Olen vuosia sitten selventänyt positiivisen ja negatiivisen syrjinnän eroja Uuden Suomen blogissani (Käsitteet hukassa: positiivinen syrjintä for dummies; Rautalankaa positiivisesta syrjinnästä; Kanooteista, aidanseipäistä, syrjinnästä ja Halla-ahosta; Naisten positiivinen syrjintä poliisikoulun pääsykokeiden kuntotestissä). Tiivistäen kyse on lopputuloksesta suhteessa lähtötilanteeseen: jos lopputuloksena on alkuperäisen epätasa-arvon kutistuminen tai katoaminen, kyse on positiivisesta syrjinnästä, ja jos lopputuloksena on alkuperäisen epätasa-arvon kasvu tai tasa-arvoisen lähtötilanteen muuttuminen epätasa-arvoiseksi, kyse on negatiivisesta syrjinnästä.
Tarkastelkaamme nyt tuoretta tapausta, jossa suomalaiset poissulkevasti vain maahanmuuttajille tarjotaan oikopolku työpaikkoihin. Terhi Kiemunki ihmetteli asiaa, ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston tarkastaja vastasi hänelle: ”Yhdenvertaisuuslain 3 luvun 9§:n mukaan sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.” (Terhi Kiemunki 7.10.2017)
Kuinka sitten saamme selville, mikä on lopputulos ja keneen sitä pitäisi verrata? Loogista olisi verrata maahanmuuttajia vastaavan pätevyyden omaaviin suomalaisiin. Mutta jos kyse olisi siitä, mitään erityiskohtelua ei tarvittaisikaan, koska lähtökohtaisesti saman pätevyyden omaavilla olisi joka tapauksessa yhtäläiset mahdollisuudet työllistyä.
Voisiko kyseessä sitten olla Yhdenvertaisuuslaissa mainittu ”syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen”? Ensin pitäisi todistaa, että syrjintää todellisuudessa tapahtuu; siis että maahanmuuttajien heikompi työllistyminen todella johtuu ainoastaan työnantajien harjoittamasta syrjinnästä eikä suinkaan maahanmuuttajien heikommasta kielitaidosta tai alemmasta osaamistasosta. Kuinka tämä voitaisiin selvittää?
Eri kansallisuuksien työllisyysaste Suomessa
Tarkastellaanpa eri kansallisuuksien työllisyysastetta äskettäisestä tutkimuksesta Lehti ym. 2014: Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. (Työllisyys kuvaa työssäkäyvien osuutta kaikista ihmisistä, eli työllisiä ovat muut kuin työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, lapset ja kotiäidit.)
Koko väestön työllisyysaste on 65,6 %, ja kaikkein heikoin se on Lähi-idästä ja Somaliasta tulleilla, eli turvapaikanhakujärjestelmän kautta tai kiintiöpakolaisina islamilaisista kaaosmaista tulleilla: kaikilla näillä alle 30 % (äidinkielet: kurdi, arabia, persia, pashto/afgaani ja somali).
Jos kyse olisi rasistisesta syrjinnästä, miksi ihonväriltään somaleja pääsääntöisesti tummemmat swahilin puhujat (todennäköisimmin kotoisin Tansaniasta, Ugandasta, Keniasta tai Kongon demokraattisesta tasavallasta) työllistyvät selvästi paremmin? (51,5 %) Ja miksi turkkilaiset, joita suomalainen tuskin ulkoisesti erottaa arabimaalaisista naapureistaan, työllistyvät myös selvästi heitä paremmin? (54,1 %)
On todettava, ettei ero työllisyydessä voi näin ollen johtua rasistisesta syrjinnästä. Syyn eroihin työllisyydessä täytyy siis löytyä joko väestörakenteesta (lasten, kotiäitien, eläkeläisten tai opiskelijoiden osuus) tai pätevyydestä.
Rasistista syrjintää suomalaisia kohtaan
Tästä seuraa, ettei ole mitään perusteita luoda maahanmuuttajille ohituskaistaa – se ei olisi enää positiivista vaan täysin negatiivista eli kiellettyä syrjintää: suomalaisten mahdollisuudet saada kyseisen alan töitä muuttuisivat olennaisesti heikommiksi kuin maahanmuuttajilla.
Tuollaisessa järjestelmässä työpaikat olisi täydellisesti varattu maahanmuuttajille, eikä niihin otettaisi lainkaan suomalaisia. Se on etnistä syrjintää, ei mitään muuta – pahimmanlaatuista rasistista syrjintää.
Rautalankaa: toisin kuin Etelä-Suomen aluehallintoviraston tarkastaja väittää, kyseessä ei todellakaan ole ”sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen.” Olisi olennaisen tärkeää viedä asia oikeuskäsittelyyn, ettei suomalaisten rasistisesta syrjinnästä työmarkkinoilla tule hiljaisesti hyväksyttyä normia.
Kiintiöiden avulla tuosta järjestelmästä olisi kuitenkin mahdollista tehdä positiivista syrjintää; tarkemmin perusteluista aiemmassa kirjoituksessani, jossa käsittelin Helsingin kaupungin vastaavanlaista, niin ikään positiivisen sijasta tavalliseksi rasistiseksi syrjinnäksi vietyä rekrytointipolitiikkaa. Pointtina on, että maahanmuuttajia rekrytoitaisiin vähän enemmän kuin heidän väestöosuutensa verran, minkä seurauksena aliedustus hiljalleen alkaisi korjaantua. Tämä olisi oikeaoppista positiivista syrjintää.
