Vaikka olen persu, en ota Sinisen Tulevaisuuden irtautumista henkilökohtaisesti. Itse asiassa näen, että uusi puolue voi alun nihkeästä gallup-menestyksestä huolimatta löytää markkinaraon Suomen poliittiselta kentältä. Sopivan esimerkin saimme juuri Itävallan parlamenttivaaleista. Itävallan politiikkaan perehtynyt Johanna Rainio-Niemi pukee hyvin sanoiksi konservatiivisen ÖVP:n puheenjohtajan ja tulevan liittokanslerin Sebastian Kurzin strategian (Ilta-Sanomat 16.10.2017):
”Samaan aikaan hän on saanut hyvin paljon ääniä vanhemmilta ihmisiltä, jotka ovat kyllästyneet FPÖ:n rumaan kielenkäyttöön. Hänen linjansa on tiukka, mutta hänen on sanottu ’asiallistaneen’ maahanmuuttokeskustelun Itävallassa. Tällä maineella hän on varmasti ratsastanut näissä vaaleissa.”
Kuulostaa tutulta – samaa linjaahan ovat toitottaneet alkukesästä lähtien Sinisen Tulevaisuuden toimijat: ”Nollatoleranssi rasismille!”, samalla kun puolue on selvästi maahanmuuttokriittinen. Tässä asiaan liittyviä lainauksia puolueen ohjelmasta:
”Työperustaisessa maahanmuutossa on kuitenkin käytettävä tarveharkintaa. Turvapaikkajärjestelmän taloudelliseen hyödyntämiseen kannustavat vetotekijät on poistettava. Suomen on autettava hädänalaisia ihmisiä ja lievitettävä humanitaaristen kriisialueiden hätää, mutta päätökset on tehtävä itsenäisesti kansallisella tasolla. Humanitaarisen maahanmuuton on oltava hallittua, inhimillistä, ehdoiltaan selkeää ja Suomen taloudellisen kantokyvyn huomioivaa. Avainasemassa ovat oikeudenmukaiset turvapaikkaprosessit ja niitä seuraavat tehokkaat kotouttamistoimenpiteet tai nopeat palautukset.
Euroopan tasolla rakennettavat taakanjakokiintiöt ja sisäiset siirrot eivät ole kestävä ratkaisu siirtolaiskriisiin, vaan kannustavat sosiaalisen siirtolaisuuden lisääntymiseen. Sen sijaan on pyrittävä turvapaikkahakemuskäsittelyjen siirtämiseen Euroopan ulkopuolelle. Pitkällä aikavälillä on kansainvälisessä sääntelyssä pyrittävä siirtymään vaikeasti hallittavasta turvapaikkajärjestelmästä kohti pakolaisjärjestelmää, jossa vastaanottajamaat valitsevat humanitaariset maahanmuuttajat jo kriisialueilta tai niiden läheisyydestä.”
Itävallan kansallisliberaalia FPÖ:tä, joka niin ikään lisäsi merkittävästi kannatustaan, vastaa Suomessa lähinnä Perussuomalaiset – näiden puolueiden linja on sellainen, että asioista saa puhua suoraan ja jyrkästikin.
Kaksi eri puoluetta on maahanmuuttokriittisten etu
Kaikkien mielipidekyselyiden perusteellahan suomalaisten ja myös EU-kansalaisten enemmistö on maahanmuuttokriittistä: eniten vastustetaan muslimimaista tulevaa, taloudelle ja turvallisuudelle haitallista ja normaalin siirtolaisuuskanavan sijasta ohituskaistaa härskisti hyväksikäyttävää maahanmuuttoa. Silti ainoan maahanmuuttokriittisen puolueen eli Perussuomalaisten kannatus matelee alhaisissa lukemissa. Näyttääkin selvältä, että maahanmuuttokriittiset jakautuvat kahteen leiriin:
- Suorapuheiset ja jyrkät, jotka äänestävät Perussuomalaisia.
