Blogit

Rauhoittukaa tai kauhistukaa, sillä mikään ei muutu

Antti Rinne. Kuva Demarit / Flickr / CC BY-ND 2.0

Nyt kun hallitus on muodostettu ja hallitusohjelmat tehty, on hieman puntaroitava tulosta. Alkuun viittaan jälleen somefeediini: facebook-seinälläni Rinteen hallitusta on suoraan tai kautta rantain kutsuttu kommunistiseksi alusta alkaen ainakin 10 kertaa päivässä. Tämä on seurausta amerikkalaisen keskustelukulttuurin rantautumisesta Suomeen, sillä tosiasiassa Rinteen hallitusohjelman suuri kuva ei merkittävästi eroa edellisestä.

Kun vaalitulos oli selvillä ja arvasin valehtelematta hallitusta muodostavat puolueetkin oikein, arvelin että onpa ainakin vaihtelua kahteen edelliseen, Kokoomuksen tosiasiallisesti johtamaan hallitukseen. Ja ei, en usko että yksi hallitus Suomea köyhdyttäisi tai täyttäisi maahanmuuttajilla neljässä vuodessa, vaikka pääministerinä olisi itse Perkele. Muiden kuin oman puolueen pahantahtoisuuden ja viimeisimmän vaalituloksen aiheuttaman totaalisen tuhon huutelu kun ei ole kovin kypsää eikä totuudellista.

Vasemmistohallituksen kyseessä ollessa odotin, että talouspolitiikan suuri linja, siis pääoman suosiminen työn kustannuksella, kääntyisi. Ajattelin, että esimerkiksi Vasemmistoliitolla olisi sen verran pelisilmää, että he tekisivät tästä kynnyskysymyksen. Eivät tehneet. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Andersson luettelee puolueensa ”saavutuksiksi” sellaisia toimia, jotka olivat SDP:nkin asialistalla ja pitää esillä vihreitä teemoja, jotka ovat Vasemmistoliitossa kiilanneet jo Martti Korhosen jälkeen pysyvästi työväenpuolueelle tyypillisten teemojen edelle.

Veropolitiikka ei muutu

Vasemmistolaisten on tietysti helppo syyttää neuvotteluissa hyvin pärjännyttä Keskustaa, mutta en usko etteikö Keskusta olisi voinut hyväksyä hieman työntekijää suosivampaa politiikkaa.

Kaikkein silmiinpistävimmin Suomen vanhaa, Kokoomuksen vaalimaa linjaa jatkaa hallituksen veropolitiikka. Eli juuri se, mitä on somessa valtavan älämölön säestämänä syytetty kommunistiseksi ja ties miksi. Suuri kuva on kuitenkin se, että verotusta kiristetään kulutusverojen osalta. Näinhän teki edellinenkin hallitus koko olemassaolonsa ajan.

Olen hokenut tätä hokemasta päästyänikin, mutta kerron vielä. Kulutusveroja kerätään Suomessa moninkertaisesti tuloveroihin nähden. Ja kulutusveroja tasaisempaa tasaveroa ei ole – vaikka meillä olisi 10% tasainen tulovero kaikille, 10 kertaa enemmän tienaava maksaa euromääräisesti enemmän veroja kuin vastaavasti 10 kertaa vähemmän tienaava. Maitopurkista nämä kaksi maksavat eurolleen saman verran.

Suomessa on kehittynyt tandemi, jossa porvarihallitukset laskevat progressiivisia veroja ja nostavat enemmän tai vähemmän maltillisesti kulutusveroja, ja niin sanonut vasemmistohallituksen taas nostavat rajusti kulutusveroja. Huomaatteko, että suunta on kummassakin tapauksessa sama? Suomen verorakenteesta yhä suurempi osa perustuu tasaveroihin. Siksi en anna Rinteelle tai Anderssonille mitään työväenpuolueen leimaa, kaikkein vähiten aion heitä kutsua kommunisteiksi.

Valtion omaisuutta myydään edelleen

Rinne peräänkuulutti vaaleissa suuria investointeja. Se on järkevää, tietysti riippuen investoinneista. Tiet pitää kuitenkin korjata, väyliä pitää rakentaa ja infraa kehittää. Niin kuitenkin kävi, että investoinnit rahoitetaan myymällä valtion omistuksia. Tässä ei ole mitään järkeä. Mikäli valtio myy omistuksiaan, pienenevät sen saamat osinkotuotot. Ja myydessähän rahaa saa eniten parhaista osingonmaksajista. Kuinka vasemmistolaista on myydä tuottavia valtion omistuksia (tuotto noin 2-3%) sen sijaan, että otetaan velkaa, jonka korko on noin prosentin luokkaa? Ei kovin.

