyttävä maahanmuutto muslimimaista täytyy lopettaa. Kuitenkaan ei voida sulkea tänne jo sopeutuneita ja kansalaisuuden saaneita maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöryhmiä päätöksenteon ulkopuolelle ja eriarvoiseen asemaan. (Etnonationalismi taas haluaa juuri sitä.)
