Blogit

Saksa, Hollanti ja Suomi pakotetaan fiskaaliunioniin!

Maaliskuussa 2015 alkaneella EKP:n QE – osto-ohjelmalla oikeutetaan Euro-alueen keskuspankkeja ostamaan 1,74 biljoonan Euron edestä yksityisiä ja 1,4 biljoonan edestä oman valtionsa lainoja.

Ohjelma näyttää symmetriseltä systeemiltä, jossa keskuspankki ostaa oman maan lainoja maan ja talouden kokoon suhteutettuna. Kuitenkin ohjelman vaikutus ei ole symmetrinen, koska etelä-Euroopalla on ongelmia omien lainojensa markkinoilta pois ostamisessa.

Esimerkkinä mainittakoon Espanjan keskuspankki, joka ostaa Espanjan lainoja pois markkinoilta. Espanjan keskuspankki on joutunut turvautumaan Saksan ja Hollannin keskuspankkien apuun osto-operaatioissaan, kun kyseessä on ollut saksalainen tai hollantilainen lainojen omistaja. Euro-alueen ulkopuolisille omistajille maksun on suorittanut EKP.

Viimeksi mainitussa tapauksessa tulee usein kyseeseen ns. „kolmiokauppa“, jossa myyjä lähettää rahansa Saksaan tai Hollantiin, jossa varat sijoitetaan kiinteän koron papereihin. Tästä seuraa se ettei esim. Saksan keskuspankin tarvitse lähettää varoja suoraan Espanjaan. Siirto tapahtuu epäsuorasti ja Espanjan keskuspankki toimii kaupassa „kolmantena“ osapuolena. Tämä käytäntö siirtää Espanjan lainat Saksan ja Hollannin keskuspankkien Target – saamisiksi EKP:ltä.

Etelän ongelma maille tämä systeemi on ideaali. Ne voivat vaihtaa korkeilla koroilla raskautetut valtiolainansa korottomiin EKP:n Target-lainoihin, joita kukaan ei koskaan joudu maksamaan. EKP on instituutti, jolla on vain rajoitettu vastuu (Maastricht-sopimus), eikä sitä sido kaupallisia pankkeja koskevat rajoitukset.

Talousromahduksen tapahtuessa kansalliset keskuspankit menevät konkurssiin ja lainat joudutaan maksamaan takaisin devalvoituneella kansallisella valuutalla. Tässä tapauksessa Saksan, Hollannin ja Suomen keskuspankin on vain toivottava, että kaikki muut hoitavat osuutensa veloista. Eurooppa ei suostu vain odottamaan koska kaaos puhkeaa ja siksi vuodelle 2018 suunnitellaan fiskaaliunioni neuvotteluja. Siis tulonsiirtounionia, jossa pohjoinen rahoittaa suoraan etelää. Tähän unioniin tulee todennäköisesti olemaan helppoa puhua niin Saksa, Hollanti, kuin suomikin mukaan, kun osallistujille näytetään mitä „ilman sopimusta“ tulee tapahtumaan ja Target-velkojen riskit voidaan hiljalleen piilottaa ja hävittää tulonsiirtounionin kautta.

Target2 ratkaisu.

Pitkään olen pohtinut, pähkäillyt ja miettinyt Target2 velkojen ja EKP-osto-ohjelman suhdetta, koska myös EKP on kasannut itselleen tätä kautta ongelmia. Tulonsiirtounioni näyttää olevan ainut ulospääsy tästä velkojen labyrintistä ja velkojen Minotaurus kasvaa vauhdilla. On kiire!

Jos Kreikka jättäisi Euron ja maksaisi velkansa uudelleen elvytetyissä Drakmoissa, olisi EKP:n painettava 77 miljardia Euroa peittääkseen Kreikan jättämä reikä tai Euro-alueeseen jääneiden maiden olisi yhteisvastuullisesti kannettava vastuu Kreikan veloista.

Jos Italia jättäisi Euron lasku olisi 386,1 miljardia Euroa.

Prosenttimiesten osuus.

Ensimmäinen sarake kertoo miten suuri prosentuaalinen taakka kunkin maan erosta tulisi muiden jaettavaksi tai EKP:n painettavaksi. Taulukko kertoo EVM-himmelille maksetut määrät ja prosenttimiesten voiman Euro-systeemissä.

Lopuksi lainaan Saksan johtavaa taloustietäjää Hans Werner Sinn:iä:

„Asiat näyttäisivät johtavan siihen, että päättäjät valitsevat fiskaaliunionin, ja vain siksi, että odotetut alaskirjaukset Target2 – veloista voidaan tulonsiirtounionissa hävittää, eivätkä ne realisoidu maksettaviksi.“

Kiitos

Hämis

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement