Blogit

RAISKATUT JA VAKAVASTI SAIRAAT LAPSET PAKOTETAAN JONOTTAMAAN

Anna Dalhberg: kronikka.

Ruotsin tavoitteena on olla maailman paras maa lapsille. Mutta käytännössä petetään kaikki avuttomat lapset kauhistuttavalla tavalla.

Ympäri maata on olemassa nk. lasten taloja. Niissä käsitellään kaikki rikokset, mitkä on tehty alaikäisiä kohtaan lähisuhteissa kuten pahoinpitelyt ja seksuaaliset hyväksikäytöt. Poliisi ja syyttäjä istuu yhdessä sosiaaliviraston ja muiden asiaan liittyvien kanssa varmistamassa sen, että rikoksen uhri saa turvallisen tunteen tapaamiselle kun se vain suinkin on mahdollista.

Nyt tämä toiminta on kriisissä monessa paikkaa. Umeåssa jouduttiin perumaan syksyllä kaikki tapaamiset erään jakson aikana, kertoo paikan vastaava minulle. Toisaalta, toiselta puolelta kehotetaan priorisoimaan kovasti hyväksikäytöt ja pahoinpitelyt.

Yhdessä maan suurimmassa kaupungissa on neljä lapsen raiskaustapausta laitettu pinon päälimäiseksi, vaikka rikosten tapahtumasta on kulunut jo puoli vuotta. Poliisilla ei ole edes tutkijoita kuulustelemaan lapsia hyväksikäytöstä.
Ajatelkaa vähän mitä se tarkoittaa. Rikoksen uhrit saavat kantaa traumaattista tapahtumaa aivan itse ilman minkäänlaista oikeudellista toimintaa. Samaan aikaan kulkevat epäillyt raiskaajat vapaana ja voivat tehdä uusi lapsen hyväksikäyttöjä.

Tässä on muutama esimerkki lasten tapauksista, jotka ovat pinossa poliisikriisin ruotsissa.

*)Törkeä vapauden riisto 10-vuotiasta kohtaan, yhden vuoden ajan. Mitään ei ole tapahtunut asian kanssa sitten kesäkuun.
*)Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Mitään ei ole tapahtunut asiassa sitten maaliskuun.
*)9-vuotiaan pahoinpitely huhtikuussa 2016. Mitään ei ole tehty.
*)Seksuaalista häirintää 11-vuotiasta kohtaan. Tapaus on ollut käsittelemättä sitten toukokuun.

Kuinka voi hyvinvointivaltio kuin Ruotsi pettää lapsiuhreja tällä tavalla. Jotain on mennyt vakavasti vikaan, kun raiskatut ja pahoinpidellyt joutuvat odottamaan yli puoli vuotta sitä, että heitä edes kuulustellaan.

Poliisit ovat kaukana siitä, että he yksin ovat voimattomia asialle. Viikolla raportoi ruotsin radio siitä painostavasta tilasta mikä on lasten sairaaloissa. Puute erikoissairaanhoitajista tekee sen, että reilut yksi kolmasosaa maan neljästä lasten teho-osastoista pidetään suljettuna. Muutamissa tapauksissa on jo jouduttu lähettämään lapsia ulkomaille hoitoa saamaan.
”Meillä on sairaanhoitajia jotka istuvat ja itkevät työvuorojensa jälkeen siksi, että he tuntevat itsensä riittämättömiksi, kertoo ylilääkäri Helena Winberg SVT:lle.

Hoidon laatu on edelleenkin maailman luokkaa. Mutta liian monta vaikeasti sairasta lasta tarkoittaa akuuttia tilanpuutetta ja se sitä, että heidän leikkauksensa joudutaan siirtämään kerta toisensa jälkeen.

Sydänsairas Kevin, yhdeksän kuukautta, sai leikkauksensa peruttua neljä kertaa, ennen kuin hän lopuksi sai elämälle tärkeän leikkauksen muutamia viikkoja sitten.
Toinen huomiota herättänyt tapaus on syöpäsairas Hugo, 6-vuotta. Hänen leikkauksensa on siirretty ja peruttu useita kertoja. Kerran hänet oli jo nukutettu kun leikkaamatta päätös tehtiin. Nyt on hän ja hänen perheensä joutuneet jälleen jonotuslistalle.

Aikaisemmin syksyllä tilanne oli jo niin kriittinen Kuningatar Silvian lastensairaalassa, Göteborgissa, että puhuttiin koko toiminnan lopettamisesta. ”Jos olisimme ollut tehdas niin olisimme lopettaneet toiminnan. Mutta lapset ovat akuutilla joten emme voi lopettaa toimintaamme”, sanoi hoitoyksikön päällikkö SVT Väst:ille syyskuussa.

Uudelleen – kuinka tämä on mahdollista hyvinvointivaltiossa, jossa on yksi maailman korkeimmista veroista?

Sosiaalipalvelun sisällä on tilanne mahdollisesti vieläkin vaikeampi. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka 96% ruotsin sosiaalipäälliköistä on vaikeaa palkata henkilökuntaa jotka haluaisivat työskennellä auttamassa lapsia jotka voivat huonosti. Toiminnat on monissa paikoissa vapaassa putouksessa.
Viisi vuotta sitten sai 76% kaikista lapsista apua, joita tarkkailtiin Tukholman sosiaalipalvelun kautta. Tänä päivänä on tuo luku 26%. Ainoastaan neljäs osa tutkittavista lapsista saa siis jonkin muotoista toimintaa tai toimia yhteiskunnalta. Useimmissa tapauksissa ei sosiaalivirkailija edes ehdi tavata kyseessä olevaa lasta.

Myöskin syyttäjä ja poliisi, joiden kanssa olen puhunut, todistavat sitä, kuinka sosiaalivirasto painuu polvilleen eivätkä ehdi pakko huostaan ottaa lapsia ja nuoria, toinen merkki sille, kuinka suuret reiät yhteiskunnan suojaverkkoon on tullut, on se, että lapsia sijoitetaan kasvatuskoteihin joita ei edes ole tutkittu.

Tämä käsittää muutamia niistä eniten perustelluista toimenpiteistä mitä yhteiskunnalle kuuluu: Että törkeät rikokset lapsia kohtaan pitää tutkia välittömästi. Että lapset jotka voivat huonosti vanhempien huumeiden/alkoholin väärinkäytöstä tai huonosta hoidosta, pitää löytää ja tarjota heille turvallinen elinympäristö.

Kuitenkaan Ruotsi ei selviä siitä, että pystyisi elämään sen mukaisesti tänä päivänä.

Väli retoriikan ja todellisuuden välillä kasvaa aivan liian suureksi. Samaan aikaan S – MP hallituksen suurin lupaus on se, että liittää YK:n lastensuojelujulistus ruotsin lakiin. Se on kuin meillä olisi vain hieno putsausta jäljellä siitä, että saavutamme sen täydellisesti. Ruotsissa asetamme me luonnollisesti aina lapsen intressin etusijalle, vai kuinka?

On siis aika tarkastella omaa kuvaa. Kun ilmoituksia raiskauksista lapsia kohtaan laitetaan vain kasan päälle, sydänsairaat lapset lähetetään kotiin ja pahoinpidellyiden lasten kanssa ei vain keretä, on meillä vakavia ongelmia. Probleemia jotka eivät ole arvokkaita hyvinvointivaltiossa.

Säästäkää meidät enemmältä symbolipoliittisilta esityksiltä. Eniten akuuttisesti tarvitsevat teitä sellaisina mistä on huutava pula nykyisin: sairaanhoitajina, sosiaalisihteerinä ja poliisina.

Expressen

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa