Politiikan määrittely vasempaan ja oikeaan, on kätevä kehys jolla johdatellaan ajattelemaan että järkevin vastaus löytyisi keskeltä kyseistä viitekehystä.
Se, mikä on keskellä, on aina tällä hetkellä vallassa oleva politiikka. Siten kyseinen kaksijako johdattelee ihmisen vain hyväksymään juuri sen politiikan päämäärineen joka sattuu sillä hetkellä olevan valloillaan.
Kun politiikkaa aletaan rajaamaan vasemmisto-oikeistolaiseksi, ei enää niinkään huomioida mitä päämääriä kohden ajetaan, vaan mille kohtaan mikäkin poliittinen kysymys kyseisellä akselilla sijoittuu. Tällä tavalla puolueet voivat saada tukea sellaisien asioiden läpi ajoon jotka eivät muuten saisi kannatusta.
Keskikohdasta (eli valloillaan olevasta politiikasta) liikaa poikkeava voidaan kehystää tämän viitekehyksen mukaan äärimmäiseksi, vaikka puollettava asia ei itsessään olisi mitenkään kohtuutonta tai edes yhtä järeätoimista kuin tämänhetkinen valloillaan oleva politiikka.
Esimerkiksi massamaahanmuuttopolitiikan oikeuttamiseksi kyseinen asia kehystetään tarpeelliseksi, loogiseksi, välttämättömäksi ja jopa pysäyttämättömäksi. Sen vastustaminen tai edes kyseenalaistaminen taas kehystetään äärimmäisyydeksi, huolimatta siitä että massamaahanmuutto muuttaa länsimaiset yhteiskunnat täysin tunnistamattomiksi siitä mitä ne ovat ennen kyseistä politiikkaa olleet, sekä eritoten huolimatta siitä että kansalta ei niin sanotussa kansanvaltaisessa demokratiassa ole kertaakaan kysytty haluaako se sitä.
Massamaahanmuutto on vain asetettu politiikan keskiöön kyseenalaistamattomaksi perusolettamukseksi ja jokainen joka ei hyväksy kyseistä projektia leimataan demokratiaa uhkaavaksi äärioikeistolaiseksi jonka mielipiteille ja huolenaiheille ei ole sijaa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Tällöin äärimmäiseksi kehystetty asia, sekä äärimmäisiksi leimatut ihmiset, ovat asetettu mielivaltaisesti päätetyn poliittisen kehyksen ulkopuolelle eikä heille tarvitse suoda mahdollisuutta osallistua poliittiseen päätöksentekoon tasavertaisesti, jos ollenkaan.
Tämän takia juuri en koe ajattelua ”overtonin ikkunasta” hyödyllisenä, päinvastoin. Vasemmisto-Oikeisto ajattelu on overtonin ikkuna ja sitä ei voi muuttaa vallan ulkopuolelta.