Blogit

Suomalaisuudesta aidanseipäisiin: ohipuhumisen ennätys

Helsingin Sanomien NYT-liitteen nettiversiossa toimittaja Pekka Torvinen pohti kysymystä, milloin suomalainen on tarpeeksi suomalainen ollakseen suomalainen (HS 6.6.2018).

Kirjoituksessa lähdettiin liikkeelle perussuomalaisen Riikka Purran twiiteistä. Erityisesti mielensäpahoittajat polttivat pelihousujensa hihoja siitä, kun Purra kirjoitti:

  ”Sanoisinko sinulle, että suurin osa suomalaisista osaa intuitiivisesti kertoa, kuka on suomalainen ja kuka ei. Se, että tämä ei sovi teidän ideologiseen katsantoonne, on sitten toinen juttu.”

Pitäisi olla jokaiselle normaaliälyiselle päivänselvää, että Purra puhuu tässä etnisistä suomalaisista, ei Suomen kansalaisista. Jostain syystä silti suvaitsemattomat mielipidefasistit päättivät väärinymmärtää hänen puhuvan Suomen kansalaisista, että pääsisivät mätkimään itse kyhäämäänsä olkinukkea.

  Itse määrittelisin niin, että kukaan sellainen ei todellakaan ole etninen suomalainen, joka ei ole vielä edes tajunnut, että sanalla ”suomalainen” on kaksi eri merkitystä!

  1. Suomalainen = Suomi-nimisen valtion kansalainen eli kansakunnan jäsen
  2. Suomalainen = suomalaiset-nimisen etnisen ryhmän eli kansan jäsen

Asia ei oikeasti ole kovinkaan vaikea, koska ihan sama kaksoismerkitys on vaikkapa sanoilla ”hollantilainen” ja ”irakilainen”. Kukaan ei tietysti milloinkaan riitauta Suomen kansalaisuutta, koska virallisista asiakirjoista ei voi olla kuin yhtä mieltä: jos joku on saanut Suomen kansalaisuuden, silloin hän on kansalaisuudeltaan suomalainen, piste. Kun ollaan eri mieltä suomalaisuudesta, kyse on silloin AINA suomalaisuudesta etnisenä määritelmänä.

 

Etnisen suomalaisuuden määritteleminen on intuitiivista

Ei ole olemassa yksiselitteistä kriteeriä sille, minkä ehtojen täytyy täyttyä, että henkilö olisi etnisesti suomalainen. Tämä koskee tietysti aivan jokaista muutakin etnisyyttä! Ainoa määritelmä on ryhmähyväksyntä: henkilö kuuluu tiettyyn etniseen ryhmään silloin, kun suurin osa kyseisen etnisen ryhmän jäsenistä hyväksyy hänet joukkoonsa. Etnisyyden ainoa yksiselitteinen kriteeri on siis ryhmähyväksyntä.

Etnisen ryhmän jäsenillä raja voi mennä eri kohdassa, kunkin oman intuition mukaisesti. Siksi on tapauksia, jotka osa hyväksyy ja osa ei hyväksy. Varmasti jokainen hyväksyy etniseen ryhmäänsä (esimerkkinä suomalaisuus) sellaisen, joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

  1. Äidinkieli: henkilö puhuu suomea ensimmäisenä kielenään.
  2. Nimi: henkilöllä on suomenkieliseksi tai muuten suomalaisten käyttämäksi tunnistettava nimi.
  3. Ulkonäkö: henkilö edustaa sellaista geeniperimää, joka ei tuota liiaksi muista suomalaisista erottuvaa ulkonäköä.
  4. Kotimaa: henkilö asuu Suomessa.
  5. Synnyinmaa: henkilö on syntynyt Suomessa.
  6. Vanhempien etnisyys: henkilön molemmat vanhemmat ovat etnisiä suomalaisia.
  7. Kulttuuri, tavat ja vaatetus: henkilö on tavoiltaan, käytökseltään ja vaatetukseltaan suomalaisuuden kirjoon mahtuva.

Uskontoa en ole maininnut erikseen, koska uskonto ei näy automaattisesti muille. Uskonnon ulkoiset tunnusmerkit sen sijaan osuvat kohtaan 7. Mitä useampi kriteeri jää täyttymättä, sitä useampi suomalainen ei pidä henkilöä suomalaisena.

 

Mielensäpahoittajien pohjanoteerauksia

Kerätään lopuksi vielä noloimpia pöyristymisiä, jotka johtuvat joko henkilön typeryydestä tai hänen omasta valinnastaan ymmärtää väärin Purran sanomiset.

  1. Ozan Yanar: ”Twitterissä törmää äärioikeiston oksettaviin kommentteihin, joilla yrittävät sulkea ihmisiä suomalaisuuden ulkopuolelle. Yhdenkään henkilön suomalaisuus ei ole kenenkään persun mielipideasia. Olemme todellakin suomalaisia ja Suomi myös meidän maamme. Emme tästä neuvottele.”
  2. Kira Hagström: ”Kuka on tarpeeksi suomalainen-keskustelu on saanut minut haluamaan olemaan vähän vähemmän suomalainen. Toki, tää on mulle helppoa. Olen vaan vähän enemmän suomenruotsalainen. Siitähän ne juntit vasta suuttuvat. Skål!”
  3. Suldaan Said Ahmed: ”En päivääkään haluaisi kuulua siihen suomalaisuuteen johon ahdasmieliset rasistit kuuluvat. Te ette määrittele meidän suomalaisuutta. Perustuslain edessä Suomen kansalainen on suomalainen, siinä ei puhuta ihonväristä. Me ollaan ylpeitä suomalaisuudestamme.”
  4. Brigita Krasniqi: ”Musta ei ole tullut ”ehkä” Suomen kansalaista, vaan musta on tullut Suomen kansalainen ja suomalainen, koska olen täällä syntynyt. En ymmärrä, miten tällaisen argumentin jälkeen voi tosissaan väittää, ettei ole rasistinen? Tämä jos mikä on rasismia.”

Ozan, Kira ja Suldaan eivät ole edes ymmärtäneet, että Riikka Purra ei puhu kansalaisuudesta vaan etnisyydestä. Ilmeisesti he eivät ole vielä edes tajunneet, että ”suomalainen”-sanalla on kaksi eri merkitystä. He voivat olla Suomen kansalaisia, mutta ei heistä välttämättä milloinkaan tule etnisiä suomalaisia. Se ei ole heidän vallassaan, ja heidän on tyydyttävä siihen. Jotkut ruotsinkieliset kokevat itsekin olevansa suomalaisista erillinen etninen ryhmänsä, ja siihen heillä on täysi oikeus. Samoin suomenkielisillä on oikeus nähdä ruotsinkieliset erillisenä etnisenä ryhmänä.

Brigita näyttää ymmärtävän suomalainen-sanan kaksimerkityksisyyden, mutta hänellä ei näytä olevan ymmärrystä siitä, miten etnisyys määrittyy ja mitä rasismi on. Purran kommenteissa ei todellakaan ollut yhtään mitään rasistista: jokainen etninen ryhmä eli kansa vartioi ”rajojaan”, eikä niihin voi liittyä pelkällä omalla ilmoituksella. Kyse on aina ryhmähyväksynnästä.

Lisäksi eräät keskustelijat (NYT-liitteen perusteella ainakin Nitin Sood ja Joonas Lyytinen) halusivat tietää Riikka Purran intuitiivisen vastauksen kuvitteelliseen tai todelliseen tapaukseen, jossa edellä listatuista kriteereistä jokin tai jotkin eivät täyttyneet. Sellainen on kuitenkin pelkkää ohipuhumista, koska Riikka Purran yksittäisellä mielipiteellä ei tietenkään ole mitään oikeaa merkitystä kenenkään etnisen suomalaisuuden kannalta. Koska etninen suomalaisuus edellyttää ryhmähyväksyntää, vain kaikkien suomalaisten mielipide yhteensä ratkaisee – kenenkään yksittäisen henkilön mielipide ei ole muita tärkeämpi.

Tuonkaltaisiin kysymyksiin vastaaminen kertoisi ainoastaan Riikka Purran intuitiivisista kriteereistä, eikä meillä irrallisesti olisi mitään tietoa siitä, ovatko hänen kriteerinsä lähellä vai kaukana muiden suomalaisten kriteereistä.

 

Toimittaja Pekka Torvinen lopettaa kirjoituksensa:

  ”Etnonationalismi perustuu ajatukseen siitä, että kansallisuuden määräävä tekijä olisi etnisyys ja että esimerkiksi suomalaisuutta määrittelisi niin sanottu ”oikea syntyperä”. Suomi-Twitter on ollut alkuviikon täynnä myös etnonationalismia. Sen ideologian kannattajille ylläolevat viestit ovat yhtä tyhjän kanssa.”

Miten toimittaja voi olla noin pihalla? Kansallisuuden määräävä tekijä ei ole etnisyys, vaan kansallisuus on sama asia kuin etnisyys! Etnonationalismi on toki ideologia, mutta jos se määritellään niin, että etnisyyteen uskova on etnonationalisti, niin aivan jokainen Maapallon ihminen olisi silloin etnonationalisti. Aivan jokaisessa kansassa on myös syntyperä yksi tärkeistä kriteereistä intuitiivisen ryhmähyväksynnän kannalta.

  Jokainen tietää, että etniset ryhmät ovat todellisia. Jopa aivopestyimmät punavihersokeiston propagandistit ja typerimmätkin toimittajat. 

 

 

Tilaa
Ilmoita
guest

0 Kommenttia
Palautteet
Näytä kaikki kommentit

Tietoa julkaisijasta

Jaakko Häkkinen

[PASSIIVINEN BLOGI]
~ Vapaustaistelija (kieli-, sanan-)
~ Muuttokriittinen (maahan-, kaupunkiin-)
~ Uskokriittinen ja järkipuolteinen: uskonnollista ja ideologista aivopesua vastaan
~ Sensuurikriittinen ja totuuspuolteinen: paheksunnalla hallitsemista vastaan