Politiikan määrittely kahteen suuntaan, vasempaan ja oikeaan, on kätevä kehys jolla johdatellaan ajattelemaan että paras vastaus löytyy ”keskeltä”.
Se. mikä on keskellä, on aina tällä hetkellä vallassa oleva politiikka. Siten kyseinen kaksijako johdattelee ihmisen vain hyväksymään juuri sen politiikan agendoineen jota vallassa olevat tahot ajavat.
Kun politiikkaa aletaan ajattelemaan vasemmistolaisena-oikeistolaisena, ei enää mietitä mitä asioita ajetaan milläkin lopputuloksilla, vaan mille akselille ne sijoittuvat. Tällä tavalla voidaan saada puskettua sellaisia asioita läpi jotka eivät muuten menisi.
Kaikki agendan vastainen kehystetään ”äärimmäiseksi”. Näin kansa pyritään saamaan välttämään jotain epätoivottua politiikkaa koska ihmiset eivät halua tukea mitään mitä paheksutaan.