Valtion omaisuutta on yhä edelleen olemassa, ja sitä myydään tipoittain pois. Joskus tulee sekin päivä, että myytävä loppuu. Lisäksi on todettava, että jokaisen saneerauskierroksen jälkeen valtion osinkotulot ovat aina pienentyneet – seuraavaksi on mietittävä, nostetaanko veroja, näköjään nykyään pelkkiä kulutusveroja, vai leikataanko palveluja. Kummassakin tapauksessa eniten häviää työtön, eläkeläinen, köyhä tai pienituloinen työntekijä. Suunta ei siis tässäkään tapauksessa muutu edellisestä hallituksesta.

Hassua on, että edelliset hallituspuolueet taivastelevat tätä omaisuuden myyntiä – siis jopa Kokoomus! Onko todella niin, että kansalaisille voidaan haukkua muita samasta politiikasta, mitä itse oltiin vasta pari kuukautta sitten itse tekemässä?

Maahanmuutto

Maahanmuuttopolitiikassa Rinteen hallitus ei nosta suuria tunteita. Odotin totta puhuen löperömpää maahanmuuttolinjaa. Pakolaiskiintiön kasvattaminen ja perheenyhdistämisten helpottaminen ovat tietysti huono asia, mutta tarkempi valikointi ja paperittomien jalkapannat lieventävät tätä hieman. Volyymeihin tällä tuskin on suurtakaan merkitystä, mutta edellisen hallituksen ennätystä tuskin päästään rikkomaan. Se tosin johtuu muiden valtioiden kuin Suomen toimista.

Niin kauan kuin meillä yritetään miellyttää ennemmin Brysselin herroja kuin suomalaista työntekijää, tänne lappaa väkeä maailman ääristä. Ilmeisesti on niin, että meidän omilta herroiltamme täytyisi katkaista väylät ylöspäin, jotta he malttaisivat olla haaveilematta palkkioviroista EU:ssa. Siksi siitä olisi erottava. Tässäkään suhteessa muutosta porvarihallitukseen ei juuri ole nähtävissä. Sama meno jatkuu suurin piirtein samalla tahdilla – ei käännöstä parempaan.

Maaseutu

Keskusta sai melko hyvin omia tavoitteitaan lävitse, muun muassa maakuntamallin, jota kannatan. Kuitenkin talouspuolelta löytyy esimerkiksi veroratkaisuita, jotka kohtaantuvat kipeimmin juuri maaseudulle. Näitä ovat varsinkin polttoaineverotuksen kiristäminen ja asuntolainan verovähennysoikeuteen kajoaminen. Näiden vuoksi epäilen, että verotuksen painopisteen siirtäminen yhä enemmän kulutusveroihin ei ole seurausta Keskustan mukanaolosta, sillä heillehän luontevampaa olisi verottaa kaikkien tuloja kuin maaseudulla tapahtuvaa kulutusta. Toisaalta, viime hallitus oli Bernereineen maaseudulle kauhistus, ja se oli keskustavetoinen hallitus. Mitä tahansa voi siis tapahtua.

Olemmeko itsenäisiä?

Tulevan hallituksen toimet varsinkin ulkopolitiikassa ovat selviä vasta neljän vuoden päästä, mutta alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että Suomessa politiikka ei muutu, vaikka olisi minkä värinen pääministeripuolue tahansa vallassa. Tämä herättää epäilyksen siitä, päätetäänkö Suomen asioista enää ollenkaan Suomen rajojen sisäpuolella? Ei tietenkään päätetä.

Suomea sitovat monet EU:n säädökset, mutta EU:n itsenäisyyttä kuristava valta on vielä paljon syvemmälläkin. Se piilee muun muassa euroalueen mukanaan tuomassa rahamarkkinoiden uudessa logiikassa, pääomien vapaassa liikkuvuudessa ja poliitikkojemme omassa kunnianhimossa.

Vielä 1980-luvulla on jälkeenpäin nähtävissä aivan selviä eroja puolueiden välillä – lukuun ottamatta ulkopolitiikkaa. Tämä johtuu siitä, että Suomi oli silloin itsenäisempi kuin nyt. Nykyisiä ongelmia voitaisiin ratkaista aivan eri tavalla, mikäli meillä olisi esimerkiksi oma keskuspankki ja oma valuutta, ja oma tuotantomme täällä Suomessa olisi paremmin suojattu ulkomaiselta kilpailulta. Lisäksi pääomien siirtäminen Suomesta olisi vaikeampaa, jolloin raharuhtinailla ei olisi poliitikkoihin niin suurta valtaa.

EU on järjestelmä, joka on suunniteltu Euroopan talouksien samankaltaistamiseksi. Siinä porukassa pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat poikkeus, eivät sääntö. Neljässä vuodessa ei Antti Rinne hallituksineen Suomea tai hyvinvointivaltiota tuhoa, eikä sitä tee seuraavakaan hallitus. Mikäli jatkamme EU:ssa, me vain huomaamme muutaman vuosikymmenen päästä, että siitä hyvinvointivaltiosta josta pidimme, ei ole tosiasiassa enää jäljellä enempää kuin kuori.

Siksi kannatan Suomen itsenäisyyttä ja vastustan EU:ta ja euroa.

Akseli Erkkilä