Helsingin Sanomat otsikoi sunnuntaina 10.12.2017: Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutettu
”Suomi osoittautui nyt yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista. Eniten syrjintää koetaan Luxemburgissa, jossa joka toinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttanut kertoi syrjinnästä. 45 prosenttia tältä alueelta tulleista kokee syrjintää Suomessa. Tätä yleisempää on Euroopassa vain pohjoisafrikkalaisten kokema syrjintä Hollannissa ja romanien kokema syrjintä Kreikassa ja Portugalissa.”
Kun tutustuu itse tutkimukseen, saakin yllättäen aika erilaisen kuvan kuin Hesarin jutusta.
1. Vääristävä otos: Itä-Euroopan maat puuttuvat
On hyvin tunnettua, että Euroopan itäpuoliskon maissa suhtaudutaan länttä nihkeämmin maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Itäisten maiden osalta kuitenkin tarkasteltiin vain suhtautumista romaneihin eikä lainkaan afrikkalaisiin; Baltian maiden osalta tarkasteltiin pelkästään suhtautumista venäläisvähemmistöön eikä lainkaan afrikkalaisiin. Tässä rajauksessa ei luonnollisestikaan ole mitään järkeä: kaikista maista pitäisi tutkia suhtautumista kaikkiin ryhmiin, jotta saataisiin vertailukelpoista aineistoa.
Saharan eteläpuolisia afrikkalaisia (SSAFR) tutkittiin Suomen lisäksi vain Saksassa, Tanskassa, Itävallassa, Ranskassa, Irlannissa, Italiassa, Luxemburgissa, Maltalla, Portugalissa, Ruotsissa ja Yhdistyneissä Kuningaskunnissa.
On aika selvää, että Suomi olisi pudonnut kauas kärjestä, jos suhtautumista afrikkalaisiin olisi kartoitettu itäistenkin maiden osalta.
2. Syrjintäperusteet
Kun asiaa tarkastellaan syrjintäperusteittain, nähdään SSAFR-ryhmän osalta seuraava tilanne:
– Ihonväri = Suomessa 24 % (kolmanneksi vähiten kahdentoista maan joukossa; parempia Yhdistyneet Kuningaskunnat ja Portugali)
– Etninen alkuperä tai maahanmuuttajastatus = Suomessa 30 % (jaetusti kolmanneksi eniten kahdentoista maan joukossa; pahempia Luxemburg, Italia ja Itävalta)
– Uskonto = Suomessa 6 % (jaetusti kolmanneksi eniten kahdentoista maan joukossa; pahempia Ruotsi, Italia ja Ranska)
– Ikä = Suomessa 4 % (neljänneksi vähiten kahdentoista maan joukossa; parempia Irlanti, Portugali ja Itävalta)
Selvimmin rasistiseen syrjintään viittaa ihonvärin perusteella syrjiminen, mutta sen osalta Suomi on tutkittujen maiden kolmanneksi vähiten syrjivä maa. Etnisen alkuperän ja uskonnon kohdalla Suomi on tutkittujen maiden huonoimmistoa, mutta näitä ei voi automaattisesti selittää rasismilla.
3. Syrjinnän alueet
Kun asiaa tarkastellaan syrjinnän alueittain, nähdään SSAFR-ryhmän osalta seuraava tilanne:
– Muut julkiset ja yksityiset palvelut = Suomessa 32 % (kolmanneksi eniten kahdentoista maan joukossa; huonompia Itävalta ja Luxemburg)
– Koulutus = Suomessa 7 % (kuudenneksi eniten kahdentoista maan joukossa; vähemmän kuin Ruotsissa)
– Työnhaku = Suomessa 16 % (kuudenneksi eniten kahdentoista maan joukossa; vähemmän kuin Ruotsissa)
– Töissä = 12 % (seitsemänneksi eniten kahdentoista maan joukossa; vähemmän kuin Ruotsissa)
Kokonaisuutena siis Suomi sijoittuu keskikastiin, ja kolmella alueella neljästä meillä syrjitään vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa.
4. Häirintä ja väkivalta
Kyseisen tutkitun ryhmän (SSAFR) osalta viimeisen vuoden aikana häirintää on kokenut Suomessa lähes puolet (47 %), mikä on ylivoimaisesti suurin osuus tutkituista maista. Häirintä on enimmäkseen katukohtaamisessa tuotettuja sanoja ja eleitä.
Viimeisen vuoden aikana fyysistä väkivaltaa on kohdannut Suomessa peräti joka kahdeskymmenes (5 %); vain Itävallassa ja Maltalla osuus on suurempi (samoin kuin romaneilla Slovakiassa ja Kroatiassa).
5. Muita tuloksia
Poliisin pysäyttämäksi ”etnisen profiilin” vuoksi on Suomessa joutunut viimeisen viiden vuoden aikana vain 27 %, mikä on vähiten tutkituista maista.
Vähintään toisen asteen koulutuksen suorittaneiden osuus on SSAFR-ryhmällä Suomessa vain prosenttiyksikön pienempi kuin kantaväestöllä – tutkituista maista tasaisempi tilanne oli vain Ranskassa.
Suomessa ryhmän luottamus poliisiin on ylivoimaisesti paras (8,2 kun 10 on maksimi), kun se seuraavaksi parhaassa maassa eli Maltalla oli vain 7,3. Myös luottamus oikeuslaitokseen on Suomessa paras (8,0).
88 %:lla ryhmän jäsenistä on kantaväestöön kuuluvia ystäviä; vain Portugalissa lukema on korkeampi.
Yhteenveto
Kokonaisuutena tarkastellen Suomi ei nouse esiin Saharan eteläpuolisia afrikkalaisia (pääosin kristityistä maista tulevia) syrjivänä maana. Silloinkin, kun syrjintää yhteiskunnassa esiintyy, se ei johdu yleisesti ihonväristä. Poliisiin ja oikeuslaitokseen luotetaan, ja afrikkalaisten koulutustaso vastaa kantaväestöä.
Sen sijaan katukohtaamisissa suomalaiset suuntaavat länsieurooppalaisiin verrattuna selvästi enemmän negatiivisia asenteita ja jopa väkivaltaa afrikkalaisia kohtaan.
Tulokset ovat siis kaksijakoisia: suomalainen yhteiskunta ei näytä olevan syrjivä tai rasistinen, mutta tavalliset suomalaiset kaduntallaajat silti helposti osoittavat elein ja sanoin vastenmielisyytensä afrikkalaisia maahanmuuttajia kohtaan.
