Annan kaksi esimerkkiä presidentin kaksinaamaisista kommenteista koskien Euroopan siirtolaiskriisiä. Ensin oma tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö (Kymen Sanomat, 2.7.2017):
”Presidentti Sauli Niinistö olisi valmis lisäämään kiintiöpakolaisten määrää tietyin ehdoin. Muutos edellyttäisi, että muu maahantulo olisi hallinnassa.”
Sitten Ranskan tuore presidentti Emmanuel Macron (Uusi Suomi, 2.7.2017):
”Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi maansa olevan valmis auttamaan todellisessa hädässä olevien turvapaikanhakijoiden kanssa, mutta ei muiden maahanmuuttajien kanssa.”
Yhteistä näille presidenteille on kaksilla vankkureilla ajaminen. Kommenteissa nimittäin myötäillään kumpaakin leiriä.
- Maahanmuuttokritiikittömät lukevat: ”Jippii, ihmisarvon kunnioitus ja lähimmäisenrakkaus suorastaan tihkuvat tästä kommentista!”
- Maahanmuuttokriittiset lukevat: ”Jihuu, presidenttikään ei halua tänne elintasosiirtolaisia!”
Edellä esitetyt lukutavat kuitenkin koskevat vain optimisteja. Pessimistit näkevät juuri päinvastaisen sisällön:
- Maahanmuuttokritiikittömät lukevat: ”Sus siunakkoon, eihän tuo aiokaan päästää tänne elintasosiirtolaisia!”
- Maahanmuuttokriittiset lukevat: ”Pahus sentään, eihän tuo todellisuudessa aiokaan tehdä mitään maahanmuuttopolitiikan järkevöittämiseksi!”
Presidenttien kommentit ovat ympäripyöreitä, pelkkää tyhjää retoriikkaa. Todellisuudessa he eivät sano oikeastaan mitään – sisällön tulkinta riippuu lukijan linssien väristä.
Kuitenkin ehtojen asettaminen osoittaa, että pohjimmiltaan sekä Niinistö että Macron ovat maahanmuuttokriittisiä: he haluavat auttaa vain oikeasti hädänalaisia, eivätkä he halua Eurooppaan niitä miljoonia Afrikasta ja Lähi-idästä tulevia, jotka väärinkäyttävät tätä hädänalaisille tarkoitettua ohituskaistaa elintasosiirtolaisuuden väylänä.
Se antaa toivoa, että EU todella tekee jotain hallitsemattoman, laittoman kansainvaelluksen pysäyttämiseksi. EU:n päättäjät yrittävät vain epätoivoisesti löytää sellaiset sanamuodot, etteivät he suututtaisi maahanmuuttokritiikittömiä, punaviherglobalistisessa kuplassa eläviä äänestäjiä. Saksan liittokanslerilta Angela Merkeliltä on nimittäin nähty sisällöltään aivan vastaavia kommentteja, joissa ihmisarvon kunnioittamisella ja lähimmäisenrakkaudella on kuorrutettu maahanmuuttokriittinen sisältö.
Voin siksi yhtyä Sauli Niinistön ehdotukseen: ”Presidentin mielestä ideaalitilanne olisi, jos turvapaikanhakijoita tulisi vain kiintiöjärjestelmän kautta. Tällöin pakolaisleiriltä seulottaisiin suurimman avun tarvitsijat.”
Silloin meille tulisi ehkä runsaat 1 000 aidosti hädänalaista vuodessa, sen sijaan että tulee viime vuosien tapaan 5 000–35 000 rikasta ja röyhkeää järjestelmän väärinkäyttäjää vuodessa. Käytännön ero olisi valtava – sekä määrässä että laadussa. Tärkeintä olisi lakkauttaa turvapaikanhakujärjestelmä, koska ne oikeasti hädänalaiset eivät edes pysty sitä käyttämään, koska heillä ei ole rahaa maksaa rikollisjärjestöille salakuljetuksesta.