- Diplomaattiset ja joustavat, jotka eivät äänestä Perussuomalaisia.
Jos kärjistetään, niin ensimmäisen ryhmän mielestä toiseen ryhmään kuuluvat ovat pelkureita, jotka paheksunnan pelossa eivät uskalla tuoda julki aitoja mielipiteitään vaan mielistelevät suvakkeja, ja toisen ryhmän mielestä ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat möläytteleviä, rasistisia moukkia. Toisin sanoen maahanmuuttokriittiset eivät mitenkään mahdu yhteen puolueeseen: jos puolue jyrkentää ilmaisuaan, diplomaattiset äänestäjät hylkäävät sen, ja jos se loiventaa ilmaisuaan liikaa, jyrkät äänestäjät hylkäävät sen.
Kaksi erityylistä maahanmuuttokriittistä puoluetta on siis maahanmuuttokriittisten oma etu: yhdessä ne voivat saavuttaa enemmistön parlamentissa (kuten juuri kävi Itävallassa) ja viedä maan politiikkaa maahanmuuttokriittisempään suuntaan.
Jos Kokoomus ja Keskusta nyt arkailevat, Sininen Tulevaisuus menestyy
Porvaripuolueissa ja niiden kannattajissa on enemmän maahanmuuttokriittisyyttä kuin vasemmistopuolueissa. Mikäli Kokoomus tai Keskusta nyt äkkiä lähtisi puoluejohtoa myöten tiukemman mutta tyyliltään Perussuomalaisia diplomaattisemman maahanmuuttopolitiikan tielle, se tukkisi Sinisen Tulevaisuuden markkinaraon: sillä ei olisi enää mitään sellaista tarjottavaa äänestäjille, jota vanhat konservatiivi/oikeistopuolueet eivät jo tarjoaisi.
Tämän linjamuutoksen todennäköisyys on kuitenkin nykyjohdolla äärimmäisen pieni: puheenjohtajat Petteri Orpo (Kok.) ja Juha Sipilä (Kesk.) ovat niin syvällä punavihreässä kuplassa, että he vain katsovat avuttomina sivusta, miten Sininen Tulevaisuus kasvaa lähivuosina syömään heidän puolueidensa kannatusta. Timo Soini teki sen tempun jo kerran, ja Sinisten opetuslastensa taustapiruna hän tekee sen toisenkin kerran. Perussuomalaisten kannatustahan Sininen Tulevaisuus ei juurikaan tule syömään, edellä jo kerrotuista syistä.
Mikäli Kokoomuksessa vaikkapa Wille Rydman tai Keskustassa Mikko Kärnä saisi kentältä riittävästi tukea maahanmuuttokriittiseen vallankaappaukseen puolueessaan, Sininen Tulevaisuus olisi mahdollista tukehduttaa kehtoonsa. Keskustassa todennäköisyys tähän on hieman suurempi, koska puolueen ja Juha Sipilän suosio matelee juuri nyt pohjamudissa, ja uusia suuntia pitää joka tapauksessa etsiä kannatuksen lisäämiseksi. Kokoomus sen sijaan on varmaankin jo menetetty tapaus, sehän on vain RKP:n suomenkielinen jaos; tyytyväisenä suurimman puolueen asemaansa Kokoomus ei varmaankaan uskalla muuttaa nyt yhtään mitään.
Sininen Tulevaisuus on keino saada maahanmuuttokriittisesti ajattelevat mutta Perussuomalaisille nihkeät äänestämään maahanmuuttokriittistä puoluetta. Se on paljon parempi tilanne kuin nykyinen, jossa kansan maahanmuuttokriittinen enemmistö jatkuvasti äänestää puolueita, joiden politiikka on maahanmuuttokritiikitöntä. Tästä syystä toivotan Siniselle Tulevaisuudelle onnea ja menestystä!
